Matti
Pasanen, Lesnan Naputtajien puheenjohtaja. Ikää 46v, kotona Joensuussa
minulla on vaimo, 15v poika ja kaksi cockerspanielia. Koulutukselta mm
kokki, opettaja. Tällä hetkellä opetustöistäni opintovapaalla,
josta valmistun kalastusoppaaksi loppuvuodesta.
Koska olet liittynyt Naputtajiin?
Meitä
oli 2003 5 jamppaa, jotka perusti tämän seuran. Ja silloin olin tässä
jo puuhamiehenä. Tais olla helmikuuta 2003 kun lähetettiin yhdistyksen
perustamisaperit PRH:lle. Siinä kai se samalla tuli liityttyä. Tulikin
mieleen, että olenkohan koskaan edes hakenut jäseneksi? EI kai minun ole
tarvinnut?
Millainen seura on lesnan naputtajat?
Lesnan
Naputtajat on jäsentensä näköinen seura. Toiminta ja ohjelma on
muuttunut vuosien saatossa samalla kun jäseniä on tullut lisää. Ja niin
sen pitää olla. Seura mahdollistaa monia asioita mutta jäsenistö sen
toiminnan itse kuitenkin luo.
Uskon, että ollaan
helposti lähestyttävä seura. Toiminta mitä on ollut on sellaista yhdessä
oloa, kalastukseen tutustumista johon on helppo hypätä mukaan vaikka
olisi ihan ensikertaa asialla. Osa jäsenistä käy myös kilpailuissa,
mutta juurikaan ei olla kilpailuseuraksi profiloiduttu. Ainakaan tässä
vaiheessa.
Uusia aktiivisia ohjelman toteuttajia
putkahtelee jäsenistä silloin tällöin ja nehän ne toiminnan sisällön
luo. Homma ei jää junnaamaan paikalleen vaan tulee vaihtelevaa ohjelmaa
jäseniltä jäsenille. Lisäksi on järjestetty vuosittain kalastukseen
liittyvää ohjelmaa ja tempauksia myös seuran ulkopuolisille. Näissä
tapahtumissa on toteutettu perustehtäväämme, eli valistettu, tehty
kalastusharrastusta tutummaksi ja saatu sitä kautta myös uusia jäseniä.
Mitä odotuksia sinulla on kalastusseuratoiminnasta?
Odotukseni
on, että seuratoiminnalla opastetaan ja edistetään kalastusharrastusta
laajalla rintamalla. Kalastusseurojen toiminta on hyvin samanlaista kuin
muidenkin vaikka urheiluseurojen toiminta. Seurojen tehtävänä on tukea
ja mahdollistaa harrastus. Valistaa ihmisiä, kuinka sitä tulee tehdä,
luoda harrastusmahdollisuuksia ja yhdistää ihmisiä. Jos minua kiinnostas
vaikka hevospoolo, niin todennäköisesti olisin johonkin alan seuraan
yhteydessä ja kyselisin miten se kannattaa tehdä, millaset on
pelinsäännöt ja missä on hyviä harrastuspaikkoja. En lähtis omin päin
kokeilemaan. Sama kalastuksen osalta. Jos haluu päästä harrastuksessa
alkuun, oppia tuntemaan uusia kalastuspaikkoja ja menetelmiä tai haluaa
varmistaa että ”pelipaikat” pysyy kunnossa, kannattaa liittyä seuraan.
Seuroja meillä on maakunnassa monia, Lesnan Naputtajat vain yksi niistä.
Kannattaa miettiä vähän mitä hakee ja katsoa minkä seuran toiminta
vastais siihen parhaiten.
Seuratoiminnassa yksi
tärkeimmistä asioista on samankaltaisiin ihmisiin tutustuminen.
Samankaltaisuutta on ainakin kalastus ja siihen liittyvät kiinnostuksen
kohteet. Meilläkin seura on nyt 15 v ja tässä joku päivä mietin omaa
kaveripiiriä. Kylläpä se nykyään koostuu tätä kautta tutuiksi tulleista
ihmisistä lähes täysin. Ja vain muutamia heistä tunsin ennen seuran
perustamista. Lesnan Naputtajatkin on saattanut yhteen kymmeniä
toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Se on hienoa ja
arvokasta.
Mitä haluaisit sanoa jäsenelle, joka harkitsee liittymistä Lesnan Naputtajiin?
Rohkeesti
mukaan vaan. Toimintaan voi käydä tutustumassa ennen kuin liittyy
jäseneksi. Meihin voi tutustua esim Facebook ryhmässä ja tulemalla
johonkin harrastuspäiväämme mukaan. Jos miettii, että löytyykö tuolta
minulle jotain, niin se on myös itsestä kiinni. Niin kuin tuossa jo
aiemmin sanoin, niin jäsenet luo sen toiminnan. Kannattaa tuoda omia
toiveita julki ja ehkä muutkin innostuu niistä ja keksitään miten ne
jossain vaiheessa voidaan toteuttaa.
Mitä kalastusmuotoja harrastat?
Vapakalastusta
ja kameroilla kalastamista. En oikeastaan muuta. Pilkkimistä,
onkimista, perhokalastusta, heittokalastusta, uistelua. Sitä mikä
mihinkin tilanteeseen sopii. Ja välillä nuo vapavälineet ei mahdu mukaan
kun hakee saalista kameralla. Miellän senkin kalastukseksi, saalista
siinä saa onnistuessaan kuvien muodossa, eikä se kovin helppoa ole
sekään ja täytyy osata päätellä missä kalat milloinkin lymyää.
Mitä kalastusharrastus sinulle merkitsee?
Kai
sitä voi sanoa hyvin pitkälti elämän tavaksi. Jos kalastus häviäisi,
niin olisi aika tyhjää. Se on tapa päästä irti arjesta ja rauhoittua,
olemista yksin omien ajatusten kanssa luonnossa ja toisinaan se on
sosiaalista, yhdessä tekemistä hyvässä porukassa. Saaliin saaminen
kuuluu siihen osana, mutta se ei ole tärkein asia. Monet upeat
kalastusreissut on tullut tehtyä, vaikka on jäänyt saaliitta.
Kalastus
merkitsee meille eri kalastajille erilaisia asioita, ja niin sen kuuluu
ollakin. Toiset tykkää kilpailla ja tavoitella ennätyskaloja. Itselle
ne merkitsee koko ajan vain vähemmän. Kalalla ollessa on hienoa vain
nauttia luonnossa olosta ilman menestyksen tai ennätysten tavoittelua.
Kilpailuksi kalastusta en oikein ole koskaan osannut mieltää, vaikka
joskus harvoin kisoissa käynytkin. Itse koen kilpailuissa parhaaksi sen,
että ne kokoavat kalakavereita yhteen ja siellä voi tutustua uusiin
ihmisiin.
Saalista on välillä
mukava saada ja päästä tekemään saaliista kalaruokia. Pidän kalasta
erityisen paljon ja laitan sitä monella tapaa. Kun kalastan
vapavälinellä, niin tavoittelen aina ruokakalaa. Vaikka iso osa
saaduista kaloista yleensä vapautankin. Vapauteen pääsee alamitat,
rauhoitetut ja usein myös isot yksilöt ja kalat, joita en juuri silloin
ruokakalaksi hakemassa. Mutta silti, vaikka ruokaa tavoittelenkin,
saalis ei ole pääasia. Joskus nättinä kesäiltana uistellessa yhdellä
vavalla sitä oikein toivoo, että kun nyt vaan ei tulis kalat
häiritsemään hetkeen. Sais vaan nauttia rauhallisesta ajattomasta olosta
kun kulkee pitkin järven selkää.
Kalastus on
jotain tärkeää ja suurta, jota ei voi sanoin kuvata. Siihen on kai
kasvanut ja sen fiiliksen voi saavuttaa monella tapaa; se tunne kun saa
viimein siiman päähän tavoittelemansa kalan, tai kun palaa pitkän ajan
jälkeen vanhalle hyvälle kalapaikalle tai kun saa laittaa vavan kiveä
vasten, tuijottaa hiljaa virtaavaa vettä, kuohuvaa koskea tai nuotiota
ja vain on. Sitä se kalastus on.