"Havaittiin, että avovedellä pilkkiminen oli ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa kuin jäältäonkiminen, se kun tarjosi enemmän ja vapaampia kokeilumahdollisuuksia jo senkin takia, että silloin vapauduttiin vaivalloisesta ja voimia kysyvästä reikien tekemisestä jäähän. Ja seurauksena on ollut, että monilla järvillä on meilkein kokonaan luovuttu vanhoista onkitavoista, madon, elävän täyn, kravunlihan yms. käyttämisestä, ja sen sijaan näkee niiden selkäluodoilla aamuin illoin pilkkionkijoita, pilkittäjiä, nykyttäjiä, lesnan naputtajia, juksumiehiä ja miksi heitä milläkin paikkakunnalla nimetäänkin.”
(Kalamiehen käsikirja; Erkki Levanto - Yrjö Ylänne, Otava, Helsinki1948)

14.7.2019

Kotkan kalamaraton 2019

Osallistuimme Kotkan kalamaratoniin kolmen hengen voimin, minä (Joonas Orupold) Joensuusta, Miika Kovanen Heinolasta  ja Justus Kamppinen Kotkasta. Justus ei maratonin aikaan vielä kuulunut pohjoisen pallonpuoliskon kovimpaan ja komeimpaan kalaporukkaan, joten emme voineet osallistua seuran nimellä vaan yhteistuumin päädyimme nimeen, Team Mutustajat. 

Olimme aloittaneet maratooniin valmistautumisen jo whatsapp ryhmässämme hyvissä ajoin, mutta nyt pääsisimme tositoimiin eli treenaamaan paikan päälle. Hyppäsin kamoineni bussiin ja matkustin Miikan luo Heinolaan, siitä hyppäsimme Miikan autoon ja käänsimme nokan kohti Kotkaa. Kotkassa nappasimme Justuksen kyytiin ja ampaisimme välittömästi onkimaan. Treenasimme intensiivisesti kolme päivää, noin 10-12h per päivä. Lajeja alkoi löytymään melko hyvin, treeneissä saimme kaikki ”peruslajit” lahnaa ja silakkaa lukuunottamatta. Mutta kaiken kaikkiaan treenit sujuivat hyvin, yölajit löytyivät helposti ja varsinkin sapokan kanava tarjosi suuren kirjon lajeja, erikoisuutena onnistuimme saamaan kolme pientä toutainta. Päätimme siis aloittaa kisan sapokan kanavalta, kuten moni muukin joukkue. 

Kisapäivä

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika siirtyä Maretariumiin, joka toimi Kotkan kalamaratonin kisakeskuksena. Siellä saimme kuunnella legendaarisen kuusamon uistimen perustajan Paavo Korpuan elämästä hänen itse kertomana. Seuraavaksi kauan odotettu hetki, kilpailun alkaminen. 

*Lähtölaukaus* otimme jalat allemme ja lähdimme sprinttaamaan kohti autoa josta nappasimme onget ja muut tarvittavat mukaamme. Onget veteen ja lajeja alkoi nousta mukavaa tahtia. Särki, pasuri, kolmipiikki, salakka, turpa, ahven, sorva ja säyne nousivat ensimmäisen noin puolen tunnin aikana, mutta ajattelimme että jospa sieltä nousisi vielä lahna ja esimerkiksi toutain, joita treeneissä samasta paikasta saimme. Noh, emme saaneet joten heitimme noin vartin hukkaan. Ei se mitään, hyvä kympin aika tulossa kuitenkin. Riensimme seuraavaksi Katariinan meripuistoon mistä tavoitteena oli mutu, kymmenpiikki ja ehkä piikkimonni. Ensimmäiset kaksi saimmekin nopeasti joka tarkoitti sitä että ensimmäinen kymppi kasassa. Talla lattiaan ja kohti kisakeskusta, veimme lajit tuomaristolle hyväksyttäväksi ja ensimmäisen kympin ajaksi kellotettiin tunti ja vartti, joka oli kilpailun toisiksi nopein! Kisan hektisin osuus ohi ja nyt voisimme rauhoittua. 

Seuraava ajatus oli lähteä vilvoittelemaan veteen Mansikkalahteen ja lähteä katsomaan ovatko töröt ja seipit tutulla paikallaan. Seipiparvi näyttäytyi useamman kerran vilaukselta kadoten kuitenkin siitepölyn sekaan. Töröt loistivat poissaolollaan myös meidän joukkueen havainnoissa. Tunnin pään seinään hakkaamisen jälkeen oli aika todeta ensimmäisen varsinaisen pummin tulleen.

Siirryimme Langinkosken alle yrittämään vimpaa ja kiiskeä ja mahdollisia sattumalajeja. Kiiski nousikin ripeästi jolloin kaksi alkoi yrittämään vimpaa ja yksi yritti haukea lipalla. Kävi niin että hauki narrasi kalastajia eikä toisin päin, mutta vimpa sentään nousi melko ripeästi ja Joonas onnistui saamaan jopa suurkalaksi kelpaavan vimman (415g). 

12 lajia kasassa ja nokka kohti ruutanapaikkaa. Pikainen muutaman heiton stoppi matkan varrelle, jos hauki olisi kelpuuttanut nopean tarjouksen, mutta ei onnistumista. Ruutanat olivat aralla tuulella. Oltaisiinkohan 30-40 minuuttia yritetty, mutta ruutanamestariksi ristitty Justus onnistui sen onneksemme narraamaan! 

Vatsa alkoi kurnimaan ja täytyi suunnata kohti kebab-pizzeriaa Korkeakoskelle. Pizzat ja kebabit naamariin ja homma jatkuu! 

Nokka kohti Siikakoskea josta yrittämään kirjolohta, sekä mahdollista toutainta ja taimenta. Ajanhukkaahan se käytännössä oli. Ei kalan kalaa ja aikaa meni siirtymineen päivineen reilusti toista tuntia. Mutta ei hätää! 

Aikaa jäljellä vaikka kuinka joten päätettiin käydä kokeilemassa silakkaa litkalla. Lopputulos, ei silakkaa. Tälläkin etapilla hetken yritys hauen kiusaksi ilman suurempia tuloksia.

Siirrytään katariinan meripuistoon piikkimonnin kiilto silmissä. Piikkimonni oli suhteellisen helppo, ehkä puolisen tuntia meni. Ajattelimme että otetaan helpot pois ja käydään hakemassa seuraavaksi hauki. 

Olimme väärässä. Hyvin väärässä. Ei haukea. Noh, ei voi mitään, kyllä se sieltä vielä tulee. Siirryimme noin 400 metriä kuhapaikallemme. Jigit ja kuoreen palaset veteen. Kova tärppi ja kuhan kiilto silmissä Miika kelaa kalaa rantaa kohden vain todetakseen sen olevan hyvän kokoinen turpa, noin kilon painoinen. Aikaa vierii ja hämärä alkaa laskeutumaan joka tarkoittaa sitä että otsalamput päähän ja kahlailemaan, nyt onnistutaan! 

Kisan satoa,.Törö
Vimpa


Lirkkiminen sujui mitä joukkueeltamme odotimmekin, hyvin. Kivisimppu, hietatokko, kivinilkka ja mustatäplätokko kaikki samalta rannalta nopeasti ja noustiin hetkellisesti kisassa toiseksi. Lirkkilajeista vielä puuttui liejutokko, kivennuoliainen ja mahdollinen rantanuoliainen joita harjoituksissa muutaman näimme. Nulju as known as kivennuoliainen löytyi sieltä mistä se treeneissäkin käytiin etsimässä. Aralla tuulella olivat, väistelivät syöttejä minkä kerkesivät. Parhaimmillaan saattoi olla 5-6 kivennuoliaista neliömetrin alueella. Joku tovi jouduttiin narrailemaam ennen kuin saatiin ottamaan, mutta lopulta huijaus pelitti ja nulju ylhäällä! 

Matka jatkuu yön pimeydessä kohti mahdollista liejutokkoa ja rantanuoliaista. Melkein heti rannalle päästyämme rantanuoliainen löytyi joukkueen valokeilaan ja lähes välittömästi painui hiekkaan piiloon.. No yritetään edes se liejutokko. Tokkoja näkyi muutamia, mutta syöntihalut täysin nollissa. On aika siirtyä varapaikkaan.

Varapaikka numero 1 joukkue löysi jopa kaksi potentiaalista liejutokkoa, mutta syöntihalut jatkoivat samaa kaavaa. Ei kiiiinnnosta mikään. Pieni turhautuminen alkaa hiipiä mieleen, mutta taistelutahto ja nopea siirtymä uuteen paikkaan antavat uutta puhtia.

Yö alkaa pikkuhiljaa kääntyä aamuksi, mutta yhä on pimeyden aikaa jäljellä. Hietatokko hietatokon perään kääntyy haavissa eikä edes potentiaalisia liejutokko ehdokkaita näy missään. Harjoituksissa täälläkin tavattiin rantanuoliainen, missä lie nyt oli.

Päivä valkenee ja totesimme mahdollisuuden liejutokkoon pudonneen lähes 0 tasolle. Monta paikattavaa päivälajia ennen sitä kuitenkin jonossa. Uusi yritys kuhapaikalle ja sama kaava käyttöön. Hyvin nopeasti vierestä kuuluu hihkaisu "Se on hauki", pään kääntö äänen suuntaan ja näky kun pieni tuppelo keinahtaa laiturin ylle ja heti takaisin toiseen suuntaan *plumps*. Hauki tuntuu olevan apina harteilla eikä siitä päästä eroon.. Jigeissä käy teräviä tärppejä ja täkyä viedään aika ajoin myös. Uusia lajeja ei meinaa tulla. Edellisestä on jo tuntien tauko takana. Lopulta tämäkin paikka hiljenee ja on aika siirtyä pummien korjaus linjalle.

Silakka silakka näytä parves onko huomenna pouta. Litkahommat mielessä kohti Hallaa, mistä löysimme toyotallisen nukkuvia Lahnoja. Herrat päättivät herätä seuraksi litkailemaan, eikä mennyt montaa tovia, kun heillä lykästi! Silakka nousi vierestä ja seurueen hävittyä alkoi monotoninen litkan nostelu väsyttää kummasti. Oli pakko keksiä jotakin vauhdikkaampaa tekemistä hereillä pysyäkseen.

Viime hetkillä saadun vinkin perässä, mitä ei ehditty harjoittelemaan lähdimme hauen kimppuun. Tuskainen puoli tuntia heittelyä, muutama pieni hauki irti, kunnes lopulta onni löytää meidät! Puoli kiloa rakkautta on haavissa ja soitto kisakeskukseen. Apina on harteilta. Virtaa täynnä lähdemme kokeilemaan seipille vaihtoehtoista paikkaa ja samalla lahnaa.

Särki, särki, särki, pasuri,.. Itseään toistava lista tuntui katkeamattomalta. Pakko lähteä Mansikkalahteen ei tätä ihminen muuten kestä. Yön jäljiltä mukavan kosteat kahluuhousut jalkaan ja kohti siitepölyn sameuttamaa vettä. Näkyvyys tuntuu vielä eilistä huonommalta. Voi se olla myös unihiekkaa silmissäkin. Kauan ei aikaa tuhrattu täysin toivottoman oloiseen projektiin, kun kanssa kisaajat valittelivat täysin samaa. Ei näy seipin seipiä.

Puskaradio kertoo vaihtoehtoisen silakkapaikan antaneen myös kaloja ja suuntaamme sinne. Hilpeitä kanssakilpailijoita tavattiin samalla ikuisuus missiolla myös tässäkin paikassa. Litka nousee, litka laskee, mutta tuttua tärinää ei tunnu tulevan millään. Kunnes alkaa tapahtua..naapurin ongessa. Silakkahan se siinä jälleen vedettiin vierestä. Mikä tässä on näin haastavaa. Treeneissä se oli litka veteen ja silakka ylös. Kohta kolme tuntia litkattu ilman ainoatakaan kontaktia koko otukseen. Saa riittää tältä vuodelta…

Lahna otetaan nyt nopeasti ja ehditään vielä koittaa jotain. Muitakin on alkanut palautua kanavalle lähelle kisakeskusta. Toiset kääntelivät salakoita tiukasti pienen onnenkantamoisen joukossa ja toiset yrittivät kuka mitäkin. Meidän pää missiona oli se lahna, joka osasi välttää syöttimme täysin. Pasuri, pasuri, pasuri, pasuri, tasuri, pasuri,.. Eikö edes joku voisi olla pieni lahna. Aika käy vähiin ja loppuu lopulta. Todellisuus iskee. 12-01 välisenä aikana 19 lajia, 01-12 välisenä aikana 1 laji. Mutta ei voi mitään, tällä kertaa näin, jäipähän ensivuodelle parannettavaa. Yksi laji enemmän ja olisimme nousseet neljänneksi. Mutta Kotka, varaudu siihen että lesnan naputtajat palaavat ensi vuonna lesnan naputtajina eikä team mutustajina, sillä saimme värvättyä tämän koitoksen myötä seuraamme uuden jäsenen, Justuksen. Ensi vuonna top 5 (toivottavasti).