"Havaittiin, että avovedellä pilkkiminen oli ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa kuin jäältäonkiminen, se kun tarjosi enemmän ja vapaampia kokeilumahdollisuuksia jo senkin takia, että silloin vapauduttiin vaivalloisesta ja voimia kysyvästä reikien tekemisestä jäähän. Ja seurauksena on ollut, että monilla järvillä on meilkein kokonaan luovuttu vanhoista onkitavoista, madon, elävän täyn, kravunlihan yms. käyttämisestä, ja sen sijaan näkee niiden selkäluodoilla aamuin illoin pilkkionkijoita, pilkittäjiä, nykyttäjiä, lesnan naputtajia, juksumiehiä ja miksi heitä milläkin paikkakunnalla nimetäänkin.”
(Kalamiehen käsikirja; Erkki Levanto - Yrjö Ylänne, Otava, Helsinki1948)

20.7.2017

Arvidsjaur- Arjeplog reissu 2017


Kesän kalareissu oli viimein edessä. Illalla olin pakannut ison osan tavaroista ulos oven eteen lähtövalmiiksi. Siinä oli kalavehkeet, vaatteet, jotain kuivamuonaakin pakattuna. Lähtö oli sovittu kuudeksi. Unille koitin mennä hyvissä ajoin kymmeneltä, mutta uni ei tullut. Ajatukset karkasivat jatkuvasti tuleviin päiviin, taimen ja harrijoille ja tunturilammille. Pyörin ja vilkuilin kelloa vielä kahden aikaan yöllä, kunnes viimein nukahdin. Olisin toivonut herääväni puhelimen herätykseen viiden jälkeen, mutta harakat olivat toista mieltä. Joku harakka oli päättänyt aloittaa aamukonsertin jo aiemmin. Aluksi se huuteli yksin, mutta kohta makuhuoneen ikkunan alla tuntui olevan kokonainen harakka kuoro laulamassa sulosäveliään. Aikani konserttia kuunneltuani päätin nousta. Olihan kello jo neljä. Sängystä ylös ja koiran kanssa ulos.
Avasin silmät ristissä ulko-oven ja rappusilla minua oli tervehtimässä  5-6 harakkaa. Ne olivat keksineet kuivamuonat matkatavaroista, kaivaneet ne esille ja levitelleet osan pihalle. Eli eikun siivoushommiin. Tällainen toimii muuten hyvin herätyskellona. Ajastaminen on vaan hieman haastavaa.
Pian kuitenkin pääsin nauttimaan aamukahvia ja kantamaan reissukamoja tienvarteen. Joonaksen kyyti tuli ajallaan ja käänsimme auton keulan kohti Ruotsia. Edessä oli ensimmäiseen kohteeseen noin 800 km matka.

 Piteälven, Benbryteforsen

Ensimmäisenä kohteena oli Pitejoessa oleva Benbryteforsen. Matkalla kävimme Älvsbyn nimisessä kylässä ruokaostoksilla ja hankimassa kalastusluvan Pitejoelle. Kalastusluvat olisi saanut ostettua myös netistä, mutta ne sai myös näppärästi Älvsbyn keskuskadulla olevasta kalastustarvikeliikkeestä. Vuorokausilupa maksoi  100 sek eli noin 10 euroa.  Lupien hinnat eivät täällä päätä huimaa. Pidempien lupien hinnat ei jääneet mieleen, mutta ne ovat suhteessa vielä halvempia. Tarjolla on 3 vrk lupaa, vuosilupaa ja perhelupaa. Kortin nimi on Sveaskog/Fiskenord ja siinä on pienvesiä isolla alueella Ruotsin Lapissa ja Nordlandissa.
Älvsbyn sijaitsee jo Piteälvenin  rannalla, mutta suunnittelemaamme kohteeseen oli matkaa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä. Kohteeseen pääsee ajamalla kumpaa tahansa joenpuolta. Me päätimme mennä kohteeseen länsipuolelta, sillä halusimme matkalla nähdä suuren ja mahtavan Storforssenin. Storforseniin asti matkaa Ävsbynistä on noin 50 km.

Storforssenin kohdalla on hotelli ja leirikeskus. Koski ei tällä kohtaa ei voi jäädä huomaamatta, niin mahtava näky se on. Muutenkin se on hyvä karttamerkki mennessä Benbryteforsenille, sillä heti Storforsenin jälkeen ensimmäinen vasemmalle kääntyvästä tiestä on heti käännyttävä. Tie muuttuu pian soratieksi. Tätä tietä matkaa on vielä 25-27 km.  Kohteeseen mentäessä on hyvä olla maastokartta mukana. Pikkutien varressa on puolustusvoimien käytössä oleva lentokenttä ja siellä on lukuisia tienristeyksiä. Alueella ei matkapuhelin toimi kuin paikoin, joten netin kartoista ei ole apua.
Maastokarttaan kohteemme kohdalle on merkattu leiripaikkakin, mutta mitään nuotiopaikkaa, halkoliiteriä, puuceetä ym on kuitenkin turha odottaa. Leiripaikan kohdalla ennen siltaa on tiessä levike ja levikkeellä lohen ja taimenenpoikasten erottamisesta kertovat opastaulut.

Mutta paikka on komea. Koski alkaa jo jonkin matkaa ennen siltaa ja menee tien kohdalla todella vuolaana. Joki jatkuu kartan mukaan katkeamattomana koskena alaspäin noin 15 kilometriä. Eli kalastettavaa ja opeteltavaa tässä joessa riittää vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

                       
Kuvassa näkyy oikealla Storforsen, jonka jälkeen tienristeys. Sitä ajetaan pienlentokentän ohi niin kauan kunnes tulee ensimmäinen mahdollisuus päästä joen yli. Koski on sillan kohdalla.

 
Otimme kamat tässä autosta ulos, pystytimme leirin lähelle siltaa. Rannat täällä ovat  louhikkoa, joten pystytimme  teltan tasaisen kiven päälle puiden suojaan ja painuimme kalalle. Kohteesta tavoittelimme ennen kaikkea harjusta. Mahdollisuus täältä olisi saada  siiman päähän myös hyvänkokoista taimenta ja jos oikein olisi onni myötä ei lohikaan ole mahdottomuus. Piteälvenissä on alempana yksi pato, jonka ohi on kalatiet ja lohta nousee jonkin verran tänne saakka.

 

Leiripaikkamme

Kosken kuohuja

Ja kosken pärskeitä

Ensimmäisenä iltana ehdimme kalastella noin 3 tuntia perhoilla parin kilometrin matkaa joesta. Kahlaaminen louhikkoisessa ja voimakasvirtaisessa joessa on monin paikoin mahdotonta, mutta myös turhaa. Rannoilla on hyvin tilaa heittää perhoa muutenkin. Kalaa tuolla pikkupyrähdyksellä tuli kohtuullisen hyvin, muutamia kymmeniä pikkuharjuksia ja kymmenkunta pientä taimenta. Isojen kunnon kalojen lymypaikat jäivät  ensikäynnillä meille arvoituksiksi. Yön nukuttuamme ehdimme aamulla lähes helteisessä auringon paisteessa kalastaa vielä hetken. Mieli olisi tehnyt kalastaa ja tutustua tähän jokeen enemmänkin mutta eteenpäin oli mentävä. Sellainen kutina tähän komeaan koskeen jäi, että tännekin on vielä palattava.

 Pakkasimme leirimme ja suuntasimme kohti Abmoälveniä, josta kuitenkin ajelimme erehdyksissä ohi ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Jälkeenpäin mietittynä ei olisi molemmissa ehditty käymäänkään, vaikka Abmossa oli tarkoitus vai piipahtaa…

 Laisälven, Adolfsström

Adolfsström sijaitsee Laisälvenin yläosassa, ajelimme sinne ensimmäisestä kohteesta Moskoselin, Arvidsjaurin ja Arjeplogin kautta ja matkaa kertyi yhteensä 250 km. Arjeplogissa kävimme ruokaostoksilla ja turisti infossa.

Infossa silmään pisti jälleen kerran, kuinka hyvin kalastus on esillä matkailuesitteissä. Nappasimme mukaamme nipunesitteitä ja kartan, jossa kerrottiin mihin Arjeplogin luvalla saa mennä, mitkä alueet ovat rauhoitettuja ja mihin tarvitaan erillislupa. Tällaisilla voisi saada potkua pohjois-karjalankin kalastusmatkailuun.

Kalastusluvat päätettiin ostaa Adolfsströmistä. Samoin päätettiin nukkua seuraava yö sisällä, koska sääennuste ilmoitti sadetta.

Adolfsström on pieni taajama. Jos veikkaan asukasmäärää niin on luultavasti vain muutamia kymmeniä. Matkaa lähimpään kauppaankin tulee noin 100 km. Majoitusta kylässä on kohtuullisen hyvin, pieniä mökkikyliä on vierivieressä pitkälti toistakymmentä. Paikan vetonauloina ovat kalastus ja retkeilyreitit, joita menee alueella oleviin kansallispuistoihin, mm Pieljekaisen ja Laisdalens Fjällyskogsin kansallispuistoihin. Myös helikopterikyydityksiä on täällä tarjolla.

Ja turisteja riittää. Kahdesta ensimmäisestä majoituspaikasta ei meille yösijaa löytynyt. Uskoaksemme tämä johtui siitä, että paikat olivat täynnä. Tosin syynä saattoi olla myös haju, sillä helteessä, välillä kumihousut päällä oli tullut hikoiltua kohtuullisen paljon. Eikä pesulle oltu päästy. Kolmannessakin mökkikylässä oli mökit täynnä, mutta paikanpitäjä löysi meille tilaa vielä yhdeltä vintiltä. Tämä kelpasi meille hyvin. Täältä ostettiin myös loppuajalle Arjeplogin alueen lupa (220 sek viikko) ja lähimmälle koskelle yksityisalueen lupa ( 1 vrk 60 sek). Yksityislupa-alue tosin jäi käymättä, koska yhdessä päivässä ei millään ehdi useampaan kohteeseen.

Tuolla vintillä otettiin makoisat yöunet.
Majapaikkamme nimi oli Adolfström Handelsbod och Stugby. Majapaikan respasta löytyi pieni kauppa, jossa oli pieni määrä elintarvikkeita ja matkamuistoja. Majoitus oli meille oikein sopiva ja vuorokausi hinta oli edullinen. Siistiksi paikkaa ei voi sanoa, pihalla oli rojua mm purettuja kattopeltejä, mutta meille kelpasi tukikohdaksi, kävisimmehän  täällä vain nukkumassa.

Otimme ensin varttitunnin unet ja lähdimme kohti Laisälvenin kalapaikkoja.  Noin 5 km automatkan päässä oli Märkbergetsin  kansallispuisto. Alueen läpi kulkee Laisälven yhtäjaksoisena koskena. Mökkikylässä meille oli kerrottu, että tämän kosken yläpuolella pyydettäviä kalalajeja ovat rautu ja taimen ja kosken alapuolella on vielä saaliskalana harjusta.

Kosken niska oli upean näköinen pintaperhopaikka. Pohja oli hyvin kahlattavissa ja kun sää oli vielä aurinkoinen ja hyvin lämmin oli joessa hyvä kahlailla t-paitasillaan. Tosin tuntureilta tuleva vesi oli myöhäisestä kesästä johtuen vielä hyvin viileää, reilusti alle 10 C. Vedenpinta oli jonkin verran tulvakorkeudessa.

Hyvännäköisestä paikasta huolimatta niskalta ei löytynyt kalaa. Kokeiltiin muutama kohta koskesta ilman tulosta. Kosken alapäässä sijaitsi komea putous, joka estää harjuksen levittäytymisen kosken yläpuolelle. Putouksessa oli suoraa pudotusta arviolta 3- 4 metriä. Tämän jälkeen koski laskee matalampana kivikkoisena koskena järveen.

Lampsimme kosken loppupäähän ja jatkoimme kahlaten perhostelua ja löysimme myös harjukset. Harjuksia oli kiinni miltei joka heitolla. Kahlailin  edelleen t-paitasillaan vaikka aurinko ei enää juuri lämmittänyt. Vedessä ollessa tuli todella kylmä, mutta lisää vaatetta ei vaan malttanut lähteä rannalta hakemaan, koska kalakontakteja oli jatkuvasti. Aina piti heittää vielä yksi heitto.

Mukaan ruokakalaksi otimme kolme komeinta harjusta. Yli tarpeen oli turha kalastaa, joten vapautimme taas useamman kymmenen kalaa. Suurin osa näistä oli alamittaisia, otetut harjukset olivat noin 40 senttisiä.

Kylmissämme kävelimme autolle, majapaikassa pistäydyimme suihkussa, laitoimme harjuksen graavautumaan ja menimme unille.

 
Joonas perhoilee
 
Matti putouksen alla
 
Mukaan lähteneet saaliskalat

Aamulla pakkasimme kamat ja palasimme samalle paikalle. Tällä kertaa tarkoitus oli kuvata harjuksia ja vähän kalastella. Eikä edellisestä päivästä oltu opittu mitään. Taas kahlattiin t-paitasillaan.  Kun aurinko meni pilveen, tuli tuulisessa säässä ihan hemmetin kylmä.

Harjuksia ei päivällä ollut niin paljoa ja kuvissakin  niitä näkyi vain vilaukselta.  Joonas väsytteli jonkun harjuksen, mutta mukaan ei yhtään kalaa tällä kertaa otettu. Kylmissään keiteltiin edellisen päivän kahdesta harjuksesta rannalla kalakeitto ja suunnattiin kohti Vuoggatjålmea.

 
Harjussoppa lähdössä Trangiaan. Kyllä lämmittikin kylmettyneitä miehiä.

Vuoggatjälme
Vuoggatjålme on meille tuttu useammalta reissulta. Aina täältä löytyy uutta tekemistä ja tänne vaan pitää palata. Majapaikka sijaitsee noin 100 km Arjeplogista pohjoiseen, eli kaupoissa kannattaa käydä Arjeplogissa jos haluaa jotain erityistä ostaa. Me käytiin Arjeplogissa vielä täydentämässä elintarvikkeita sekä kalastusliikkeestä ostelemassa perhoja. Kylästä löytyy myös apteekki, viinakauppa, ravintoloita yms niitä tarvitseville. Majapaikan lähellä PolarCircelen fiskekampin yhteydessä noin 4 km päässä Vuoggatjålmen majoituksesta on pieni elintarvikekauppa,  josta voi täydennyksiä viikonaikana hakea.

Vuoggatjålmen majakylä sijaitsee reilun 600 m korkeudessa vuortenhuippujen ympäröimänä, Vuoggatjålmejärven rannalla. Arjeplogin ympäröi Hornavan niminen maineikas suurtaimenjärvi, johon Vuoggatjålmen vedet ovat vapaasti ennen laskeneet. Nykyään välissä on kuitenkin pato joka estää tämän järven kalojen nousun Vuoggatjålmeen saakka. Alueella on kuitenkin oma taimen ja rautukanta, harjusta tällä korkeudella ei enää esiinny.
Ensimmäinen päivä meni jo alkuiltaan kun saavuimme paikalle. Näin ollen purimme tavarat ja kävimme reissun ensimmäisessä vesisateessa tutustumassa läheiseen pikkulampeen. Lammen taimenet olivat pari kertaa uistimessa kiinni, mutta  jäimme kuitenkin ilman saalista.
Olimme suunnitelleet, että käymme helikopterilla vuoristossa. 15 km päässä olevalla rotkojärvellä pyytämässä rautua, sekä kalastelemassa sen lähellä olevat perhokalastusjoet, mikäli saamme helikopterikyydin kohtuu hintaan. Edellisenä syksynä ajelimme samoilla seudulla helikopterilla kolmen hengen vahvuudella, nyt kyyti olisi saatava kahdelle. Kahdelle hinta kuitenkin muodostui liian kalliiksi, edestakainen matka olisi maksanut 1000 euroa. Täytyy ensireissulla saada kopteriin 4-5 matkustajaa niin silloin hinta pysyisi inhimillisenä.
Niinpä vuokrasimme kahdeksi päiväksi moottoriveneen. Hinta on 200 sek, sisältäen bensat. Vene on lujitemuovinen vakaa vene jossa 8 hv nelitahti. Oikein hyvä ja riittävä peli tälle järvelle. Lisäksi veneessä oli airot, joiden hankaimet tekevät pidemmästä soutamisesta kyllä mahdottoman.
Ilma pysyi jälleen lämpöisenä ja aurinkoisena ja hurautimme veneellä noin 15 km päässä olevalle Seldutjåhkå joelle. Joen sivulla on useita pieniä jokeen yhteydessä olevia matalia lampia, joissa elämää tuntui olevan huomattavasti enemmän kuin joessa. Joen vesi oli hyvin kylmää, mutta lammet olivat lämmenneet. Niissä mitä ilmeisemmin kuoriutui paljon vesihyönteisiä ja ne olivat houkutelleet myös taimenet niihin.
Järven jälkeen alku joesta on hitaasti virtaavaa. Keulasta on hyvä tähystää kiviä, ettei joudu maksamaan ylimääräistä kolhitusta moottorista..

Tästä ei enää veneellä pääse.

Paluumatkalla

Vene parkissa kun kalastellaan joentörmän takana olevia lampia.

Lampareiden saalista.


Saimme kokea muutamia taimenten karkuutuksia ja ruokakalaksi tältä päivältä saimme pari kaunista mitallista noin kilon painosta taimenta. Illalla loimutimme ja savustimme taimenet, puhdistimme toisen taimenen mädit ja nautimme graaviharjusta taimenen mädin kera.

Raaka-aineet tulilla

Loimutaimenet

Alkupalana graaviharria, taimenenmätiä ja kevätsipulia.

Toinen venepäivä vaikutti sateiselta. Myös lämpötila oli tippunut kymmeneen asteeseen. Lähdimme veneellä takaisin joelle, jossa jätimme paatin ensimmäisen kosken alle. Tästä alkaa perhokalastusalue, joka nouseen pitkin tunturin rinteitä noin 15 kilometrin matkan.
Kosken alle tuli yksi ruotsalainen perhokalastaja kajakilla ja tunturista saapui 4 suomalaisen vaellusporukka. Ruotsalainen kehui aikaisempien käyntiensä perusteella kalastuspaikkaa vuolaasti hyväksi taimenpaikaksi ja suomalaiset kertoivat etteivät olleet saaneet tunturista mitään. Osa lammista oli myöhäisestä kesästä johtuen olleet vielä jäässä.

Kylmä alkukesä ei varmasti tehnyt hyvää kalansaannille. Vesi ei ollut lämminnyt eikä virrassa ollut vielä paljoa ravintoa kaloille. Nyt kun ilmakin vielä jäähtyi, niin arvatenkin kalat passivoituivat.
Kalastelimme jokea muutaman kilometrin ylävirtaan nauttien maisemista ja eväistä, mutta ilman saalista. Vaikka kalaa ei tullut, oli retkipäivä sateisesta kelistä huolimatta hieno.

Ekat kilometrit Seldutjåhkån perhoalue on tällaista....

....mutta parin-kolmenkilometrin päästä löytyy jo rauhallisempaakin virtaa.
Viimeinen kalastuspäivä valkeni erittäin kosteana. Ilma oli jäähtynyt edelleen alle 10 asteen ja vettä tuli taukoamatta. Myös tuuli oli yltynyt. Synkästä säästä huolimatta ei jääty mökkiin murjottamaan vaan päätettiin kiivetä tunturiin katselemaan rautupaikkoja.

Muutamien kilometrin automatkan päässä on Banö niminen vuori, jonka läheltä levikkeeltä lähtee retkeilyreittejä tunturiin. Täällä on muutamien kilometrien päässä lukuisia pieniä tunturilampia helppojen kävely-yhteyksien päässä. Levikkeellä pakkailimme kamoja reppuun ja vesisateesta johtuen päätin jättää kameran varalta autoon. Nousimme reiluun 800 metriin. Tunturissa oli paikoin vielä paljon lunta. Kuljimme  tunturipuron vartta, jonka laitoja somistivat yli välillä kaksimetriset kovaksi jäätyneet lumikinokset. Puro laski alueen suurimpaan tunturijärveen, jonka kiersimme ja kalastelimme. Lämpötila oli alle 5 astetta, vettä satoi ja tuuli. Liike piti kehon lämpöisenä, mutta sormet olivat kohmeessa. Kylmä sää oli passivoinut kalat täysin. Mutta viis saaliista. Sumuisessa, lumisessa maisemassa talsiminen oli elämys jo sinänsä. Lammenrannoilla jaloissa pyörivät niin kapustarinnat kuin riekot / kiirunat. Karu ympäristö teki vaikutuksen, tänne on päästävä paremmalla säällä uudestaan. Lämpimässä kirkkaassa kesäpäivässä voisi ihailla maisemia eritavalla ja luultavasti myös kalat olisivat aktiivisempia. Ensikerralla ehkä tänne yhdeksi yöksi?
Ylöspäin kavutessa tuli väkisin mieleen, että oliskohan sittenkin pitäny  ottaa kaira mukaan

Puro laskee tunturijärveen.

Rautu hukassa

Komeat kinokset vastarannalla.
Seuraavana aamuna olikin jo kotiin lähdön aika. Viikko oli kulunut aivan liian nopeasti. Starttasimme auton Joensuuta kohti klo 9:00 Ruotsin aikaa. Matkalla pysähdyimme syömään kertaalleen Haaparannassa, josta jatkettiin yhden pysähdyksen taktiikalla kotiin. Joensuussa oltiin iltauutisten aikaan.

Yhteenveto
Pohjois-ruotsi teki taas vaikutuksen. Kalasaaliiseen oltiin tyytyväisiä, vaikka pari viimeistä päivää olivatkin hiljaisia.  Pois lähtiessä oli molemmilla sellainen fiilis, että tänne täytyy palata, monta asiaa jäi vielä näkemättä ja kokematta, niin suuren vaikutuksen nämä paikat ovat meihin tehneet. Ehkäpä palaamme taas ensikesänä? Mikäli porukan vahvuus olisi sen 4 henkilöä, niin voitaisiin käydä katsomassa erämaata jälleen myös helikopterilla. Tunturiin nousu helikopterilla säästää voimia liikkumiseen siellä pelipaikoilla. Piteälvenin kosket olisi syytä myös kalastella tarkemmin, isompaa kalaa sieltä löytyy varmasti. Tunturilammet , joihin viimeisenä päivänä patikoimme on myös  vielä nähtävä uudelleen. Ajankohta voisi olla hieman myöhempi, että kesä on varmuudella alkanut. Heinäkuun loppupuoliskolla hyönteisravinnonmäärä kaloille on varmuudella suurempi ja tämä myös aktivoisi kalat. Unissa ja sydämmessä on Pohjois-Ruotsi, näemme varmasti taas pian!

19.6.2017

Soutu-uistelun SM 2017, Nurmes

Soutu-uistelun suomenmestaruudesta miteltiin Nurmeksessa lauantaina 17.6.2017. Kisajärjestelyistä vastasi Nurmeksen Kalamiehet ry. Osallistujina oli 32 venekuntaa, joissa vaihdellen 1-3 miehistönjäsentä /vene. Naputtajista kilpailuun osallistui 3 venekuntaa, jotka saapuivat paikanpäälle Hyvärilän leirikeskukseen eriaikoina perjantaipäivän kuluessa. Illan hämärtyessä pidettiin taktiikka palaveria kisaa varten, saunottiin ja vähäteltiin paikapäälle saapuneita muita kilpailijoita. Henkistä valmistautumista varsinaiseen kilpailuun siis. Saunassa Naputtajien mökissä kävivät myös vuoden 2016 soutu-uistelu mestarit Eemeli Eronen ja Harri Herttua.


Ennen nukkumaanmenoa pääsimme vielä ihailemaan nuorten nurmeslaisten taitoveneilyä lämpimässä suviyössä. Video toimii ainakin tietokoneella käytettäessä exploreria. Muuten havaittu ongelmia.


Näiden veneilijöiden osaaminen oli huikeata katsottavaa. Vaikka yksi videon lopussa huutaakin, "Vi**u että pyörryttää", niin oli tätä näytelmää ilo katsoa. Koko esitys saatiin ihailla täysin ilmaiseksi.


Lauantai aamu alkoi aurinkoisena. Joukkueet saapuivat hyvissä ajoin ilmoittautumaan ja virittelemään veneitään. Lähtö tapahtui klo 11:00. Aivan lähtöhetkellä veneitä näkyi joka puolella, mutta pian ne hajaantuivat Pieliselle niin, ettei toisia veneitä kisan aikana joka suunnalla juurikaan näkynyt.

Olli ja Joonas lähtötunnelmissa.

Lähtöruuhkaa.
Kilpailuaikaan mahtui monenlaista säästä. Liikkeelle lähdettiin paahtavassa tyynessä aurinkokelissä. Tätä jatkui ehkä noin 2 tuntia, jonka jälkeen tuuli koveni, tuli muutamia sadekuuroja ja ukkonenkin jyrähteli. Välillä tuuli yltyi puuskissa kovaksikin ja avonaisilla paikoilla olleet soutajat saivat soutaa ihan tosissaan. Kokonaisuutena sää oli kuitenkin kilpailuun erinomainen.

Kokoajan ei paahtanut aurinko, mutta lämmintä kyllä riitti.

Ehdittiin 9 tunnin aikana käydä tulillakin.

Saalista tuli kaikille kisaan osallistujille. Naputtajien joukkueille jokaisella oli hetkiä, että saalis oli välillä hukassa, mutta vähiten tyhjää soutivat Asko ja Pyry, jotka sijoittuivat kisassa sijalle 7. Muut kaksi joukkuetta Matti ja Lassi ylsivät sijalle 15. ja Joonas ja Olli sijalle 23. Hyvät tulokset kaikilta joukkueilta, Askolta ja Pyryltä jopa erinomainen.

Saalista. Haukea ja kuhaa. Tässä veneseurueessa joukkue epäili riittääkö jäiden jäähdyttävä vaikutus kokokisan ajaksi. Kilpailijat uhrasivat juomatölkkinsä, että saalis pysyisi viileänä (I-olut tölkit)

Muutamia Naputtajien ottivieheitä. Vasen ylälaita HK-varma, oik. ylhäällä Jounin tuotantoa, alhaalla Sepen Tuuri, joita viimevuoden mestarit lahjoittivat käydessään saunomassa.





Tässäpä kisatulokset. Paremmuus ratkaistiin siis kalojen painoissa, joissa eri kalalajeilla oli eri kertoimet. Kilpailukaloina oli hauki yli 45 cm (kerroin 1), ahven yli 25 cm (kerroin 2) ja kuha yli 42 cm (kerroin 3).

Tässä mitalikolmikko. Suomen mestareiksi ylsivät nurmeslaiset Jouko Komsa ja Antti Meriläinen. Pääpalkintona oli kuvassa oleva Aki Ruotsalaisen tekemä puusoutuvene.



Kokonaisuutena loistava kisa järjestelyjen, sään, saaliin ja tunnelman puolesta. Kiitokset järjestäjille ja kaikille kisaan osallistuneille. Te loitte yhdessä sen onnistuneen tunnelman.

Kisan jälkeen käytiin tietenkin vielä jälkipeliä ja lopputulemana siinä oli, että ensivuonna uudestaan. Olipa kisat missä vaan, niin Naputtajia on mukana.

16.6.2017

Ikäihmisten onkipäivä

16.6. Naputtajat pääsivät ongelle kokeneemman kaartin kanssa. Ja nyt puhutaan nimenomaan elämänkokemuksesta, toki osalla kalastuskokemustakin oli. Kevään aikana minuun otti yhteyttä Tuuppari hankeesta Kaija Kiiskinen, ja tiedusteli mahdollisuutta järjestää kalastusaiheinen virkistyspäivä ikäihmisille. Lopputulema suunnittelujen jälkeen oli onkipäivä Niittylahden opiston rannassa.

Mikäs on Tuuppari-hanke? Tuuppari hanke aloitettiin Joensuussa tammikuussa 2016. Sen tavoitteena on erilaisten toimintojen  järjestämisen ja  antaa sitäkautta lisäsisältöä arkeen. Hankkeen taustalla ovat Joensuun vapaa-aikakeskus, hoito- ja hoivapalvelut ja Joensuun seudun Kansalaisopisto. Toimintamallin avulla hankkeessa pyritään  tavoittamaan kotona asuvia ikäihmisiä, jotka kaipaavat arjen aktiovoimista, toistensa tapaamisia ja tietoa Joensuussa olevista harrastusmahdollisuuksista. Ryhmäläisten keski-ikä on noin 80 vuotta ja toiminta on osallistujille ilmaista.  Ensimmäinen ryhmä aloitti Koivupihassa maaliskuussa ja nyt toiminta on levinnyt ympäri kaupunkia. Ryhmät kokoontuvat viikoittain
Onkipäivään osallistujia tuli Koivupihasta, Utran, Rantakylän ja Noljakan ryhmistä. Osalla oli kovastikin kokemusta kalastuksesta, kun toisilla sitä oli vähempi. Eräskin onkija iloitsi saaneensa tässä onkiptapahtumassa elämänsä ensimmäsen kalan. Tiedä vaikka tästä löytyi uusi harrastus, kyllä kalastuksen harrastamisen voi aloittaa varttuneempanakin.

Kalastusaiheinen päivä oli ollut useamman siihen osallistuneen toiveissa jo jonkin aikaa. Kun ikää kertyy ja liikkuminen alkaa rajoittua, niin omatoiminen ongelle meno ei olekaan itsestään selvä juttu. Ja vaikka kaupungissa on paljon hyviä onki ja muita kalapaikkoja, vaati tähän tapahtumaan sopivan paikan selvittäminen nyt enemmän aikaa. Paikan kun tulee olla sellainen, jossa myös liikuntarajoitteisilla on mahdollista päästä veden äärelle. Kulkuetäisyydet tulee olla lyhyitä ja  reitin rantaan sellainen, jossa voi liikkua myös pyörätuoleilla ja rollaattoreilla. Näitähän  joenvarresta Joensuussa löytyy.  Mutta paikan jossa olisi mahdollista myös istua tulilla ja jossa olisi liikintarajoitteisille sopivat wc tilat, niin eipä vaihtoehtoja enää ollutkaan. Jos jollakin lukijalla tulee tällaisia kohteita mieleen, niin olisin hyvin kiitollinen jos ilmoittelet niistä minulle päin vastasen varalle.

Laiturilla oli hyvä onkia, vain kalat puuttuivat. Laiturilla oli myös hyvät kiinteät penkit.

Kuitenkin pienen etsinnän jälkeen päädyimme valitsemaan kohteeksi Niittylahden opiston rannan. Muita kriteereitä täyttävää paikkaa emme +20 km säteellä Joensuusta löytäneetkään. Niittylahdessa on rannalla tukeva laituri. Laiturille menee soratie, jossa liikkuminen onnistui hyvin. Vieressä on myös nuotiopaikka, jonne kaikki pääsivät myös vaivatta. Ja saunarakennuksesta saimme käyttöön vielä wc tilat, jotka on tehty esteettömiksi. Hienoa että paikka löytyi ja kiitokset Niittylahden opistolle, että saimme muutaman tunnin nauttia kesäpäivästä rannassanne.



Ryhmän koko oli noin 20 henkeä ja meitä Naputtajiakin paikanpäällä oli 7 henkilöä. Laiturille ja sen välittömään läheisyyteen mahtui onkijoita noin 10 kpl. Samaan aikaan oli mahdollista istua tulilla makkaran paistossa ja kahvinjuonnissa, joten laiturinalueen kapasiteetti riitti hyvin.

Laiturin suunnalla kaloista ei juuri tullut havaintoja. Niinpä väki alkoi pikkuhiljaa kerääntyä nuotion ympärille nihkeän kalojen syönnin vuoksi. Nuotiopaikan vierestä jatkettiin onkimista ja sieltä löytyi viimein kalatkin. Rannalle saatiin useita särkiä ja ahvenia, jokunen lahnakin näyttäytyi,  mutta ne ei antautuneet tällä kertaa saaliiksi.

Löytyihän ne kalat.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, samoin ilmapiiri. Ihmiset tuntuivat viihtyvän niin ongenvarressa kuin nuotiolla.  Päivä oli antoisa   kaikille, niin  osallistujille kuin vetäjille, sillä saalista tuli ja nuotiolla saatiin nauttia nokipannukahveista..

Onkipaikka nuotion vierellä

Tämähän se on monella kalareissulla parasta antia, Nuotiolla istuskelu, seura, eväät.  Nyt sitä vielä täydensi huuliharppu ja yhteislaulu.



8.6.2017

Muturetki

Naputtajien muturetki järjestettiin 6.6.2017 tutulle mutupurolle. Lirkkireissu tuntui kiinnostavan monia, mutta paikanpäälle pääsi lähtemään 5 ison mudun jahtaajaa. Tavoitteena oli, ei enempää eikä vähempää, kuin saada suomenennätysmutu. Tällä kertaa ennätystä ei päästy lähellekään. Mutuja kuitenkin saatiin, joukossa muutamia värikkäissä kutuasuissaan olevia koirasmutuja.


Mutupuro lumosi taas kerran kalamiehet- ja naiset. Synkän metsän keskellä virtaava kaunis pikkupuro rauhoittaa mielen. Se kulkee välillä jyrkkien kallioseinämien lomitse keskellä synkkää kuusikkoa, muodostaen matkalleen lukuisia pikkukoskia ja suvantoja. Sieltä, viileästä ja raikkaasta vedestä löytyvät myös mudut kerta toisensa jälkeen.


Mudun lirkkijöitä


Kaunista purossa on mudunkin näkövinkkelistä.
Tällä kertaa muduille ei ollut jatkokäyttöä. Niitä on perinteisesti käytetty syöttikaloina mm ahventen onginnassa, mutta jos mutuja saa reilummin ja haluaa nähdä vähän vaivaa, kannattaa näitä maistaa myös itse. Alla olevassa linkissä aiemmin toisaalle kirjoittamastani blogista juttua mudun kalastuksesta ja mudusta ruokakalana.
http://onkievas.blogspot.fi/2014/08/maukas-mutu.html

Puro menee välillä kalliojyrkänteiden välistä.



Koiras mutu komeassa kutuloistossaan.

Kiitokset kaikille mukana olleille. Niin hyvin tuolla kauniissa kesäsäässä viihtyi, että ei taida malttaa ensikesään asti seuraavaa kertaa odottaa. Ja jäihän se SE vielä rikkomatta, joten kyllä tuonne palataan taas ja entistäisommalla porukalla.


Keskusteltiin tulilla lopuksi tulevan kesän Naputtaja reissuista lähialueelle. Ilmoitellaan jäsenille ainakin FB ryhmässä, mahdollisesti lyhyelläkin varoitusajalla, jos lähdetään jotakin tiettyä kohdelajia kalastamaan. Tarkoitus on ainakin käydä suutarilla, kuhanjiggauksella, ruutanalla ja kymmenpiikillä. Mukaan saa liittyä.


Reissun lopuksi nautittiin eväät tulipaikalla lammenrannalla. Tuuli ei liiemmin haitannut. Kuvanottohetkellä osa porukkaa on vielä purolla.

31.5.2017

Iiksenvaaran koululaiset Joensuun koskilla

Iiksenvaaran ala-asteella opetellaan  myös luontoharrastuksiin liittyviä taitoja. Erätaitoja, lajitunnistusta ja metsästykseen liittyvää oppia ovat vuoden mittaan opettaneet Iiksenvaaran Riistamiehet ja kalastukseen liittyviä tunteja on toteutettu Pohjois-Karjalan kalamiespiirin nuorten ohjaajan toimesta. Valinnaisena opintokokonaisuutena toteutettu erä-ja luonto-opinnot on suunnattu 4.-6. luokkalaisille. Opintokokonaisuuden suunnittelusta ja toteutuksesta Iiksenvaarankoulussa on vastannut opettaja Leila Reposaari. Leila on suunnitellut valinnaisen sisällön, hankkinut yhteistyötahoja ja tietenkin ollut mukana opettajana myös päivien toteutuksessa. Tärkeää ja hienoa työtä, toivottavasti tätä nähtäisiin yhä useammassa koulussa!

Keväällä 2017 Lesnan Naputtajalle tuli mahdollisuus päästä mukaan Iiksenvaaran koulun Erä- ja luontovalinnaisen opintokokonaisuuden sisällön toteutukseen. Ajankohdaksi teemalle sopii parhaiten päiväaika, jolloin koulua yleensä käydään. Tämä aiheuttaa toteutukselle omat haasteensa, koska suurin osa Naputtajistakin on päivätöissä. Saimme kuitenkin sovittua keväälle pari tapaamiskertaa. Ensimmäisellä kerralla pääsin  kertomaan hieman lajikalastuksesta kouluun ja toisella kertaa olimme koululaisten kanssa iltakalalla Joensuun koskilla.

Teorian osuus koululla koski lajikalastusta. Valinnaisen ryhmän koko oli 26 oppilasta, mutta mukana oli myös 3. luokka, joten osallistujia oli noin 40. Olin varautunut kertomaan Joensuun alueella tavattavista kalalajeista ja kuinka niitä voi tavoitella aktiivivälinein. Etukäteen arvelutti, kuinka teoriapainotteinen osuus eri kalalajeista jaksaa koululaisia kiinnostaa. Aihe kuitenkin oli mitä ilmeisemmin kiinnostava, koska koululaiset kuuntelivat koko 60 minuuttisen tarkkaavaisesti ja esittivät vielä kysymyksiä sekä kertoivat omista kalastus kokemuksistaan. Toisella tunnilla jakauduttiin kahteen ryhmään, jolloin osa oppilaista meni Iiksenvaaran Riistamiesten kanssa ulos kuivaharjoittelemaan virvelin heittoa ja me toisen ryhmän kanssa rakenneltiin luokassa lirkkionkia.

Toukokuussa päästiin kalalle. Kalastusta kosken yläpuolisella osalla

Kalastusvuoroaan odotellessa on hyvä verrytellä, että lihakset pysyvät lämpimänä eikä revähdyksiä tule sen ison napatessa uistimeen.

Toinen kokoontumiskerta oli toukokuun lopulla Joensuun koskilla. Olimme saaneet Joensuun kalastuskunnalta luvan kalastaa kolmen tunnin ajan vapaasti lasten kanssa koskikalastusalueella heittokalastusvälineillä. Paikanpäälle saapui 26 kalastuksesta kiinnostunutta oppilasta ja heitä ohjaamassa oli 4 Lesnan Naputtajaa, 3 Iiksenvaaran Riistamiestä, 1 Joensuun kalastuskunnasta sekä opettaja ja muutamia vanhempia. Noin puolella lapsista oli omat virvelit mukana, mutta lisäksi meillä oli varattu tapahtumaa varten lainavälineitä.


Olimme jakaneet koskikalastusalueen kolmeen rastiin, joita vetivät Naputtajat. 1. rastilla keskityttiin puhtaasti uistimilla kalastukseen kosken yläpuolelta. 2. rastilla oli uistinkalastuksen lisäksi mahdollisuus kokeilla perhokalastusta ja 3. rastilla tavoiteltiin uistinkalastuksen lisäksi jigeillä kuhia. Rasteja kierrettiin kolmetuntisen aikana  kolmen ryhmän voimin.

Jiggausta

Itäkosken alaosa, jossa mm perhonheittopiste.

Aika kului turhankin nopeasti niin ohjaajien kuin oppilaidenkin puolesta. Oppilaat olivat innostuneilta kalastushommasta eikä pitkästymisen merkkejä näkynyt lainkaan, vaikka saalista ei kaikille tullutkaan. Mutta sitähän kalastus on aina, jollakin reissulla saalista tulee ja jollakin ei.  Illan viiletessä Pielisjoen rannoilla lenteli myös kalastuskärpänen. Olen melkoisen varma, että se myös puraisi osaa oppilaista ja sen vaikutuksesta tämä harrastus seuraa monen  oppilaan mukana kesälomille ja todennäköisesti paljon paljon pidemmällekin siitäkin eteenpäin.



Virvelin heiton kuivaharjoittelu oli tuottanut hyvin tulosta. Kaikki oppilaat osasivat nimittäin käyttää avokelaa ja saivat onnistuneita ja pitkiä heittoja aikaiseksi. Heittotaidoista kalansaaminen ei ainakaan ollut kiinni. Pohjatärppejä saatiin hieman kalatärppejä enemmän ja jokunen uistinkin taisi pohjaan ja puihin jäädä. Mutta sekin kuuluu kalastukseen, kalustotappioilta ei voi välttyä. Tosin pohjakosketusten ja hävikin määrä myös vähenee kokemuksen karttuessa.

Ilman saalista ei  jääty. Rannalla kävi pari alamittaista taimenta, jotka vapautettiin välittömästi takaisin Pielisjokeen. Rasvaeväleikatun taimenen alamittahan on 60 cm ja rasvaevälliset taimenet on vapautettava kaikki. Pari komeaa kirjolohtakin saatiin väsyteltyä. Illan hämärtyessä jigipaikan kuhiinkin saatiin muutamia kontakteja, mutta mittakuhaa ei vielä tällä kertaa ylös saatu.

Saalistakin tuli. Kuvassa komeat kirjolohet saaneet Eelis Pennanen ja Nelli Tolvanen

Kokonaisuutena hieno kalastusilta hyvässä seurassa, jota vielä sääkin suosi. Helle ei häirinnyt tänäkään iltana, vaan ilma oli sopivan viileä, jolloin jaksaa paremmin touhuta.

Lopuksi kokoonnuttiin lähtöpaikalle.


Monessa  kalastusseurassa on tuskailtu, että nuorten määrä jäsenistössä on vähentynyt. On puhuttu paljon harrastuksen "ukkoutumisesta". Tämänkin kokemuksen perusteella voi sanoa, että kyllä lapsia ja nuoria  kalastus kiinnostaa edelleen. Mutta onko lapsilla tai  vanhemmilla riittävästi tietoa, mitä kalastusharrastukselle saa kuulumalla kalastusseuraan? Parhaiten tätä tietoa saadaan vietyä perille sillä, että seurat tekevät yhteistyötä peruskoulujen kanssa. Koulujen kalastusteemapäiville olisi varmasti kysyntää enemmänkin, kun vaan vetäjiä löytyisi riittävästi.


Mitä seuraan liittymisen edut sitten ovat?  Esimerkiksi Lesnan Naputtajissa alle 18 vuotiaiden jäsenmaksu on 6 euroa / vuosi. Sitä vastaan saa Suomen vapaa-ajankalastaja lehden ja vapaa-ajankalastajien jäsenedut. Jäsenyyden myötä saa mahdollisuuden osallistua seuran, piirin ja SVK:n järjestämään toimintaan. Näitä on mm kilpailut ja nuorten leirit. Näiden jäsenetujen lisäksi seuroista saa myös tietoa- ja vinkkejä harrastukseen, mutta tärkeintä harrastustoiminnassa ovat kuitenkin kaverit. Koskella kalastellessa näki, että ehkäpä suurin anti tässäkin harrastuksessa oli kavereiden kanssa tekeminen ja yhteiset kalastuskokemukset. Tätä samaa sen tulee seuratoiminnassakin olla. Nuoret kyllä viihtyvät edelleen kalassa niin kuin ennenkin, kunhan harrastus yhdistää kavereita..


Eli lähtökohtana lasten ja nuorten kalastusharrastuksessa on harrastamismahdollisuus saman ikäisten kavereiden kanssa. On tärkeää myös, että siirrämme tietoa meiltä vanhemmilta ja kokeneemmilta harrastajilta nuorille; opastetaan onkimaan, lirkkimään, pilkkimään, viedään virvelöimään, neuvotaan perhokalastuksessa tai uistelussa, kerrotaan kuinka luonnossa tulee toimia ja miten harrastetaan kalastusta vastuullisesti. Viedään kalapaikoille ja mahdollistetaan näin kalastuselämykset. Te ketkä niitä elämyksiä  olette kokeneet lapsuudessanne, tiedätte lopputuloksen; harrastus vie mukanaan eikä paluuta ole.

Iiksenvaaran Riistamiehet olivat järjestäneet koululla luontoaiheisen tietokilpailun, jonka voittaja Jesse Kinnunen palkittiin päivän päätteeksi. Palkintona oli Matti Kettusen kirja ja Jouni Väänäsen tekemä vaappu, joita Matti itse oli luovuttamassa.

Seuraava tapahtuma jäsenille: 6.6. lähdetään jahtaamaan suomen ennätys mutua! Jos joltakin puuttuu lirkki niin lainalirkkejä löytyy.

9.4.2017

2017 pilkkimestaruudet selvillä

Järjestyksessään 14 kepsupilikki cup ratkottiin päätöskilpailussa 8.4.2017 Joensuun Koivuniemessä. Cupin päättävää Terttupilikki osakilpailuun saapui 9 pilkkijää mittelemään paremmuudesta. Pilkkisää oli vaihteleva, välillä paistoi aurinko, välillä satoi lunta, mutta tuuli sentään hemmotteli pilkkijöiden poskipäitä koko kilpailun ajan.






Osakilpailu voiton vei nimiinsä Ville L, joka löysi kilpailun parhaimmat särkipaikat. Alla osakilpailun tulokset:


1. Ville L   4 233 g
2. Ville I    1 887 g
3. Matti      1 712 g

4. Yusuf     376 g
5. Aisha     318 g
6. Miska L 306 g
7. Jukka P  188 g
-. Miikka       0 g
-. Joonas        0 g


Kilpailussa oli jaossa tuplapisteet. Terävin kätki pysyi samassa järjestyksessä kuin ennen kisaakin, eli mestariksi cupissa pilkki Matti. Matin neljä parhaan osakilpailun sijoitukset olivat 1., 2., 3., ja 4. Nuorten sarjan mestariksi pilkki Yusuf, joka viimeisessä osakilpailussa niukasti voitti Miskan. Naisten sarjaa hallitsi Aisha ja cupin suurimman kalan tittelistä piti kiinni loppuun saakka Matti.


Alla lopulliset Cup tulokset




Kilpailussa palkittiin osakilpailun voittaja.  Cupin paras mies, nainen suurimman kalan saanut saivat kiertopalkinnot.
- Paras osakilpailun nuori eli Yusuf,   sai palkinnokseen hyrräkelasetin ( lahjoittaja Ilkka Rinne)
- Cupissa paras nuori sai, eli Yusuf, sai palkinnoksi lahjakortin Kalaxi Fishing Oy:lle ( Lahjoittaja Kalaxi Fishin Oy)
- Cupin toiseksi paras nuori pilkkijä, eli Miska, sai palkinnoksi Pääevä- tasapainopilkin ja pilkkivavan ( lahjoittaja Pääevä)








Kiitokset kaikille Cuppiin osallistuneille. Cup ratkottiin nyt ensimmäistä kertaa pisteillä ja osakilpailuissa oli muutenkin eroavaisuuksia aiempiin cupin osakilpailuihin verrattuna. Mukaan mahtui perinteisiä pilkkimittelöiden lisäksi kappalemääräkisa, made ja haukikisa ja lisäksi lajipisteet toivat oman säväyksensä sarjaan. Uudistukset tuntuivat toimivilta ja mitä todennäköisemmin myös viidestoista pilkkicup mitellään tämän tyyppisillä säännöillä.


Seuraavan pilkkicupin suunnittelu aloitellaan hyvissä ajoin. Eilen kisan lopuksi tulikin pari kisapaikkaesitystä jäsenistöltä. Hallitus ottaa ehdotuksia kisapaikoista mielellään vastaan.