"Havaittiin, että avovedellä pilkkiminen oli ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa kuin jäältäonkiminen, se kun tarjosi enemmän ja vapaampia kokeilumahdollisuuksia jo senkin takia, että silloin vapauduttiin vaivalloisesta ja voimia kysyvästä reikien tekemisestä jäähän. Ja seurauksena on ollut, että monilla järvillä on meilkein kokonaan luovuttu vanhoista onkitavoista, madon, elävän täyn, kravunlihan yms. käyttämisestä, ja sen sijaan näkee niiden selkäluodoilla aamuin illoin pilkkionkijoita, pilkittäjiä, nykyttäjiä, lesnan naputtajia, juksumiehiä ja miksi heitä milläkin paikkakunnalla nimetäänkin.”
(Kalamiehen käsikirja; Erkki Levanto - Yrjö Ylänne, Otava, Helsinki1948)

20.9.2019

Espoon lahja Lesnan naputtajille




kuka olet?


Olli Varhimo, nelikymppinen Espoolainen. Kalastuksen parissa paljon aikaa tullut elämästä vietettyä ja jotain kisojakin joskus onnistunut voittamaan.


Koska olet liittynyt Naputtajiin?

Alku vuodesta 2019, todella uusi jäsen siis.


Millainen seura Lesnan Naputtajat on?

Naputtajat on aktiivinen ja iloinen porukka - ihan kuten karjalaiset yleensäkin. Isoisäni on kasvanut lapsuutensa Joensuussa, ja vaikka itse olenkin Espoon kasvatti, Joensuu kulkee suvussa mukana edelleen vahvasti.


Mitä odotuksia sinulla on kalastusseuratoiminnasta?

Tämän fyysisen etäisyyden vuoksi ei hirveän suuria odotuksia, kun toiminta keskittynee tuonne Pohjois-Karjalaan. Onneksi sähköiset välineet on nykyään helpottamassa yhteydenpitoa. Seuralta yleisemmin odotan ajatustenvaihtoa, kokemusten jakamista ja tietyllä tapaa myös yhteiskunnallista mielipidevaikuttamista. - näiden kautta oppii uutta ja on mukana varmistamassa, että meidänkin jälkipolville jää kalastuskelpoiset vedet. Ja tottakai myös avustan lajikalastuksesta innostuneita jäseniä alkuun ja tarjoan paikallistuntemustani etelestä avuksi, mikäli vain mahdollista.


Kerro jokin Lesnan Naputtajiin liittyvä muisto?


Elokuussa 2012 tapasin ensimmäisen kerran Pasasen Matin Kalamaraton Sprintissä Helsingissä. Matti asui sattumalta silloin pikkuserkkuni naapurissa. En oikein muista, mitä kaikkea siinä silloin turistiin, mutta Naputtajat jäi silloinmieleen seurana.


Mitä haluaisit sanoa henkilölle, joka harkitsee liittyväns Lesnan Naputtajiin?

Mukaan vaan rohkeasti. Mitä aktiivista jäsenistöä tunnen, porukkaan tuntuu hyvin mahtuvan mukaan.


Mitä kalastusmuotoja harrastat?


Oikeastaan olen hyvin "kaikkiruokainen". Perinteinen onginta on ehkä lähinnä sydäntä tällä hetkellä, mutta vircelikin pysyy kädessä. Myös lajikalastukseen olennaisesti kuuluva "lirkkiminen" on hyvin koukuttavaa ja kiinnostavaa puuhaa, kun kalat oikeasti näkee. Perhokalastus ja pilkkiminen tosin ei ole ihan niin hyvin hallussa kuin voisi luulla. Kesämökillä saattaa vedessä olla katiska tai verkotkin, mutta aktiivinen kalastus on yleisesti kyllä paljon kiinnostavampaa kuin pyydyskalastus.


Mitä kalastusharrastus sinulle merkitsee?

Kalastusharrastus on erinomainen keino nauttia luonnosta ja rentoutua. Kalassa saa monesti keskittyä ihan muuhun kuin normaalissa arjessa. Tietysti myös kaverien ja muiden tuttujen tapaaminen kalastuksen merkeissä on tärkeä osa. Joskus jopa sattumalta voi saada kotiin vietävää saalistakin, se kuitenkin on harvemmin pääasia.


Miksi lajikalastus?

Lajikalastus on hyvin laaja-alainen kokonaisuus ja se on edelleenkin nuori harrastus, että tässä voi keksiä jotain ihan uutta. Monipuolinen osaamisen kehittäminen ja halu ymmärtää asioita yhdistettynä lapsenmieliseen uteliaisuuteen ja  ennakkoluulottomuus asioiden kokeilemiseen tuo vieläkin joka vuosi hienoja ahaa-elämyksiä eri lajien käyttäytymisestä. Lajikalastus tuo koko ajan uutta ideaa ja ajateltavaa, pitää päästä kalan pään sisään ja ymmärtää, miksi joskus käyttäytyminen on erilaista kuin joskus muulloin.


Mieleenpainuvin laji jonka olet koukuttanut?

Tarvitseeko olla itsekoukuttama? Kalamaratonissa joukkueemme toisen jäsenen Marcon 2015 pyydystämä kisahistorian ensimmäinen vaskikala nousee kyllä yksittäisenä kalayksilö mieleenpainuvimmaksi kalaksi, samassa joukkueessa kun kisattiin. Kyllä tietysti ensimmäinen itse saamani vaskikala on myös muistissa, vaikka vaskikala alkaa ollakin jo aika yleinen saalis fongareille. Kisatilanteessa nimenomaan omassa ongessa ollut ikimuistoinen kala on Helsingin 2011 Kalamaratonin karppi, joka aamun sarastaessa sai ensimmäistä kertaa ajatuksen kääntymään siihen, että ollaan aika hyvissä asemissa koko kisan voittoa ajatellen. Mieleen on jäänyt myös elämänpinnat mateesta ja ankeriaasta muutaman minuutin yrittämisellä aikanaan. Koukussa kiinni olleista, mutta rähmityistä kaloista ei tässä yhteydessä varmaan puhuta , niistä vasta riittääkin spekuloitavaa.

14.7.2019

Kotkan kalamaraton 2019

Osallistuimme Kotkan kalamaratoniin kolmen hengen voimin, minä (Joonas Orupold) Joensuusta, Miika Kovanen Heinolasta  ja Justus Kamppinen Kotkasta. Justus ei maratonin aikaan vielä kuulunut pohjoisen pallonpuoliskon kovimpaan ja komeimpaan kalaporukkaan, joten emme voineet osallistua seuran nimellä vaan yhteistuumin päädyimme nimeen, Team Mutustajat. 

Olimme aloittaneet maratooniin valmistautumisen jo whatsapp ryhmässämme hyvissä ajoin, mutta nyt pääsisimme tositoimiin eli treenaamaan paikan päälle. Hyppäsin kamoineni bussiin ja matkustin Miikan luo Heinolaan, siitä hyppäsimme Miikan autoon ja käänsimme nokan kohti Kotkaa. Kotkassa nappasimme Justuksen kyytiin ja ampaisimme välittömästi onkimaan. Treenasimme intensiivisesti kolme päivää, noin 10-12h per päivä. Lajeja alkoi löytymään melko hyvin, treeneissä saimme kaikki ”peruslajit” lahnaa ja silakkaa lukuunottamatta. Mutta kaiken kaikkiaan treenit sujuivat hyvin, yölajit löytyivät helposti ja varsinkin sapokan kanava tarjosi suuren kirjon lajeja, erikoisuutena onnistuimme saamaan kolme pientä toutainta. Päätimme siis aloittaa kisan sapokan kanavalta, kuten moni muukin joukkue. 

Kisapäivä

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika siirtyä Maretariumiin, joka toimi Kotkan kalamaratonin kisakeskuksena. Siellä saimme kuunnella legendaarisen kuusamon uistimen perustajan Paavo Korpuan elämästä hänen itse kertomana. Seuraavaksi kauan odotettu hetki, kilpailun alkaminen. 

*Lähtölaukaus* otimme jalat allemme ja lähdimme sprinttaamaan kohti autoa josta nappasimme onget ja muut tarvittavat mukaamme. Onget veteen ja lajeja alkoi nousta mukavaa tahtia. Särki, pasuri, kolmipiikki, salakka, turpa, ahven, sorva ja säyne nousivat ensimmäisen noin puolen tunnin aikana, mutta ajattelimme että jospa sieltä nousisi vielä lahna ja esimerkiksi toutain, joita treeneissä samasta paikasta saimme. Noh, emme saaneet joten heitimme noin vartin hukkaan. Ei se mitään, hyvä kympin aika tulossa kuitenkin. Riensimme seuraavaksi Katariinan meripuistoon mistä tavoitteena oli mutu, kymmenpiikki ja ehkä piikkimonni. Ensimmäiset kaksi saimmekin nopeasti joka tarkoitti sitä että ensimmäinen kymppi kasassa. Talla lattiaan ja kohti kisakeskusta, veimme lajit tuomaristolle hyväksyttäväksi ja ensimmäisen kympin ajaksi kellotettiin tunti ja vartti, joka oli kilpailun toisiksi nopein! Kisan hektisin osuus ohi ja nyt voisimme rauhoittua. 

Seuraava ajatus oli lähteä vilvoittelemaan veteen Mansikkalahteen ja lähteä katsomaan ovatko töröt ja seipit tutulla paikallaan. Seipiparvi näyttäytyi useamman kerran vilaukselta kadoten kuitenkin siitepölyn sekaan. Töröt loistivat poissaolollaan myös meidän joukkueen havainnoissa. Tunnin pään seinään hakkaamisen jälkeen oli aika todeta ensimmäisen varsinaisen pummin tulleen.

Siirryimme Langinkosken alle yrittämään vimpaa ja kiiskeä ja mahdollisia sattumalajeja. Kiiski nousikin ripeästi jolloin kaksi alkoi yrittämään vimpaa ja yksi yritti haukea lipalla. Kävi niin että hauki narrasi kalastajia eikä toisin päin, mutta vimpa sentään nousi melko ripeästi ja Joonas onnistui saamaan jopa suurkalaksi kelpaavan vimman (415g). 

12 lajia kasassa ja nokka kohti ruutanapaikkaa. Pikainen muutaman heiton stoppi matkan varrelle, jos hauki olisi kelpuuttanut nopean tarjouksen, mutta ei onnistumista. Ruutanat olivat aralla tuulella. Oltaisiinkohan 30-40 minuuttia yritetty, mutta ruutanamestariksi ristitty Justus onnistui sen onneksemme narraamaan! 

Vatsa alkoi kurnimaan ja täytyi suunnata kohti kebab-pizzeriaa Korkeakoskelle. Pizzat ja kebabit naamariin ja homma jatkuu! 

Nokka kohti Siikakoskea josta yrittämään kirjolohta, sekä mahdollista toutainta ja taimenta. Ajanhukkaahan se käytännössä oli. Ei kalan kalaa ja aikaa meni siirtymineen päivineen reilusti toista tuntia. Mutta ei hätää! 

Aikaa jäljellä vaikka kuinka joten päätettiin käydä kokeilemassa silakkaa litkalla. Lopputulos, ei silakkaa. Tälläkin etapilla hetken yritys hauen kiusaksi ilman suurempia tuloksia.

Siirrytään katariinan meripuistoon piikkimonnin kiilto silmissä. Piikkimonni oli suhteellisen helppo, ehkä puolisen tuntia meni. Ajattelimme että otetaan helpot pois ja käydään hakemassa seuraavaksi hauki. 

Olimme väärässä. Hyvin väärässä. Ei haukea. Noh, ei voi mitään, kyllä se sieltä vielä tulee. Siirryimme noin 400 metriä kuhapaikallemme. Jigit ja kuoreen palaset veteen. Kova tärppi ja kuhan kiilto silmissä Miika kelaa kalaa rantaa kohden vain todetakseen sen olevan hyvän kokoinen turpa, noin kilon painoinen. Aikaa vierii ja hämärä alkaa laskeutumaan joka tarkoittaa sitä että otsalamput päähän ja kahlailemaan, nyt onnistutaan! 

Kisan satoa,.Törö
Vimpa


Lirkkiminen sujui mitä joukkueeltamme odotimmekin, hyvin. Kivisimppu, hietatokko, kivinilkka ja mustatäplätokko kaikki samalta rannalta nopeasti ja noustiin hetkellisesti kisassa toiseksi. Lirkkilajeista vielä puuttui liejutokko, kivennuoliainen ja mahdollinen rantanuoliainen joita harjoituksissa muutaman näimme. Nulju as known as kivennuoliainen löytyi sieltä mistä se treeneissäkin käytiin etsimässä. Aralla tuulella olivat, väistelivät syöttejä minkä kerkesivät. Parhaimmillaan saattoi olla 5-6 kivennuoliaista neliömetrin alueella. Joku tovi jouduttiin narrailemaam ennen kuin saatiin ottamaan, mutta lopulta huijaus pelitti ja nulju ylhäällä! 

Matka jatkuu yön pimeydessä kohti mahdollista liejutokkoa ja rantanuoliaista. Melkein heti rannalle päästyämme rantanuoliainen löytyi joukkueen valokeilaan ja lähes välittömästi painui hiekkaan piiloon.. No yritetään edes se liejutokko. Tokkoja näkyi muutamia, mutta syöntihalut täysin nollissa. On aika siirtyä varapaikkaan.

Varapaikka numero 1 joukkue löysi jopa kaksi potentiaalista liejutokkoa, mutta syöntihalut jatkoivat samaa kaavaa. Ei kiiiinnnosta mikään. Pieni turhautuminen alkaa hiipiä mieleen, mutta taistelutahto ja nopea siirtymä uuteen paikkaan antavat uutta puhtia.

Yö alkaa pikkuhiljaa kääntyä aamuksi, mutta yhä on pimeyden aikaa jäljellä. Hietatokko hietatokon perään kääntyy haavissa eikä edes potentiaalisia liejutokko ehdokkaita näy missään. Harjoituksissa täälläkin tavattiin rantanuoliainen, missä lie nyt oli.

Päivä valkenee ja totesimme mahdollisuuden liejutokkoon pudonneen lähes 0 tasolle. Monta paikattavaa päivälajia ennen sitä kuitenkin jonossa. Uusi yritys kuhapaikalle ja sama kaava käyttöön. Hyvin nopeasti vierestä kuuluu hihkaisu "Se on hauki", pään kääntö äänen suuntaan ja näky kun pieni tuppelo keinahtaa laiturin ylle ja heti takaisin toiseen suuntaan *plumps*. Hauki tuntuu olevan apina harteilla eikä siitä päästä eroon.. Jigeissä käy teräviä tärppejä ja täkyä viedään aika ajoin myös. Uusia lajeja ei meinaa tulla. Edellisestä on jo tuntien tauko takana. Lopulta tämäkin paikka hiljenee ja on aika siirtyä pummien korjaus linjalle.

Silakka silakka näytä parves onko huomenna pouta. Litkahommat mielessä kohti Hallaa, mistä löysimme toyotallisen nukkuvia Lahnoja. Herrat päättivät herätä seuraksi litkailemaan, eikä mennyt montaa tovia, kun heillä lykästi! Silakka nousi vierestä ja seurueen hävittyä alkoi monotoninen litkan nostelu väsyttää kummasti. Oli pakko keksiä jotakin vauhdikkaampaa tekemistä hereillä pysyäkseen.

Viime hetkillä saadun vinkin perässä, mitä ei ehditty harjoittelemaan lähdimme hauen kimppuun. Tuskainen puoli tuntia heittelyä, muutama pieni hauki irti, kunnes lopulta onni löytää meidät! Puoli kiloa rakkautta on haavissa ja soitto kisakeskukseen. Apina on harteilta. Virtaa täynnä lähdemme kokeilemaan seipille vaihtoehtoista paikkaa ja samalla lahnaa.

Särki, särki, särki, pasuri,.. Itseään toistava lista tuntui katkeamattomalta. Pakko lähteä Mansikkalahteen ei tätä ihminen muuten kestä. Yön jäljiltä mukavan kosteat kahluuhousut jalkaan ja kohti siitepölyn sameuttamaa vettä. Näkyvyys tuntuu vielä eilistä huonommalta. Voi se olla myös unihiekkaa silmissäkin. Kauan ei aikaa tuhrattu täysin toivottoman oloiseen projektiin, kun kanssa kisaajat valittelivat täysin samaa. Ei näy seipin seipiä.

Puskaradio kertoo vaihtoehtoisen silakkapaikan antaneen myös kaloja ja suuntaamme sinne. Hilpeitä kanssakilpailijoita tavattiin samalla ikuisuus missiolla myös tässäkin paikassa. Litka nousee, litka laskee, mutta tuttua tärinää ei tunnu tulevan millään. Kunnes alkaa tapahtua..naapurin ongessa. Silakkahan se siinä jälleen vedettiin vierestä. Mikä tässä on näin haastavaa. Treeneissä se oli litka veteen ja silakka ylös. Kohta kolme tuntia litkattu ilman ainoatakaan kontaktia koko otukseen. Saa riittää tältä vuodelta…

Lahna otetaan nyt nopeasti ja ehditään vielä koittaa jotain. Muitakin on alkanut palautua kanavalle lähelle kisakeskusta. Toiset kääntelivät salakoita tiukasti pienen onnenkantamoisen joukossa ja toiset yrittivät kuka mitäkin. Meidän pää missiona oli se lahna, joka osasi välttää syöttimme täysin. Pasuri, pasuri, pasuri, pasuri, tasuri, pasuri,.. Eikö edes joku voisi olla pieni lahna. Aika käy vähiin ja loppuu lopulta. Todellisuus iskee. 12-01 välisenä aikana 19 lajia, 01-12 välisenä aikana 1 laji. Mutta ei voi mitään, tällä kertaa näin, jäipähän ensivuodelle parannettavaa. Yksi laji enemmän ja olisimme nousseet neljänneksi. Mutta Kotka, varaudu siihen että lesnan naputtajat palaavat ensi vuonna lesnan naputtajina eikä team mutustajina, sillä saimme värvättyä tämän koitoksen myötä seuraamme uuden jäsenen, Justuksen. Ensi vuonna top 5 (toivottavasti).

5.6.2019

Naisnäkökulmaa henkilö esittelyyn.

Kerro kuka olet?

Olen Sini Ropponen Joensuusta ja mukana Lesnan Naputtajien hallituksessa ensimmäistä kauttani.
Olen ammateiltani lentokoneasentaja, puutarhuri ja puistopuutarhuri. Tällä hetkellä olen töissä maa- ja viherrakennusyrityksessä. Minun perheeseen kuuluu 7 lasta (10-21 vuotiaat), kissa ja akvaario kalat.
Vuosirenkaita miulle on tullut jo pyöreät 40.


Koska olet liittynyt lesnan naputtajiin?

Liityin Naputtajiin ensimmäisen kerran ehkä kuutisen vuotta sitten. Olin vasta muuttanut Joensuuhun, enkä oikein tiennyt hyviä kalastuspaikkoja tältä alueelta. Myöskin olin kalakavereita vailla. Oli tekemisen puute ja kalastus oli ollut jo pitkään mielessä aloittaa uudelleen nuoruuden jälkeen. Googlettelemalla löysin Lesnan Naputtajat ja otin yhteyttä Facebookin kautta. Elämäni haki tuolloin omaa uomaansa uudessa paikassa ja Naputtajat jäi sitten kuitenkin yhden kesän jälkeen taka-alalle, mutta yhden poikani osoittaessaan innostusta kalastukseen, otin Naputtajiin uudelleen yhteyttä kolmisen vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut melko aktiivisesti mukana touhuissa.


Mitä odotuksia sinulla on kalastusseuratoiminnasta?


Henkilökohtaiset odotukseni kalastusseuratoiminnasta ovat mm. se, että saatetaan kalastuksesta kiinnostuneet ihmiset yhteen jakamaan tietotaitoansa ja vapaa-aikaansa kalastuksen parissa.
Sosiaalisten kontaktien luominen on myös tärkeää ja tunne, että kuuluu johonkin, vieläpä johonkin onnellisuutta ja luonnonvaroja kehittävään ja arvostavaan toimintaan.


Kerro jokin Lesnan naputtajiin liittyvä muisto?


Hmmm... Miun muistot Lesnan naputtajista ovat positiivisia. Lienen siis oikeessa seurassa ja itselleni mieleisen harrastuksen parissa. Mieleeni tulee muutamia huippuhetkiä, mutta mainittakoon nytten muturetki Kolvananuurolle.
Metsä oli alkukesästä taianomainen. Aurinko paistoi puiden latvusten ja saniaisten läpi mustikan varpuihin ja sammaliin. Pienen kävelymatkan päästä eteen tuli matala kirkas vetinen puro kivineen  ja puitten juurakoineen. Kalastelimme metsän äänten ympäröiminä muutaman tunnin verran erittäin kauniita, suurisilmäisiä ja pienisuisia mutuja. Muturetken lopulla kävelimme tulipaikalle ja paistelimme makkaraa ja suunnittelimme tulevia seuran retkiä. Olo retken jälkeen oli rentoutunut ja samalla innostunut hienosta kokemuksesta.



Mitä kalastusmuotoja harrastat?


Kalastusmuodoista eniten harrastamiani ovat pilkkiminen, virvelöinti ja onkiminen. Olen ollut joskus äidin ja ukkieni mukana verkkoja ja katiskoita laittamassa ja tarkistamassa, Uistelu ei myöskään ole vieras laji. Perhostelua en ole koskaan kokeillut , enkä tiiä tulenko koskaan kokeilemaankaan. Perhojen teko on kyllä suunnitelmissa.Kesäisin miulla on aina autossa mukana virvelini ja vieheeni, koska koskaan ei voi tietää, millon sattuu hyvä lätäkkö kohille :)


Mitä kalastus harrastus sinulle merkitsee?


Kalastus on tullut elmääni mukaan jo ihan pikkutytöstä asti. Toinen ukkini kävi verkoilla ja toinen kalasti katiskoilla. Myös äitini, enoni ja toinen veljistäni ovat aina olleet kovia kalastamaan. 
Kalastus on miulle rentoutumis- ja melkeinpä meditointimuoto. Kalastaessa unohtuu muut maalliset murheet kun miettii , että onko siellä vedessä sillä kohtaa kaloja ja mitä ne siellä tekee ja mikä niitä kiinnostaa tai ei kiinnosta. Kalastaessa kalan saaminen ei ole miulle se tärkein asia vaan hetkessä oleminen ja rauhoittuminen. Arvostan  myös suuresti lähiruokaa ja sitä, että teen itse ruokani eteen muutakin kuin vain kävelen marketin kalatiskille ja pyydän myyjää antamaan mieleiseni kalan. Pyrin syömään mahdollisimman vähän ulkomaista, saatikka prosessoitua lihaa, mutta en ole siinä ehdoton.
Osa lapsistani on myös kiinnostunut kalastuksesta ja kalastaessani heidän kanssaan, tulee samalla vietettyä ja koettua rakkainpieni kanssa monta hienoa yhteistä hetkeä. Ehkäpä jollekin heistä kalastus jää yhtä tärkeäksi osaksi elämää.



5.5.2019

Rauhoittumista ja rentoutumista, sitä on kalastus Lesnan naputtajien Villelle.

Kuka olet?
Ville Ikonen. Syntynyt -76 Joensuussa ja täällä pientä Savonlinnan keikkaa lukuunottamatta koko ikäni asunut. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi tytärtä. Sähköverkostohommissa olen ollut nyt reilut 15 vuotta. Sitä ennen opiskelin suurtalouskokiksi ja kalanviljelijäksi

Koska olet liittynyt Naputtajiin?
En ole vissiinkään koskaan liittynyt Naputtajiin mutta mukana olen ollut perustamiskokouksesta lähtien.
Hallituksessa olin pitkän aikaa mutta nykyisin mukana rivijäsenenä.

Millainen seura on Lesnan naputtajat?
Paras! Vähän erilainen kuin "perinteiset" kalastusseurat. Monipuolinen ja avarakatseinen. Yhdistävä ja jopa kasvattava. Meillä on menestyneitä osaajia monenlaisesta kalastuksesta mukana touhussa. Olen todella ylpeä siitä mitä Naputtajat ovat saaneet aikaan vuosien varrella.

Mitä odotuksia sinulla on kalastusseuratoiminnasta?
Mukavia retkia vaikkapa eri kalalajien perässä. Pilkkicup on ollut minulle aina tärkeä juttu. Uusien ihmisten tapaaminen on myös mukavaa ja olenkin useamman hyvän ystävän seuran yhteyksistä löytänyt.

Kerro jokin Lesnan Naputtajiin liittyvä muisto?
Niitä on valtava määrä mutta nostetaan nyt vaikka pari juttua. Ensimmäisena tuli mieleen reissu kun mentiin helikopterilla tunturiin  kalalle Abiskossa. En tainnut saada yhtään kalaa mutta olipa kyllä mukava reissu. Toisena voisin mainita Joensuun kalamaratonin vuonna 2015. Ja oikeastaan kaikki kalamaratonit.

Mitä haluaisit sanoa henkilölle, joka harkitsee liittyvänsä Lesnan Naputtajiin?
Älä harkitse enää. Tähän porukkaan voi heittäytyä ihan harkitsemattomastikin!

Mitä kalastusmuotoja harrastat?
Nykyään kalastus painottuu aika paljon lajikalastukseen. Eli varsin monipuolisesti tulee harrastettua. Olen innostunut uudestaan lajien etsimisestä Naputtajien lajikisan ja Helsingin kalamaratonin tiimoilta.
Muutama vuosi oli vähän rauhallisempaa sen suhteen kun kalamaraton loppui Joensuusta. Siinä välissä tuli opeteltua vähän huolellisemmin mm. suutarin ongintaa. Ja sepäs vasta onkin mukavaa puuhaa!

Mitä kalastusharrastus sinulle merkitsee?
Rauhoittumista ja rentoutumista. Kilpailumielessä kalastus ei kiinnosta oikeastaan muuten kuin omassa Pilkkicupissa ja maratonissa. Näistä kyllä varsinkin jälkimmäiseen panostetaan aika paljon. Aika iso osa kalastusharrastustani on eri kalalajien elintapojen ja -paikkojen opiskelu. Siinä riittää puuhaa vielä aikalailla paljon.



14.4.2019

Pilkkikauden päätöskisassa oli kansainvälinen tunnelma

Vuoden 2019  pilikkikuppi saatiin päätökseen Nurmeksessa Bomban maisemissa 13.4.2019. Kisassa oli poikkeuksellisen kansainvälinen tunnelma, kun mukana oli vaihto-opiskelijoita Joensuusta yliopistolta sekä ammattikorkeakoulusta. Osallistujia tapahtumaan oli 15 eri maasta, ulkomaalaisista lähes kaikki olivat pilkillä ensimmäistä kertaa. Naputtajien ja vaihto-opiskelijoiden lisäksi paikanpäälle oli kutsuttu myös Nurmeksen Kalamisetn jäsenet, joita tapahtumaan osallistui myös muutamia.

Paikanpäälle tultiin bussilla ja pilkkiaikaa oli 6 tuntia. Sää suosi pilkkijöitä, lämmin pilvipouta ja tuulikin oli hyvin vähäistä. Aikaisesta kevään etenemisestä johtuen kilpailualuetta rajattiin eikä ensikertalaisten kanssa hajaannuttu kovin isolle alueelle.

Kala oli sihteellisen niukalla syönnillä. Saalista ei tullut kaikille osallistujille. Mutta paremmuus saatiin kuitenkin ratkottua. Saalistakin tärkeämpää oli taas ulkoilusta, pilkkimisestä ja hyvästä seurasta nauttiminen.

Osakilpailun tulokset:
1. Jouni Heinonen 1846 g
2. Pirkko Lappalainen 1015 g
3. Joel Kosunen 964 g
4. Jouni Vääränen 910 g
5. Hannu Piiroinen 442 g
6. Caroline Clement 430 g
7. Anneli Lohtander 414 g
8. Kari Turunen 354 g
9. Maija Tolvanen 302 g
10. Jenni Ihanus 250 g
11. Denis Rumiantcev 198 g
12. Janne Clays 194 g
13. Sini Ropponen 190 g
14. Srioyee Datta 168 g
15. Joonas Orupold 110 g
16. Olga Grasina 106 g
17. Cao Jiarshan 100 g
18. Maija Pasanen 90 g
19. Amalie Lespiat 60 g
20. Tatu Martiskainen 44 g
Ilman saalista: Trang Nguyen, Hang Nguyen, Rosanna Anderson, Zhang Yi, Matti Pasanen, Chiara-Lena Schendell, Anja Aubele, Janvit Tippinit, Benjamin Schmickal, Esa-Petteri Kauppinen, Friza Riany, Aleksandr Boiko, Dorra Louhaichi, Sughra Mohameel, Rilke van Steelandt, Louise Martins, Amber Brofckx, Seppo Pasanen, Sirpa Hukkanen, Susanna Juutinen

Kupin voitto meni Jounille, naisten sarja Sinille ja suurin kala Tommille. Cup tulokset alla

Pilkki Cup tulokset
Nimi                                                           Pisteet
1.      Jouni Heinonen                              78
2.      Ville Ikonen                                     58
3.      Jouni Väänänen                              53
4.      Tatu Martiskainen                            41
5.      Pirkko Lappalainen                         39
6.      Sini Ropponen                                37
7.      Joel Kosunen                                  35
8.      Tommi Kinnunen                             30
9.      Hannu Piiroinen                              29
10.   Matti Pasanen                                26
11.   Jenni Ihanus                                   25
12.   Tuomo Liukka                                 23
13.   Aleksi Sorsa                                   21
Caroline Clement de Colombieres  

       15, Anneli Lohtander                            20
       16. Jukka Parviainen                            18
       17. Kari Turunen                                   17
       18. Maija Tolvanen, Asko Väänänen    16
       19. Kalle Väänänen                              15
       20. Mika Hassinen                                13
       21. Juha L, Denis Romantcev               11
       23. Janne Clays                                      9
       24. Pauli Sorsa                                        7
       25. Joonas Orupold, Srioyee Datta         5
       27. Olga Grasina, Cao Jirshan                1
       Maija Pasanen, Amalie Lespiat

Kuppiin osallistui kauden aikana yhteensä 49 osallistujaa. Naisten sarjassa Pirkko sai eniten pisteitä, mutta Sinille voitto osallistumissäännön mukaan (vähintään kahteen osakilpailuun osallistuttava  mieli voittaa)


Kisassa palkittiin myös parhaat kansainväliset pilkkijät. Paras ulkomaalainen pilkkijä oli  Caroline Clement,joka sijoittui koko kisassakin kuudenneksi sekä Denis Rumiantcev. International sarjan voitto meni siis Ranskaan ja paras mies tuli Venäjältä.




Päivän päätteksi syötiin vielä kodalla valmistetut ruuat  ennen paluumatkalle lähtöä.

28.3.2019

Reijolan päiväkodin pilkkipäivä

Lesnan Naputtajat ja Liperin Urheilukalastajat olivat yhdessä ohjaamassa Reijolan päiväkodin lapsia pilkkimisen saloihin 28.3.2019 Reijolan venesatamassa. Paikanpäälle saapui noin 25 innokasta lapsi pilkkijää, ja lisäksi ihan yhtäinnokkaat päiväkodin opettajat ja ohjaajat. Reilun parin kilometrin reippailun jälkeen  lapset saapuivat Mulon kodalle, josta mukaan otettiin kalavehkeet ja paineltiin jäälle.
Pilkkipaikoilla


Pyhäselkä ei ollut kalasaaliin suhteen suotuisalla päällä, mutta sää oli mitä mainioin. Lämpötila miltei nollassa ja tyyni keli sopivat mitä mainioimmin ulkoiluun ja pilkkimiseen. Eikä juuri siksi kalansaaliin vähyys tuntunut menoa haittaavan. Lapset keksivät paljon muutakin aktiviteettia jäällä, kuten pilkkijakkaroilla ajelua ja juoksentelua. Siitä voisi vanhemmatkin pilkkijät ottaa mallia, mitä kaikkea voi jäällä tehdä kun kala ei syö ( eli melkein aina ). Tämän talven pilkkisaaliiseen peilaten ainakin itse olisin varmasti jo maraton kunnossa.

Saalistakin tuli.


Päivän lopuksi nautittiin eväitä Mulon Kodalla Reijolan satamassa. Mulon Kota on Mulon osakaskunnan rakentama kota, joka on kaikkien vuokrattavissa. Upea kota, hinolla paikalla ja hyvällä varustuksella. Sopii monenlaisen rantatapahtuman tukikohdaksi.

Kiitokset kaikille osallistuneille, Reijolan päiväkodin lapsille ja henkilökunnalle, Lesnan Naputtajien ja Liperin Urheilukalastajien talkoolaisille, sekä Mulon osakaskunnalle.


24.3.2019

Naputtajat norppaturvallisten katiskoiden rakennustalkoissa



Aurinkoisena päivänä 24.2.2019 kokoontui Joensuun Laulutalolle noin 50 henkeä kuuntelemaan ja opettelemaan norppaystävällisten Saimaa-katiskoiden tekoa. ELY-keskuksen rahoittamiin talkoisiin saapui paikalle myös 5 iloista naputtajaa kuulemaan tätä ilosanomaa. 


Talkoiden alussa näyttelijä Kari "Hissu" Hietalahti ja luontokuvaaja ja kalastaja Juha "Norppa" Taskinen kertoivat kuinka olivat kehitelleet yhdessä norppien hengen säästävän katiskamallin ja kuinka innostuivat jakamaan tietouttaan muullekin kansalle. Saimaa-katiskoiden eli Hissun mukaan maailman parhaiden katiskoiden suu-aukko on suunniteltu niin, ettei se pääse leviämään Saimaannorpan mentäväksi aukoksi. Näin maailman uhanalaisin hylje ei pääse katiskan sisälle varmaan kuolemaan. Katiskoiden rakennustalkoiden kampanjan tarkoituksena oli opettaa norppaystävällisten katiskoiden tekoa ja vaihtaa kalastajien verkot norppien ja lohien säilymisen kannalta turvallisempiin katiskoihin. Katiskat ovat veneessä myös vähemmän tilaa vieviä kuin tavalliset katiskat laatikkomaisen muotonsa ansiosta ja saaliiksi niillä saa niin isoa kuin pientäkin kalaa. Katiska soveltuu myös ravustamiseen siinä olevan "rapuliuskan" ansiosta.


Alustuksen lopussa Hissu mainitsi, että katiskamalli on vapaasti kopioitavissa ja markkinoitavissa. Jokaisesta tehtävästä ja käytettävästä katiskasta hyötyy puikeanpyöreähköt ja uhanalaiset ystävämme norpat. Katiskoita talkissa valmistui 20-25 kappaletta. Yhden katiskan ensikertalainen rakensi noin kahdessa tunnissa hörppien välillä kahvia ja rupatellen mukavia. Osan katiskoista päätyy on Saimaalle, osa muihin vesistöihin.


Päänaputtaja ja pikkunaputtaja tiimityöskentelyssä.


Kansalaiset katiskoita vääntämässä.
 

Sivuleikkureita, C-lenkkejä eli sinkilöitä, sinkiläpihtiä, sapluunoita ja esitteitä.
 

Muovipinnoitetusta verkosta tehdyt katiskat säilyvät isältä pojalle.


Nielujen kiinnitystä metallisapluunan avulla.

Valmis norppia pelastava katiska :).
 

19.3.2019

Lesnan Naputtajat jäsenesittely, kuka naputtaa puheenjohtajan nuijan takana?


Kerro kuka olet? 
Matti Pasanen, Lesnan Naputtajien puheenjohtaja. Ikää 46v, kotona Joensuussa minulla on vaimo, 15v poika ja kaksi cockerspanielia. Koulutukselta mm kokki, opettaja. Tällä hetkellä opetustöistäni  opintovapaalla, josta valmistun kalastusoppaaksi loppuvuodesta. 

Koska olet liittynyt Naputtajiin?
Meitä oli 2003 5 jamppaa, jotka perusti tämän seuran. Ja silloin olin tässä jo puuhamiehenä. Tais olla helmikuuta 2003 kun lähetettiin yhdistyksen perustamisaperit  PRH:lle. Siinä kai se samalla tuli liityttyä. Tulikin mieleen, että olenkohan koskaan edes hakenut jäseneksi? EI kai minun ole tarvinnut?

Millainen seura on lesnan naputtajat? 
Lesnan Naputtajat on jäsentensä näköinen seura. Toiminta ja ohjelma on muuttunut vuosien saatossa samalla kun jäseniä on tullut lisää. Ja niin sen pitää olla. Seura mahdollistaa monia asioita mutta jäsenistö sen toiminnan itse kuitenkin luo.

Uskon, että ollaan helposti lähestyttävä seura. Toiminta mitä on ollut on sellaista yhdessä oloa, kalastukseen tutustumista johon on helppo hypätä mukaan vaikka olisi ihan ensikertaa asialla. Osa jäsenistä käy myös kilpailuissa, mutta juurikaan ei olla kilpailuseuraksi profiloiduttu. Ainakaan tässä vaiheessa.

Uusia aktiivisia ohjelman toteuttajia putkahtelee jäsenistä silloin tällöin ja nehän ne toiminnan sisällön luo. Homma ei jää junnaamaan paikalleen vaan tulee vaihtelevaa ohjelmaa jäseniltä jäsenille. Lisäksi on järjestetty vuosittain kalastukseen liittyvää ohjelmaa ja tempauksia myös seuran ulkopuolisille. Näissä tapahtumissa on toteutettu perustehtäväämme, eli valistettu, tehty kalastusharrastusta tutummaksi ja saatu sitä kautta myös uusia jäseniä.

Mitä odotuksia sinulla on kalastusseuratoiminnasta?
Odotukseni on, että seuratoiminnalla opastetaan ja edistetään kalastusharrastusta laajalla rintamalla. Kalastusseurojen toiminta on hyvin samanlaista kuin muidenkin vaikka urheiluseurojen toiminta. Seurojen tehtävänä on tukea ja mahdollistaa harrastus. Valistaa ihmisiä, kuinka sitä tulee tehdä, luoda harrastusmahdollisuuksia ja yhdistää ihmisiä. Jos minua kiinnostas vaikka hevospoolo, niin todennäköisesti olisin johonkin alan seuraan yhteydessä ja kyselisin miten se kannattaa tehdä, millaset on pelinsäännöt ja missä on hyviä harrastuspaikkoja. En lähtis omin päin kokeilemaan. Sama kalastuksen osalta. Jos haluu päästä harrastuksessa alkuun, oppia tuntemaan uusia kalastuspaikkoja ja menetelmiä tai haluaa varmistaa että ”pelipaikat” pysyy kunnossa, kannattaa liittyä seuraan. Seuroja meillä on maakunnassa monia, Lesnan Naputtajat vain yksi niistä. Kannattaa miettiä vähän mitä hakee ja katsoa minkä seuran  toiminta vastais siihen parhaiten.

Seuratoiminnassa yksi tärkeimmistä asioista on samankaltaisiin ihmisiin tutustuminen. Samankaltaisuutta on ainakin kalastus ja siihen liittyvät kiinnostuksen kohteet. Meilläkin seura on nyt 15 v ja tässä joku päivä mietin omaa kaveripiiriä. Kylläpä se nykyään koostuu tätä kautta tutuiksi tulleista ihmisistä lähes täysin. Ja vain muutamia heistä tunsin ennen seuran perustamista. Lesnan Naputtajatkin on saattanut yhteen kymmeniä toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Se on hienoa ja arvokasta. 

Mitä haluaisit sanoa jäsenelle, joka harkitsee liittymistä Lesnan Naputtajiin?
Rohkeesti mukaan vaan. Toimintaan voi käydä tutustumassa ennen kuin liittyy jäseneksi. Meihin voi tutustua esim Facebook ryhmässä ja tulemalla johonkin harrastuspäiväämme mukaan. Jos miettii, että löytyykö tuolta minulle jotain, niin se on myös itsestä kiinni. Niin kuin tuossa jo aiemmin sanoin, niin jäsenet luo sen toiminnan. Kannattaa tuoda omia toiveita julki ja ehkä muutkin innostuu niistä ja keksitään miten ne jossain vaiheessa voidaan toteuttaa.

Mitä kalastusmuotoja harrastat?
Vapakalastusta ja kameroilla kalastamista. En oikeastaan muuta. Pilkkimistä, onkimista, perhokalastusta, heittokalastusta, uistelua. Sitä mikä mihinkin tilanteeseen sopii. Ja välillä nuo vapavälineet ei mahdu mukaan kun hakee saalista kameralla. Miellän senkin kalastukseksi, saalista siinä saa onnistuessaan kuvien muodossa, eikä se kovin helppoa ole sekään ja täytyy osata päätellä missä kalat milloinkin lymyää.

Mitä kalastusharrastus sinulle merkitsee?
Kai sitä voi sanoa hyvin pitkälti elämän tavaksi. Jos kalastus häviäisi, niin olisi aika tyhjää. Se on tapa päästä irti arjesta ja rauhoittua, olemista yksin omien ajatusten kanssa  luonnossa ja toisinaan se on sosiaalista, yhdessä tekemistä hyvässä porukassa. Saaliin saaminen kuuluu siihen osana, mutta se ei ole tärkein asia. Monet upeat kalastusreissut on tullut tehtyä,  vaikka on jäänyt saaliitta.
Kalastus merkitsee meille eri kalastajille erilaisia asioita, ja niin sen kuuluu ollakin. Toiset tykkää kilpailla ja tavoitella ennätyskaloja. Itselle ne merkitsee koko ajan vain vähemmän. Kalalla ollessa on hienoa vain nauttia luonnossa olosta ilman menestyksen tai ennätysten  tavoittelua. Kilpailuksi kalastusta en oikein ole koskaan osannut mieltää, vaikka joskus harvoin kisoissa käynytkin. Itse koen kilpailuissa parhaaksi sen, että ne kokoavat kalakavereita yhteen ja siellä voi tutustua uusiin ihmisiin.

Saalista on välillä mukava saada ja päästä tekemään saaliista kalaruokia. Pidän kalasta erityisen paljon ja laitan sitä monella tapaa.  Kun kalastan vapavälinellä, niin tavoittelen aina ruokakalaa. Vaikka iso osa saaduista kaloista yleensä vapautankin.  Vapauteen pääsee alamitat, rauhoitetut ja usein myös isot yksilöt ja kalat, joita en juuri silloin ruokakalaksi hakemassa. Mutta silti, vaikka ruokaa tavoittelenkin, saalis ei ole pääasia. Joskus  nättinä kesäiltana uistellessa yhdellä vavalla sitä  oikein toivoo, että kun nyt vaan ei tulis kalat häiritsemään hetkeen. Sais vaan nauttia rauhallisesta ajattomasta olosta kun kulkee pitkin järven selkää.

Kalastus on jotain tärkeää ja suurta, jota ei voi sanoin kuvata. Siihen on kai kasvanut ja sen fiiliksen voi saavuttaa monella tapaa; se tunne kun saa viimein siiman päähän tavoittelemansa kalan,  tai kun palaa pitkän ajan jälkeen vanhalle hyvälle kalapaikalle tai kun saa  laittaa vavan kiveä vasten, tuijottaa hiljaa virtaavaa vettä, kuohuvaa koskea tai nuotiota ja vain on. Sitä se kalastus on.

7.3.2019

Lesnan Naputtajien jäsenesittelyt starttaa keväällä 2019

Millaisista ihmiset muodostavat pohjoisen pallonpuoliskon kovimman kalaporukan? Mistä syystä he ovat liittyneet Lesnan Naputtajiin? Millaisena he näkevät kalastusharrastuksen? Voisinko minäkin ehkä liittyä tuohon ylvääseen porukkaan?

Näihin kysymyksiin voi hakea vastauksia tästä keväästä alkaen, kun blogisivuillamme haastattelemme Lesnan Naputtajien jäseniä. Jäsenmäärämme on tällä hetkellä noin 80, pitäen sisällään miehiä, naisia, kaikenikäisiä ja kokoisia ja hyvin monen näköisiä (tosin kaikki on komeita) jäseniä. Me kaikki tarkastelemme maailmaa omilla silmillä ja omilla ajatuksilla. Koemme samoja  asioita eri tavalla. Yhdistävänä tekijänä meillä kuitenkin on kalastus, jonka sekin merkitys on  eri ihmisille erilainen. Onkin mielenkiintoista päästä kuulemaan mm, mikä jäsenistöä kalastuksessa kiehtoo ja mikä kenetkin ajoi Naputtajien jäseneksi.

Aloittelemme haastattelut tässä kevään aikana ja lähestymme haastateltavia sähköpostitse. Tietenkin osallistuminen haastatteluun on täysin vapaaehtoista ja siitä voi huoletta kieltäytyä. Jatkamme haastatteluja niin kauan kuin kiinnostusta, lukijoita ja jäseniä riittää. Kevään aikana ehdimme lähestyä 3-4 jäsentä, joten kaikille haastattelupyyntöjä ei ole tulossa. Tällä tahdilla nykyinen jäsenistö on läpikäyty jo 10 vuodessa. Todellisuudessa aikaa menee kuitenkin pidempään, koska jäsänmäärämme näyttää jatkavan kasvuaan.

Mutta pysykää kuulolla! Haastatteluja alkaa jossain vaiheessa ilmestyä blogiin ja niistä ilmoitellaan myös FB sivuillamme.

28.2.2019

Pilkkicup 2019:n ensimmäiset osakilpailut



Talven 2019 ensimmäiset pilkkicupin osakilpailut aloitettiin suurella innolla jo vuoden 2018 puolella.


Aimopilkissä 15.12.2018 Liperin Riihilammella siiman päähän narrattiin haukia ja mukana oli kaikkiaan 17 innokasta hauestajaa. Palkintona oli perinteisesti joulukinkku.




https://www.youtube.com/watch?v=8oyH6w-hNfU

Pakkaspilkissä 12.1.2019 Heinävaaran Kivilammella tavoitteena oli mahdollisimman suuri kalojen lukumäärä. Kivilammelle saapui paikalle kisaamaan myös uteliaita kalastajia, jotka kisamenestyksen siivittäminä ja tarjolla olleen lohisopan houkuttamina hyväksyttiin heti kisojen jälkeen olevassa vuosikokouksessa seuran komeaan jäsenistöön. Kaiken kaikkiaan kaloja oli narraamassa 10 henkilöä tulosten vaihdellessa 22-1 kalan välillä kenenkään jäämättä saaliitta.


Lainapilkissä 9.2.2019 Joensuun Koivuniemssä kisaajilla oli mielessään pulleat ja letkeät mateet. Tänä vuonna kisat sijoittuivat ehkä hieman aikaiseen vaiheeseen parhaan syönnin kannalta, mutta jännitys oli silti käsin kosketeltava ukkojen ja akkojen istuessa pimeässä reiän äärellä odottaen tämäkkää iskua jään alta. Kisa oli hyvinkin tasaväkinen. Kisaamassa oli kaikkiaan 10 henkeä ja tulos oli kaikilla sama, pyöreät nolla kiloa matikkaa per henkilö.



Matikkapilkissä maisemat olivat kohdallaan. Poissa kaupungin hälystä, mutta silti lähellä.

Seuraavia kisoja odotellen.. :)