Soutu-uistelun SM 2017, Nurmes

Soutu-uistelun suomenmestaruudesta miteltiin Nurmeksessa lauantaina 17.6.2017. Kisajärjestelyistä vastasi Nurmeksen Kalamiehet ry. Osallistujina oli 32 venekuntaa, joissa vaihdellen 1-3 miehistönjäsentä /vene. Naputtajista kilpailuun osallistui 3 venekuntaa, jotka saapuivat paikanpäälle Hyvärilän leirikeskukseen eriaikoina perjantaipäivän kuluessa. Illan hämärtyessä pidettiin taktiikka palaveria kisaa varten, saunottiin ja vähäteltiin paikapäälle saapuneita muita kilpailijoita. Henkistä valmistautumista varsinaiseen kilpailuun siis. Saunassa Naputtajien mökissä kävivät myös vuoden 2016 soutu-uistelu mestarit Eemeli Eronen ja Harri Herttua.


Ennen nukkumaanmenoa pääsimme vielä ihailemaan nuorten nurmeslaisten taitoveneilyä lämpimässä suviyössä. Video toimii ainakin tietokoneella käytettäessä exploreria. Muuten havaittu ongelmia.

Näiden veneilijöiden osaaminen oli huikeata katsottavaa. Vaikka yksi videon lopussa huutaakin, "Vi**u että pyörryttää", niin oli tätä näytelmää ilo katsoa. Koko esitys saatiin ihailla täysin ilmaiseksi.

Lauantai aamu alkoi aurinkoisena. Joukkueet saapuivat hyvissä ajoin ilmoittautumaan ja virittelemään veneitään. Lähtö tapahtui klo 11:00. Aivan lähtöhetkellä veneitä näkyi joka puolella, mutta pian ne hajaantuivat Pieliselle niin, ettei toisia veneitä kisan aikana joka suunnalla juurikaan näkynyt.

Olli ja Joonas lähtötunnelmissa.

Lähtöruuhkaa.

Kilpailuaikaan mahtui monenlaista säästä. Liikkeelle lähdettiin paahtavassa tyynessä aurinkokelissä. Tätä jatkui ehkä noin 2 tuntia, jonka jälkeen tuuli koveni, tuli muutamia sadekuuroja ja ukkonenkin jyrähteli. Välillä tuuli yltyi puuskissa kovaksikin ja avonaisilla paikoilla olleet soutajat saivat soutaa ihan tosissaan. Kokonaisuutena sää oli kuitenkin kilpailuun erinomainen.

Kokoajan ei paahtanut aurinko, mutta lämmintä kyllä riitti.

Ehdittiin 9 tunnin aikana käydä tulillakin.

Saalista tuli kaikille kisaan osallistujille. Naputtajien joukkueille jokaisella oli hetkiä, että saalis oli välillä hukassa, mutta vähiten tyhjää soutivat Asko ja Pyry, jotka sijoittuivat kisassa sijalle 7. Muut kaksi joukkuetta Matti ja Lassi ylsivät sijalle 15. ja Joonas ja Olli sijalle 23. Hyvät tulokset kaikilta joukkueilta, Askolta ja Pyryltä jopa erinomainen.

Saalista. Haukea ja kuhaa. Tässä veneseurueessa joukkue epäili riittääkö jäiden jäähdyttävä vaikutus kokokisan ajaksi. Kilpailijat uhrasivat juomatölkkinsä, että saalis pysyisi viileänä (I-olut tölkit)

Muutamia Naputtajien ottivieheitä. Vasen ylälaita HK-varma, oik. ylhäällä Jounin tuotantoa, alhaalla Sepen Tuuri, joita viimevuoden mestarit lahjoittivat käydessään saunomassa.



Tässäpä kisatulokset. Paremmuus ratkaistiin siis kalojen painoissa, joissa eri kalalajeilla oli eri kertoimet. Kilpailukaloina oli hauki yli 45 cm (kerroin 1), ahven yli 25 cm (kerroin 2) ja kuha yli 42 cm (kerroin 3).

Tässä mitalikolmikko. Suomen mestareiksi ylsivät nurmeslaiset Jouko Komsa ja Antti Meriläinen. Pääpalkintona oli kuvassa oleva Aki Ruotsalaisen tekemä puusoutuvene.



Kokonaisuutena loistava kisa järjestelyjen, sään, saaliin ja tunnelman puolesta. Kiitokset järjestäjille ja kaikille kisaan osallistuneille. Te loitte yhdessä sen onnistuneen tunnelman.

Kisan jälkeen käytiin tietenkin vielä jälkipeliä ja lopputulemana siinä oli, että ensivuonna uudestaan. Olipa kisat missä vaan, niin Naputtajia on mukana.

Ikäihmisten onkipäivä

16.6. Naputtajat pääsivät ongelle kokeneemman kaartin kanssa. Ja nyt puhutaan nimenomaan elämänkokemuksesta, toki osalla kalastuskokemustakin oli. Kevään aikana minuun otti yhteyttä Tuuppari hankeesta Kaija Kiiskinen, ja tiedusteli mahdollisuutta järjestää kalastusaiheinen virkistyspäivä ikäihmisille. Lopputulema suunnittelujen jälkeen oli onkipäivä Niittylahden opiston rannassa.

Mikäs on Tuuppari-hanke? Tuuppari hanke aloitettiin Joensuussa tammikuussa 2016. Sen tavoitteena on erilaisten toimintojen  järjestämisen ja  antaa sitäkautta lisäsisältöä arkeen. Hankkeen taustalla ovat Joensuun vapaa-aikakeskus, hoito- ja hoivapalvelut ja Joensuun seudun Kansalaisopisto. Toimintamallin avulla hankkeessa pyritään  tavoittamaan kotona asuvia ikäihmisiä, jotka kaipaavat arjen aktiovoimista, toistensa tapaamisia ja tietoa Joensuussa olevista harrastusmahdollisuuksista. Ryhmäläisten keski-ikä on noin 80 vuotta ja toiminta on osallistujille ilmaista.  Ensimmäinen ryhmä aloitti Koivupihassa maaliskuussa ja nyt toiminta on levinnyt ympäri kaupunkia. Ryhmät kokoontuvat viikoittain
Onkipäivään osallistujia tuli Koivupihasta, Utran, Rantakylän ja Noljakan ryhmistä. Osalla oli kovastikin kokemusta kalastuksesta, kun toisilla sitä oli vähempi. Eräskin onkija iloitsi saaneensa tässä onkiptapahtumassa elämänsä ensimmäsen kalan. Tiedä vaikka tästä löytyi uusi harrastus, kyllä kalastuksen harrastamisen voi aloittaa varttuneempanakin.

Kalastusaiheinen päivä oli ollut useamman siihen osallistuneen toiveissa jo jonkin aikaa. Kun ikää kertyy ja liikkuminen alkaa rajoittua, niin omatoiminen ongelle meno ei olekaan itsestään selvä juttu. Ja vaikka kaupungissa on paljon hyviä onki ja muita kalapaikkoja, vaati tähän tapahtumaan sopivan paikan selvittäminen nyt enemmän aikaa. Paikan kun tulee olla sellainen, jossa myös liikuntarajoitteisilla on mahdollista päästä veden äärelle. Kulkuetäisyydet tulee olla lyhyitä ja  reitin rantaan sellainen, jossa voi liikkua myös pyörätuoleilla ja rollaattoreilla. Näitähän  joenvarresta Joensuussa löytyy.  Mutta paikan jossa olisi mahdollista myös istua tulilla ja jossa olisi liikintarajoitteisille sopivat wc tilat, niin eipä vaihtoehtoja enää ollutkaan. Jos jollakin lukijalla tulee tällaisia kohteita mieleen, niin olisin hyvin kiitollinen jos ilmoittelet niistä minulle päin vastasen varalle.

Laiturilla oli hyvä onkia, vain kalat puuttuivat. Laiturilla oli myös hyvät kiinteät penkit.

Kuitenkin pienen etsinnän jälkeen päädyimme valitsemaan kohteeksi Niittylahden opiston rannan. Muita kriteereitä täyttävää paikkaa emme +20 km säteellä Joensuusta löytäneetkään. Niittylahdessa on rannalla tukeva laituri. Laiturille menee soratie, jossa liikkuminen onnistui hyvin. Vieressä on myös nuotiopaikka, jonne kaikki pääsivät myös vaivatta. Ja saunarakennuksesta saimme käyttöön vielä wc tilat, jotka on tehty esteettömiksi. Hienoa että paikka löytyi ja kiitokset Niittylahden opistolle, että saimme muutaman tunnin nauttia kesäpäivästä rannassanne.



Ryhmän koko oli noin 20 henkeä ja meitä Naputtajiakin paikanpäällä oli 7 henkilöä. Laiturille ja sen välittömään läheisyyteen mahtui onkijoita noin 10 kpl. Samaan aikaan oli mahdollista istua tulilla makkaran paistossa ja kahvinjuonnissa, joten laiturinalueen kapasiteetti riitti hyvin.

Laiturin suunnalla kaloista ei juuri tullut havaintoja. Niinpä väki alkoi pikkuhiljaa kerääntyä nuotion ympärille nihkeän kalojen syönnin vuoksi. Nuotiopaikan vierestä jatkettiin onkimista ja sieltä löytyi viimein kalatkin. Rannalle saatiin useita särkiä ja ahvenia, jokunen lahnakin näyttäytyi,  mutta ne ei antautuneet tällä kertaa saaliiksi.

Löytyihän ne kalat.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, samoin ilmapiiri. Ihmiset tuntuivat viihtyvän niin ongenvarressa kuin nuotiolla.  Päivä oli antoisa   kaikille, niin  osallistujille kuin vetäjille, sillä saalista tuli ja nuotiolla saatiin nauttia nokipannukahveista..

Onkipaikka nuotion vierellä

Tämähän se on monella kalareissulla parasta antia, Nuotiolla istuskelu, seura, eväät.  Nyt sitä vielä täydensi huuliharppu ja yhteislaulu.

Muturetki

Naputtajien muturetki järjestettiin 6.6.2017 tutulle mutupurolle. Lirkkireissu tuntui kiinnostavan monia, mutta paikanpäälle pääsi lähtemään 5 ison mudun jahtaajaa. Tavoitteena oli, ei enempää eikä vähempää, kuin saada suomenennätysmutu. Tällä kertaa ennätystä ei päästy lähellekään. Mutuja kuitenkin saatiin, joukossa muutamia värikkäissä kutuasuissaan olevia koirasmutuja.


Mutupuro lumosi taas kerran kalamiehet- ja naiset. Synkän metsän keskellä virtaava kaunis pikkupuro rauhoittaa mielen. Se kulkee välillä jyrkkien kallioseinämien lomitse keskellä synkkää kuusikkoa, muodostaen matkalleen lukuisia pikkukoskia ja suvantoja. Sieltä, viileästä ja raikkaasta vedestä löytyvät myös mudut kerta toisensa jälkeen.

Mudun lirkkijöitä

Kaunista purossa on mudunkin näkövinkkelistä.

Tällä kertaa muduille ei ollut jatkokäyttöä. Niitä on perinteisesti käytetty syöttikaloina mm ahventen onginnassa, mutta jos mutuja saa reilummin ja haluaa nähdä vähän vaivaa, kannattaa näitä maistaa myös itse. Alla olevassa linkissä aiemmin toisaalle kirjoittamastani blogista juttua mudun kalastuksesta ja mudusta ruokakalana.
http://onkievas.blogspot.fi/2014/08/maukas-mutu.html


Puro menee välillä kalliojyrkänteiden välistä.



Koiras mutu komeassa kutuloistossaan.

Kiitokset kaikille mukana olleille. Niin hyvin tuolla kauniissa kesäsäässä viihtyi, että ei taida malttaa ensikesään asti seuraavaa kertaa odottaa. Ja jäihän se SE vielä rikkomatta, joten kyllä tuonne palataan taas ja entistäisommalla porukalla.


Keskusteltiin tulilla lopuksi tulevan kesän Naputtaja reissuista lähialueelle. Ilmoitellaan jäsenille ainakin FB ryhmässä, mahdollisesti lyhyelläkin varoitusajalla, jos lähdetään jotakin tiettyä kohdelajia kalastamaan. Tarkoitus on ainakin käydä suutarilla, kuhanjiggauksella, ruutanalla ja kymmenpiikillä. Mukaan saa liittyä.

Reissun lopuksi nautittiin eväät tulipaikalla lammenrannalla. Tuuli ei liiemmin haitannut. Kuvanottohetkellä osa porukkaa on vielä purolla.