"Havaittiin, että avovedellä pilkkiminen oli ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa kuin jäältäonkiminen, se kun tarjosi enemmän ja vapaampia kokeilumahdollisuuksia jo senkin takia, että silloin vapauduttiin vaivalloisesta ja voimia kysyvästä reikien tekemisestä jäähän. Ja seurauksena on ollut, että monilla järvillä on meilkein kokonaan luovuttu vanhoista onkitavoista, madon, elävän täyn, kravunlihan yms. käyttämisestä, ja sen sijaan näkee niiden selkäluodoilla aamuin illoin pilkkionkijoita, pilkittäjiä, nykyttäjiä, lesnan naputtajia, juksumiehiä ja miksi heitä milläkin paikkakunnalla nimetäänkin.”
(Kalamiehen käsikirja; Erkki Levanto - Yrjö Ylänne, Otava, Helsinki1948)

6.12.2015

Pilkkikausi käyntiin



Naputtajien pilkkikausi käynnistyi 5.12.2015 Joensuussa. Alkuperäissuunnitelmissa oli mennä pilkkimään jäältä Huttulammelta, mutta lämmin syksy ei ole vielä tehnyt maakuntaan jääpeitettä. Tästä johtuen kilpailu siirrettiin Jokiasemalle ja mittelö toteutettiin laituripilkkinä. Lieneekö juuri jäättömyys vaikuttanut siihen, ettei pilkkikansa innostunut tulemaan kunnolla paikalle, kilpailuun osallistui vain kaksi henkilöä. Vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta kilpailu oli poikkeuksellisen tasokas. Kaikki kilpailijat saivat saalista ja voittokin ratkaistiin todellisella grammapelillä! Sekin kuvastaa kilpailun kova tasoa, että kilpailussa huonoiten sijoittunut  tuli toiseksi!

Sää oli todella kylmä. Vaikka lämpötila oli nollan paikkeilla, teki Pyhäselältä puhaltava kostea tuuli olosuhteet todella viluisiksi. Pientä salakkaa laiturin vieressä oli paljon, mutta kisaajien koukut olivat niille liian suuria.

Kilpailuajan puolivälin paikkeilla Matti väsytteli laiturille ahvenen ja vain vartti ennen kilpailuajan päättymistä Kimmo onnistui saamaan pilkillään kiisken. Kalat punnittiin ja kinkun voittaja saatiin selville seuraavilla tuloksilla

Kisatulokset ja tämänhetkinen cup tilanne

1. Matti 8,6 g
2. Kimmo 3,7 g

Seuraavassa osakilpailussa onkin muilla kisaajilla kuromista.


 Kimmo ja kiiski

 Voittosaalis

Komea kiiski

12.10.2015

Turvapaikanhakijoiden kanssa kalassa

Uutiset on jo pitkään kertoneet Eurooppaan massoittain pyrkivistä turvapaikanhakijoista, jotka pakenevat sotaa ja muuta levottomuutta Afrikasta ja Lähi-idästä. Uutisia seuratessa on tullut usein mieleen, mitä asian hyväksi itse voisi tehdä. Suomeen saapuessaan kaikki on heille täällä uutta. Kieli, ilmasto, tavat. Töihinkään ei heti saa hakeutua ja tekeminen on varmasti monella vähissä, kun vastaanottokeskuksissa odotetaan kuukausia vain turvapaikkahakemuksen käsittelyä.


Muutaman kalamiehen kanssa päätimme tehdä asialle jotain. Otimme yhteyttä avustusjärjestöihin ja ilmoitimme halukkuutemme opastaa turvapaikan hakijoille kalastusta. Tavoitteenamme on, että näille henkilöille tulisi tutuksi suomalaiset kalastustavat, keskeiset kalastussäännöt, vastuullisen kalastuksen periaatteet  ja että heistä osa saisi kalastuksesta itselleen myös harrastuksen. Harrastuksen kautta uudet asukkaamme saisivat itselleen mielekästä tekemistä, tutustuisivat suomalaisiin alan harrastajiin ja näin kalastus harrastuksena auttaisi näitä ihmisiä sopeutumisessa maahamme. Kalastus on helppo harrastus myös turvapaikanhakijoille, koska se ei vaadi suuria satsauksia. Onkiminen ja pilkkiminen on ilmaista ja onkivälineetkin ovat edullisia.


12.10.2015 pääsimme pienellä kalaporukalla ensimmäistä kertaa vierailemaan näiden ihmisten luona. Paikkaan jonne menimme, oli sijoitettuna noin 30 alaikäistä turvapaikanhakijaa, heistä noin 20 oli alle 10 vuotiaita. Suomen vapaa-ajankalastajilta saimme lapsille onkivavat, joita on varattu nimenomaan nuorten kalastusharrastuksen edistämiseen. Lapset olivat hyvin iloisia ja innokkaita onkimaan. Saalista ei tullut, sen sijaan kymmeniä siimasotkuja, mutta siitäkin huolimatta kaikki vaikuttivat innostuneilta. Myös  jalassani olleet pilkkikengät aiheuttivat lapsissa suurta huvitusta ja kun tarkemmin katson kenkiä niin onhan ne rumat :) Onkivapoja oli tarkoitus jättää virikkeeksi pari-kolmekymmentä, mutta siimasotkuja vapoihin tuli sen verran, että onkivälineitä paikanpäälle jäi noin 10.

 Alussa laiturilla oli vielä rauhallista. Vähän tämän kuvan ottamisen jälkeen laiturilla onki jo parikymmentä iloista lasta, ja tungoksesta johtuen siimasotkuja ei voinut välttää

Myös vanhempien kanssa keskusteltiin hieman kalastruksesta, sen mitä yhteistä kieltä löysimme. Osa turvapaikan hakijoisa on kalastanut myös kotonaan ja näin ollen harrastus kiinnostaisi heitä myös täällä suomessa. Laiturin vieressä uiskenteli noin 5 sentin kokoisia pikkusärkiä. koitin napata niitä haavilla siinä onnistumatta. Antti sai omalla yrityksellä napattua pari pikkusinttiä. Sitten haaviin tarttui irakilaismies. Hän vaihtoi laiturilla paikkaa, työnsi haavin veteen,ei koittanut koukata kaloja haaviin vaan ne suorastaan uivat sinne. Yhdellä havin nustolla hän sai kaloja heti sen parikymmentä. Eli jotakin voidaan oppia myös kalastuksesta puolin ja toisin....

Ja saalistahan tuli, nämä haavilla pyydettyjä. Hyväkokoisia syöttikaloja.


Tarkoitus on jatkaa kalakaveritoimintaa jatkossa. Suunnitelmissa on noiden kalastustapojen läpikäymisen lisäksi perehdyttää maahanmuuttajia erilaisiin vapa-kalastusmuotoihin. Talvella pilkille, keväällä taas ongelle ja mahdollisesti virvelöimään, jos he hankkivat itselleen kalastusluvat. Myös kalan käsittelyä ja ruuan valmistusta tulee ohjelmaan jahka joskus saadaan saalista :)


Toteutustapa on pääsääntöisesti hyvin vapaamuotoinen. Menemme muutaman hengen voimin vastaanottokeskukseen ja lähdemme kaveriksi rantaan kalalle ja opastamme heitä samalla. Yhteistä kieltä ei ensi alkuun ole, mutta suomen kieli kehittyy heillä kokoajan.


Jos sinä olet kiinnostunut antamaan tukesi tällaiseen kalakaveritoimintaan, niin ota yhteyttä tai liity meidän facebook- ryhmään "Kalastusta maahanmuuttajille". Ideoidaan siellä lisää ja sovitaan ketkä milläkin kerralla menevät opastamaan maahanmuuttajia tähän hienoon harrastukseen.



20.7.2015

Naputtajien kesäreissu 2015

Vuodenvaihteen tienoilla alettiin Naputtajissa suunnitella kesäreissua. Hallituksessa päädyttiin ratkaisuun, ettei isoa ryhmämatkaa järjestetä, vaan järjestetään kesäreissu pienimuotoisena, max 10 hlö matkana, jonka reissusta kiinnostuneet sitten pääsivät ideoimaan yhdessä. Kohteeksi valitsimme Inarin, josta varattiin kämppä ja vene Inarinjärvellä uistelua varten. Lisäksi paikan valintaan vaikuttivat alueella olevat hyvät taimenjoeet, kuten Juutua ja Ivalojoki.  Reissuun lähtijöiksi ilmoittautui 7 naputtajaa, joka oli kohteen majoituskapasiteettiin juuri sopiva määrä.


Rahajärvi


Ensimmäinen yö rahajärvellä vietettiin teltassa.
Paikalle saavuimme kolmella autolla. Ensimmäinen auto saapui perjantai iltata Rahajärven rannalle, joka oli vai muutaman kilometrin päässä vuokrakämpästämme. Ajatus oli, että aamulla kun saamme vuokraveneen käyttöömme, pääsemme heti Inarille uistelemaan eikä aikaa tärväänny enää vuokra-aikana ajomatkoihin. Rahajärvellä ilta ja alkuyö kului perhostellen. Saalista ei tullut, yksi alamittataimen tuli ylös asti. Kylmä yö vietettiin teltassa ja aamulla herätessämme oli toinenkin autokunta saapunut jo Ivaloon. Lähdimme hakemaan vuokravenettä Ivalon Autosta.






Ivalon Auto

Tämä kauppa kannattaa mielestäni kiertää kaukaa. Tai jos on pakko ajaa Ivalon läpi niin suosittelen lisäämään tämän kohdalla vauhtia. En kuitenkaan yllytä nopeusrajoitusten rikkomiseen. 

Tämä kappale on omistettu Ivalon autolle. Niin oleellinen vaikutus sillä oli reissuumme. Tähän kirjoittamamme asiakaspalvelukokemuksen perusteella kukin lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä, kannattaako kyseisen yrityksen palveluja käyttää.

Meille oli siis vuokrattu lujitemuovivene Ivalon autosta 20 hp nelitahtimoottorilla ja vapatelineillä viikoksi hintaan 700 euroa. Maksu suoritettiin etukäteen. Veneen piti olla trailerilla ja niinhän se olikin. Ensimmäinen yllätys kuitenkin oli se, että traileri piti palauttaa veneen laskun jälkeen. No eipähän käydä ainakaan useammalla järvellä, tuumimme. Ja onneksi mökkimme ei ollut kuin 15 km päässä Ivalosta. Jos  mökille olisi ollut matkaa vaikkapa 100 km, niin olisi palauttaminen ollut ikävämpi yllätys.


Tankkasimme veneeseen 25 litran säiliön täyteen bensaa ja lisäksi varakanisterin. Lähdimme laskemaan venettä. Veimme veneen järveen ja aloimme starttaamaan konetta. Ei käynnisty. Soittelimme Ivalon autoon, jossa kerrottiin, että kyllä se eilen vielä toimi ihan hyvin. Starttailimme konetta oman aikamme, mutta ei edistystä. Kohta Ivalon autosta soitettiinkin, että älkää enää yrittäkö startata, siitä puuttuu osia ja huoltomies tulee laittamaan ne paikalleen kohta. Ainakin toista  tuntia uisteluaikaa oli tärvääntynyt, ja huoltomies tuli rantaan. Laittoi puuttuvat osat paikalleen ja johan se kone hyrähti käyntiin. Huokaisimme tässä vaiheessa vielä helpotuksesta. Kaksi naputtajaa lähti ajamaan venettä parin kilometrin päähän mökille, josta oli edelleen tarkoitus jatkaa kalalle.


Matka kestikin jonkin aikaa. Kone sammui kymmeniä kertoja tuon parinkilometrin aikana. Vene saatiin kylläkin mökille, mutta ei puhettakaan, että tuolla uskaltaisi lähteä Inarin isoille selille, eli taas soitto vuokraajalle, että kone ei toimi. Jonkun tunnin kuluttua liikkeestä tulikin huoltomies jälleen rassaamaan konetta. Mietimme jo, että eihän kone ole ollut kunnossa jos se aamulla vielä oli purettuna, kun  osa osista jäi siihen unohduksissa laittamatta. Vahvistusta epäilyillemme tuli siitä, kun koneen huoltaja soitti kuullemme pomolleen ja kertoi: " Minähän sanoin että tämä kone on paska, ei tämä toimi".


Huoltomies kävi mökillä illan aikana pariin otteeseen. Kävi koeajamassakin venettä, joka sammui keskelle järven selkää. Rantaan hän kylläkin sieltä vielä pääsi. Huoltomies lupasi tuoda tilalle uuden veneen. No tämä eka uistelupäivä oli jo pilalla, painelimme osa lähijärville kalastelemaan rannoilta, muutaman naputtajan jäädessä kämpälle.


Uusi vene tulikin illan aikana. Se ei vaan ihan vastannut tilaustamme. Lujitemuovin sijaan saimme puuveneen, jossa ei ollut vapatelineitä, ei kaiteita. Kaiken lisäksi vene vuoti. Eikä mitenkään tihkuttanut vettä, vaan sitä tuli laidoista ihan kunnolla. Ohjeeksi saimme, että pitäkää pilssi päällä kokoajan, ettei uppoa. Mitenhän paljon vuokraaja ajattelee asiakkaiden turvallisuutta. Vuokraa rikkinäisiä epävarmoja koneita ja vuotavia veneitä isolle tuuliherkälle järvelle.
Lisäksi ensimmäisen veneen mukana meiltä hävisi 25 litraa bensiiniä, joka ei koskaan palautunut.


Maksaisitko kuvan veneestä 700 euroa / viikko? Kaupan päälle sai vuokra-ajalle 2 kpl pelastusliivejä, sekä pienveneissä harvinaisemman juoksevan veden.




Pilssi pumppasi vettä pos veneestä jatkuvasti.

Heti mökille saavuttuani soitin jälleen veneen vuokraajalle. Ilmoitin, että emme ole tyytyväisiä tulleeseen veneeseen ja että vaadimme tilaustamme vastaavan veneen. Lisäksi sanoin, että olisi asiallista jos veneen vuokraaja edes pahoittelisi tapahtunutta. Pahoittelua ei kerjäämälläkään tullut, vaan siihen hän vastasi jämäkästi "Niin".

Vuokraaja ilmoitti, että vanha moottori korjataan aamulla ja saamme veneen iltapäivällä. Lisäksi hän ilmoitti, että ilmoittaa tarkemman veneensaamisajankohdan puoleenpäivään mennessä. Emme suostuneet veneen moottorin korjaamiseen, vaan sanoin, että haluamme uuden moottorin, tuolla rämällä emme isolle järvelle uskalla lähteä. Siitä huolimatta vuokraaja tärväsi seuraavan päivän koneen korjaamiseen. Pyysin vuokrajaa tuomaan veneen henkilökohtaisesti paikalle, että voimme neuvotella hyvityksestä. Tämä ei sopinut, koska hän oli kuulemma Rovaniemellä.....itse veikkailin ennen puhelua että eiköhän hän ole Helsingissä käymässä, väärinpä arvasin.....

Seuraava aamu koitti, mitään ei kuulunut, mitä nyt  puuveneestä automaatti pilssin ääni muutaman minuutin välein. Lähdimme kalastamaan Kaamasjoelle, muuten aika menisi vain istuessa ja odotellessa venettä.

Kello tuli 12:00 eikä puoleen päivään mennessä oltu ilmoitettu veneestä mitään, vaikka niin oli luvattu. Tuntui että tässä firmassa  syödään sanoja ihan urakalla. Laitoin viestiä joelta vuokraajalle, joka vastasikin, että saamme veneen seuraavana päivänä kymmenen maissa aamulla. V- käyrä nousi aika korkealle. Vai huomenna 10 maissa, tähänkään mennessä yksikään lupaus ei ole pitänyt paikkaansa. Ja nyt vene oli myöhässä jo yli vuorokauden. Ei edelleenkään edes pahoitteluja.

Laitoin asiasta viestiä muutamaan keskusteluryhmään Facebookiin, tiedottaakseni muitakin tapahtuneesta ja siksi, jos mahdollisesti löytäisimme uuden veneen. Jo tuossa vaiheessa olisimme muuten peruneet kaupan, mutta tiedossa ei vielä ollut mistä muualta voisimme veneen vuokrata. Ilmoitin vuokraajalle, että vaadimme hyvitystä veneestä jo nyt 500 euroa. Vuokraaja ilmoitti että hyvityksestä neuvotellaan sitten, kun palautamme veneen. Neuvotellaan sitten kun palautamme veneen, jota ei oltu vielä saatukaan ??!!!!! Meillä siinä vaiheessa neuvotteluja olisi olleet aika huonot pelikortit.

Tuli seuraava aamu ja kello 10 eikä taaskaan vuokraajasta kuulunut mitään. Päätimme porukassa, että perumme kaupan saimme uutta venettä tai emme. Käytetään vuokrarahat sitten vaikka kalastuslupien ostoihin ja käydään mahdollisesti jossain etempänäkin. Kaupanpurkamisen perusteet olivat kuitenkin mielestämme niin selvät, että emme nähneet syytä miksi emme saisi rahoja takaisin. Jossain vaiheessa vuokraajalta tuli  viesti että vene on kunnossa, haemmeko vai toimittaako hän sen mökille. Vene saataisiin siis 2,5 vrk jälkeenpäin aikaisemmasta suunnitelmasta, joten ilmoitin, että perumme kaupan. Uisteluajasta olimme menettäneet jo yli kolmanneksen alkuperäisestä suunnitelmasta.

Menimme liikkeeseen ja hakemaan omia rahojamme pois. Vuokraajan käytöksen koimme hyökkääväksi. Pahoitteluja ei tullut edelleenkään,  eikä niitä näköjään ollut odotettavissakaan. Sanoimme, että perumme kaupan ja vaadimme rahojamme takaisin. Se ei vuokraajalle käynyt. Vene oli trailerilla, jonka ihan piruuttamme tarkastimme. Trailerilla oli sovitunlainen vene, mutta pienemmällä moottorilla kuin mitä olimme vuokranneet. Eli taaskaan ei olisi mennyt niin kuin oli sovittu.

Yrittäjänehdotus oli että hän hyvittää 300 euroa ja otamme kyseisen veneen. Emme luonnollisestikaan suostuneet, mutta kunnon puheyhteyttä tähän henkilöön ei saatu. Kerroimme että olemme tulleet jopa 1000 km päästä tänne pitkään odotetulle uistelureissulle ja nyt saamme tällaista palvelua, vaadimme rahoja takaisin. "Tämmöistä sattuu" totesi vuokraaja ja jäi rahojensa kanssa ilmeisen tyytyväisenä punomaan juoniaan.

No nyt ei enää luonto antanut antaa periksi. Pitäköön rahansa, saamme ne ajallaan jotakin toista kautta. Facebook verkostot olivat tuottaneet tulosta ja parikin henkilöä oli ollut sitä kautta yhteydessä. Inarin Kalakenttä yrityksestä saimme loistavan uisteluveneen kaikilla herkuilla loppuajaksi. Ja mikä parasta, konekin toimi kuin unelma.

Hiukan jäi kuitenkin ihmetyttämään tämän Ivalon Auton toimintatapa. Mitä yritys luuli voittavansa, kun se ensin tarjoaa rikkinäisiä välineitä, ei suostu kaupanpurkuun vaan pitää yhdestä 700 eurosta kynsin hampain kiinni.  Eikä ikinä pysty tarjoamaan tilaustamme vastaavaa vuokravenettä. Onko tulovirrat todellakin niin vähissä, että asiakasta ei haluta palvella eikä täysin selvää kaupan purkua tehdä? Summan hän joutunee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin maksamaan ja nyt siihen tulee todennäköisesti paljon muitakin kuluja.  Ja se kaikista suurin menetys on kuitenkin maineessa. Negatiiviset asiakaspalvelukokemukset kuuluvat pitkälle.  Tämä maine, joka tämänkin tapauksen takia tuli, tietää yritykselle menetyksiä tuloissa tulevaisuudessa moninkertaisen määrän siihen 700 euroon verrattuna, jonka hän perusteetta meiltä otti. Lisäksi tankkaamiamme bensoja ei koskaan palautettu.  Sitä voisi ehkä pitää jopa varkautena, vai onko se sitä koska tankkaaminen oli tehty yrityksen tankkiin?


Millaista tappiota tällainen palvelu tuottaa paikkakunnalle? Luultavasti isoja menetyksiä vuositasolla. Kyllä meilläkin oli välillä mieli maassa jo niin paljon, että emme enää ikinä olisi tulleet Inarin suuntaan. Meidänkin pieniporukka jätti tuonne kuntaan kokonaisuudessaan tuhansia euroja.Onneksi kuitenkin rehti vuokraaja ja hyvä vene löytyi, muuten olisi varmasti ollut elämäni viimeinen Inarin reissu. Ja  kun asiakkailta otetaan rahat perusteetta, on se tietenkin muusta matkaajien  kulutuksesta pois. Kyllä vuokrakulujen reilusti kasvaessa piti loppuloma elellä ns säästöliekillä eikä käyttää rahoja Ivalon palveluihin.

 Mutta saatiin me rahoille hieman jo vastinettakin. Oli koko episodi niin erikoinen ja ainut laatuinen että lopulta saimme koko asiakaspalvelutilanteelle monet naurut iltanuotiolla.


Tämän kappaleen kirjoitin yksityishenkilönä totuuden mukaisena tapahtumista. Jokainen voi vetää tästä  omat johtopäätöksensä, millaisena tällaisia asiakaspalvelun toimintatapoja pitää.

(Ivalon auton fb sivuilla voit antaa tähtiä yritykselle.)
.


Uusi vene


Mutta viimein kolmantena päivänä siis saatiin hyvä uisteluvene Inarin Kalakentästä. Alumiinivene, uusi 40 hp nelitahti, vapatelineet, uudet kelkat, kaikuplotteri, kaksi takilaa. Kyllä tällä kelpasi vetää uistinta Inarilla. Varmuuden vuoksi vielä kysyimme tältä vuokraajalta etukäteen, että saammeko rahat takaisin jos kone ei toimi, ja vastaus tuli kuin apteekin hyllytä:" Totta kai".


facebookin kautta saatiin yhteystiedot josta löytyi tämä vene. Tyytyväisyyden tunne valtasi mielen ensimmäistä kertaa yli kahteen päivään.

Aikaa uisteluun oli vielä 4,5 päivää, joten ehdittiin sitä vielä hieman kalastaakkin. Toki tuntimäärä oli paljon suunnitellusta pienentynyt, mutta hyvä vene oli saatu nyt tosikäyttöön.

Ilmat olivat edelleen kylmät ja tuuli pohjoisesta. Mökkimme oli siis Ukonjärvellä, jonka erotti Inarin järvestä kapea salmi. Ensimmäisellä kerralla salmesta ajo hirvitti, mutta vettä sinä oli kuitenkin riittävästä.





Pari ekaa uistelupäivää Inarilla oli hiljaisia. Saaliiksi kuitenkin lohikalojakin harvinaisemmat 2 haukea ja 1 ahven. Torstaina keli poutaantui, tuuli kääntyi etelään ja kalat alkoivat pikkuhiljaa aktivoitua. 7 tunnin uistelureissun aikana nähtiin tyynellä Inarilla useita taimenia pintomassa, puolenkummentä tärppiä kävi takilassa ja 1 alamittainen taimen ja 1 alamittainen järvilohi kävivät veneessä. Aktivoitumisen merkit olivat kuitenkin selvät.

Viimeisenä päivänä saliiksi tulikin 5 taimenta, joista yksi ylitti alamitan. Syönti siis alkoi, mutta meidän oli aika suunnata etelään päin.



Siian soutu- uistelua

Koko porukka ei päässyt aina samaan aikaan Inarille uistelemaan, jolloin yksi ajanviettomahdollisuus oli siian uistelu. Minivaapuilla kalaa tuli mökin läheltä kivasti ja siikoja laitettiinkin ruuaksi useampana päivänä koko porukalle. Syötiin graavisiikaa, hiilisiikaa, paistettua siikaa, savusiikapastaa jne.

Siian uistelu on leppoisaa puuhaa. Soutamisen on oltava verkkaista, välillä soutamisen saa lopettaa kokonaan ja antaa vaappujen pysähtyä. Usein siiat iskevät juuri silloin. Myötätuuleen mentäessä soutamisen sijasta saa keskittyä enemmän veneen jarrutteluun. Kalastusvälineet saavat olla kevyet ja siika on otettava ylös vaoen. Repimällä sen heikot leuat repeävät herkästi ja siika karkaa.





Yhden uistelureissun saalista


Lähijoet

Kävimme kalastamassa muutamia jokia alueelta. Kaamasjoki antoi pikkuharria, mutta voisi olla pidemmällä vierailulla antoisampikin paikka. Isoa harria siinä on takuulla ja onpa sieltä saatu komeita useamman kilon taimeniakin.


Kaamasjokea

Juutualle olimme ostaneet etukäteen yhden päivän luvat. Juutuajoki on Inarin järven taimenten tärkein kutujoki, ja mitä ilmeisemmin suomen paras luontaisesta kalakannasta koostuva järvitaimenjoki. Kalastus n tarkoin säädeltyä. Sallittua on vain perhokalastus ja joen alaosalle myydään lupia vai 5 kpl / vrk ja yläosalle 10 kpl / vrk. Me suuntasimme joen yläosalle, koska arvelimme sen olevan parempi harjuspaikka. . Elokuusta alkaen ainakin joen alaosa on kokonaan rauhoitettu. Ennen joelle menoa kannattaa tutustua huolella millaiset säädökset ovat joella voimassa. Säädökset ovat joka tapauksessa hyvästä luonnon kalakannoille ja ne ovat lähteneet käsittääkseni liikkeelle pitkälti kalastajienkin toiveista. Yläosan ensimmäinen koski oli vuolas ja syvärantainen. Kahluuvälineitä siinä ei tarvinnut. Kovasta virrasta voisikin varmasti joskus tavoittaa isonkin taimenen, mutta millä sen kovasta virtauksesta saisi ylös olisi eriasia. Meille saaliiksi siitä tuli yksi alamittainen taimen ja mitallinen harjus, jossa virrassa oli jo pitämistä.


Eka mitallinen harri Juutualta.

Hieman koskesta ylöspäin oli pienempi, matalampi koski. Siinä kalastelimme illan harjuksia joita siinä tuntui riittävän. Joku alamitta taimenkin siitä tuli. Kalastalimme harjuksia sen verran, että saatiin kokoporukalle iltapala ja lopettelimme. Harjuksen alamitta täällä oli 35 cm ja saalisrajoitukset joessa 1 mittataimen / vrk lupa, harjusten määrää ei rajoitettu. Osa tärpeistä videolla alla.


Savuharjus on oiva yöpala.


Viimeisenä iltana pistäydyimme Luttojoella, josta löysimme alamittaisia harjuksia ja taimenia. Täällä harjuksen alamitta oli 35 cm ja saalismäärä oli rajoitettu 3 harriin. Suurimmat harrit päiväreissulla jäivät hieman alle mittakalasta. Toivottavasti lohikin nousee tas kohta Suomujokeen ja sitä kautta myös Luttojokeen.

Muutama pienempikin joki testattiin, mutta ei kehuttavia saaliita. Osasta saaliista saatiin videokuvaakin




18.6.2015

Joensuun Kalamaraton 2015

Kauan odotettu Kalamaraton kisattiin taas kesäkuun puolessa välissä. Kylmästä keväästä johtuen harjoitukset olivat menneet vähän penkin alle mutta aivan viimeisinä päivinä ennen kilpailua alkoi tulostakin syntyä ja pari päivää ennen starttia fiilis ja luotto olikin Naputtajilla varsin korkealla.

Naputtajilta mukaan lähti aikaisempien vuosien tapaan kolme joukkuetta. Ykkösessä kilpailivat Matti, Jouni ja Ville. Kakkosessa Juki ja Kimmo. Kolmosessa mukana olivat Miikka, Joonas ja Olli.

Harjoittelu oli jäänyt hieman vähemmälle kuin aiempina vuosina mutta luotto joukkeen osaamiseen oli korkealla. Poikkeavaa ainakin omalla kohdalla aikaisempaan oli se että painetta menestyksestä ei ollut. Olisiko viimevuotinen voitto aiheuttanut sen että nyt ajattelin maratonin enemmän mahtavana kalareissuna Matin ja Jounin kanssa. Kilpailuna sitä oli jotenkin vaikea ajatella. Toki jonkinlaisia tavoitehahmotelmia oli lajimäärän suhteen tehty mutta jos niihin ei päästäisi niin se ei maailmaa kaataisi.

Saavuimme kisakeskukseen hyvissä ajoin aamupäivällä. Muiden joukkueiden kanssa leppoisasti rupatellessa ihmettelin miten rento ja rauhallinen fiilis joukkueellamme oli. Lähtölaukauksen kajahtaessa siirryimme rauhallisesti autolle ja hurautimme suunnitellulle aloituspaikallemme. Suunnitelma oli saada ensimmäiset seitsemän lajia kaikki samasta paikasta. Lajeja alkoikin nousta tasaiseen tahtiin. Ensimmäisenä saatiin uuteen paikkaan harjoiteltu seipi. Sitä seurasi ahven, särki, salakka, kiiski ja pienen hakemisen jälkeen lahna. Nyt vielä pasuri, säyne tai hauki niin voimme lähteä tarkistuttamaan lajit ja saamaan tarkistusaika seitsemästä lajista. Tämähän ratkaisee mahdollisessa tasatilanteessa kilpailun lopussa. Itselläni olikin hauki hetken kiinni ja toinen tärppi mutta hauki jäi kuitenkin saamatta. Lopulta päätimme siirtyä Jounin varmalle pasuripaikalle. Saapuessamme paikalle näimme Naputtajien kakkosjoukkeen joka oli aloittanut kyseiseltä joelta. Lajit olivat kuulemma kadoksissa mutta Jouni totesi että pasuri on tuossa näyttäen kohtaa rannassa. Vajaan kymmenen sekunnin kuluttua kyseinen laji olikin Jounilla kädessä ja seitsemän lajia täynnä. Matin kanssa emme ehtineet edes onkia saada valmiiksi kun läksimme jo kohti Ilosaarta.
Tarkistutimme kalamme neljänneksi nopeimmalla ajalla. Edelle ehti mm. Kolmosjoukkue joka oli toiseksi nopein. Joukkue nimeltä Joukkue oli kärjessä todella hyvällä startilla. Seitsemän lajia 52 minuutissa on todella kova suoritus. Varsinkin kun kyseisessä joukkueessa on vain kaksi jäsentä.

Pienen pohdinnan jälkeen päätimme ajaa ruutanapaikan kautta sorvajahtiin. Ruutanalammella oli jokunen muukin joukkue jotka tuskailivat ettei pienet ruutanat tartu kiinni. No eikun onget pyytämään ja muutaman minuutin jälkeen sainkin ruutanan ylös ja lähdimme sorvan hakuun. Olimme löytäneet pomminvarman sorvapaikan lähempää joensuuta. Viime vuonna sorva piti hakea liperin puolelta. Lisäksi sain samalta paikalta mateen harjoituksissa eli tavoittelimme kahta lajia samasta paikasta. Rantaan saapuessamme näimme tuulen olevan juuri pahalta suunnalta mateen suhteen ja veden olevan aivan sameaa. Tätä Jounin kanssa ihmetellessämme Matti saikin jo sorvan. Laleja kasassa yhdeksän.

Tässä vaiheessa päätimme lähteä mutujahtiin. Mutu oli tänä vuonna ainoa laji mikä vaati vähän ajelua joten ajateltiin että haetaan se ajoissa niin ei tarvitse väsyneenä sitten ajella enää. Mutu nousikin nopeasti ja kymppi oli täynnä. Paluumatkalla näimme kolmosjoukkueen joka oli menossa oman mutunsa hakemaan. Heillä siihen menikin vähän enemmän aikaa rajun vesisateen alkaessa juuri kun pääsivät mestoille. Sateella mutu on erittäin haasteellinen laji. Meillä matka jatkui sen sijaan kohti uutta kirjolohipaikkaamme. Sinne ajellessa saimme ajatuksen yrittää puuttuvaa säynettä matkalla olevalta lammelta. Säynettä emme saaneet mutta lajiksi numero yksitoista saimme hauen. Onnistunut suunnittelematon stoppi siis. Kirjolohipaikalla satoikin vettä aikalailla mutta emme antaneet sen haitata. Sadekamppeet päälle ja Jounin paikalle toimittamalla veneellä saareen kirrejahtiin. Pientä ärtymystä oli havaittavissa koska venettä oli siirretty ja ketjut katkottu. Onneksi vene oli ehjänä tallella. Heti saareen päästyämme näimme kalan. Mieliala koheni kerralla. Heittelimme paikan tarkkaan mutta kala ei tarttunut. Hetken päästä näin kun selkäevä vilahti koskenniskalla. Onnistunut heitto siihen eteen ja kala samantien kiinni. Kala hyppäsi ja näin sen olevan kirjolohi. Hetken väsyttelyn jälkeen kala kuitenkin irtosi ja niin irtosi pientä sadatteluakin huuliltani. Tuota kalaa ei olisi ollut varaa karkuuttaa. Enää emme kaloja nähneet ja päätimme siirtyä muiden lajien kimppuun.


Mutu

Ajoimme Ilosaareen näyttämään saamamme kalat. Päätimme yrittää kuhaa samalla kun kerran kuhapaikoilla oltiin. Matti jäi yrittämään kirjolohta samalla kun Jounin kanssa menimme jigaamaan kuhaa. Matkalla mietimme että kuhan luulisi tulevan viimeistään viidennellä heitolla. Itseasiassa viidennellä heitolla kuha nappasikin kiinni ja päästiin mittahommiin. 48cm eli riittävästi. Sitten vain kuha näytille. Lähtiessäni viemään kuhaa autolle jäihin pojat sanoivat yrittävänsä vielä kirreä Ilosaaren laiturin kupeesta. Palatessani poikien luokse Matti sanoi että siirrytään toiseen kohtaan. Kumarruin nostamaan kamojani maasta kun Matti huusi että nyt on kala kiinni. Ja komea kala olikin. Tasan kaksikiloinen nätti kirjohi jonka Matti väsytteli kolmanneksitoista lajiksemme. Siirryimme tässä vaiheessa kilpailua ykköspaikalle.
Kuhanpahan pönöttelen

Matin nappaama nätti kirjolohi.

Ilta alkoi hämärtyä ja oli aika siirtyä lirkkihommiin. Luotettavin paikkamme kivennuoliaiselle ja simpulle oli täynnä siitepölyn sekoittamaa vettä ja tuulikin sotki hommaa. Hetken yritettyämme päätimme siirtyä toiseen paikkaan johon tuuli ei kävisi. Sieltähän niitä nuoliaisia löytyikin mutta itsestäni ei ollut sitä lirkkimään. Onneksi meillä on Jouni joka hoiti homman rauhalliseen tyyliinsä minun kirotessa osaamattomuuttani. Samalle paikalle saapui muitakin joukkueita. He olivat tosin mateen perässä joten mekin yritimme hetken josko löytäisimme sellaisen. No emme löytäneet mutta eivät löytäneet muutkaan. Kivisimputkin pysyivät piiloissaan.

Suunnaksi Varaslampi josta ajattelimme yrittää sekä säynettä että suutaria. Matti säntäsi säyneenpyyntiin meidän vielä viritellessä suutarionkiamme. Tällä kertaa säyne nappasikin hetkessä Matin syöttiin ja saatoimme ryhtyä kaikki suutarin ongintaan. Havaitsimme useita suutareita rannan tuntumassa. Enää ei tarvinnut kuin saada ne tarttumaan. Useampia tärppejä ja kaksi karkuutusta myöhemmin Jouni teki päätöksen vaihtaa vavan jäykempään koska epäili tartutuksen vaikeuden johtuvan siitä että vapa oli liian löysä. Mitä ilmeisimmin syy olikin juuri siinä koska heti ensimmäisestä tärpistä ongen vaihdon jälkeen Jouni nappasi meille suutaripisteen. Ammattimies.

Onkijoita Varaslammella auringon noustessa
 
Suutari on kuvattava laji ja sai jatkaa uiskentelua kuvauksen jälkeen.
Tämän vuoden erikoisuutena voisi pitää kymmenpiikkiä joka näytti kadonneen kokonaan ennen niin varmasta lampareesta josta kaikki joukkueet ovat sen käyneet onkimassa. Mekin olimme jo kertaalleen käyneet aikaisemmin kisassa sitä etsimässä mutta emme löytäneet. Nyt toisella kerralla paikalla oli myös kolmosjoukkue joka oli jonkun kalan nähneet ja epäilivät sitä piikiksi. Ylös se ei ollut suostunut nousemaan ja pojat päättivätkin lähteä kuhan pyyntiin. Matti siirtyi samalle paikalle ja ei aikaakaan kun ilmoille kajahti huuto "piikki". Siitäpäs vasta riemu repesi joukkuussamme. Olimmehan ainoa porukka joka oli onnistunut saamaan tämän kisan pienimmän lajin. Tässä vaiheessa ajatus mahdollisesta voitosta alkoi nousta mieleen.


Piikki painoi 0,9g
 

Kivisimppu puuttui listaltamme ja sitä päätimme lähteä etsimään samasta paikasta josta saimme sen viime vuonnakin. Etsimme simppuja pitkältä kivikkorannalta mutta kaloja ei näkynyt. Tässä vaiheessa kisaa ja vuorokautta itselläni alkoi väsymys vähän painaa ja läksimme lampsimaan Jounin suuntaan. Jouni löntysteli vastaan sen näköisenä että tulosta ei vissiin ollut tullut. Ihmetys olikin suuri kun Jouni sanoi että siun pitäs Ville soittaa. Siis mitä...saitko sie? Saihan se mestarilirkkijä sen tänäkin vuonna ja meillä oli 18 lajia täynnä. Oma ennätys viime vuodelta oli lyöty ja aikaa oli vielä jäljellä monta tuntia. Uskoimme ettei kukaan enää tule meidän ohi. Kolmosjoukkue oli viidessätoista lajissa ja jos se menisi ohi se ei haittaisi mitään.

Kivisimppukin löytyi lopulta
Aamulla yritimme vielä napata siikaa ja kuoretta. Istuskelimme ja makaillimme laiturilla salakoita onkien ja toivoimme seassa olevan yksi kuore. Eihän siellä ollut mutta sillä ei ollut enää mitään väliä. Nautimme vain ongittelusta.

Kokonaisuudessaan Joensuun Kalamaratonia 2015 voisi luonnehtia ainakin Naputtajien ykkösjoukkueen silmin sanalla täydellinen. Mahtava vuorokausi mahtavien kavereiden kanssa ilman minkäänlaista hötkyilyä on taas jotain sellaista mitä kelpaa muistella. Eikä voitto, varsinkaan kaksoisvoitto seuralle tee tästä ainakaan vähemmän muistelemisen arvoista.
Kiitos kaikille mukana olleille Naputtajille sekä lukemattomia viestejä kisan aikana laittaneille tuesta ja innostuksesta tätä hommaa kohtaan.

Tästä on hyvä jatkaa taas. Mihin suuntaan...se selviää varmaankin jossain vaiheessa.

Ville







31.5.2015

Ala-koitajoella haukitalkoissa

Lesnan Naputtajien talkoot saivat jatkoa 30.5. Suuntana oli Ala-Koitajoki, jossa koekalastettiin heittokalastaen petokaloja: haukea, kuhaa ja ahventa. Saaliilta tutkittiin niiden syönnökset, tarkoituksena selvittää ovatko kalat syöneet järvilohen ja taimenen poikasia. Pyynnin tulokset menivät Luonnonvarakeskuksen järvilohen palauttamista luonnon kiertoon edistävän hankkeen käyttöön. Mukaan  Naputtajia kalastamaan pääsi kevätjuhla viikonlopusta johtuen vain  6 henkilöä ja lisäksi mukana oli yksi henkilö Lukesta. Ala-Koitajoki on rauhoitettu kaikelta vapa-ajankalastukselta lohen suojelun vuoksi. Tähän kalastuspäivään oli luonnollisestikin tutkimusluvat kunnossa.

Kalastuskielto on merkitty hyvin joen varteen. Tietämättömältä kalastuskielto ei voi jäädä huomaamatta.



Alakoitajoen suvantoa

Ala-Koitajoki on Vuoksen vesistön latvoja. Se on ollut merkittävin saimaanlohen kutualue Pielisjoen ohella ennen jokien rakentamista. Tätä nykyä se on  ainut paikka, jossa lisääntymistä on todistetusti saatu onnistumaan viimevuosina. Ala-Koitajoki on rakennettu 50 luvulla. Pamilon ja Hiiskosken  väliin jäi kuitenkin koskiosuuksia, mutta kalojen nousu niille ei enää ollut mahdollista Pielisjoen rakentamisen jälkeen. Pielisjoen rakentamisen yhteydessä tuhoutui merkittävimmät saimaanlohen lisääntymisalueet ja kalojen luonnollinen nousu Ala-Koitajoelle tuli lopullisesti mahdottomaksi.


Ala-Koitajoen rakentamisen jälkeen joen virtaama muuttui merkittävästi. Luonnontilassa joen keskivirtaama oli noin 70 kuutiota sekunnissa, rakentamisen jälkeen joki lirisi enää 2 kuutiota sekunnissa. Tuo virtaus ei olisi riittänyt enää lohen kutuun, sen sijaan taimenelle se olisi ollut riittävä. Meni reilu 60 vuotta kunnes oikeusteitse vesivoimayhtiö saatiin lisäämään joenvirtausta 6 kuutioon sekunnissa. Se on edelleen yli 10 kertaa luontaista virtaamaa pienempi, mutta se mahdollistaa jo lohen lisääntymisen joessa. RKTL (myöhemmin Luonnonvarakeskus) aloitti lohien siirrot Pielisjoesta Kuurnan padon alta 2013. Ensimmäisenä syksynä siirretyt lohet kutivat jokeen kaikkien kalojenystävien riemuksi. Vattenfall laski  loppusyksystä säännöstelypadosta yllättäen vettä jokeen sillä seurauksella, että suurin osa kutupesistä tuhoutui. Vesiviomayhtiö kuitenkin osoitti vastuullisuutta ja osallistui seuraavana jo keväänä  kutusoraikkojen kunnostukseen, mahdollistamalla soran kuljettamisen paikanpäälle helikopterilla.


Syksyllä 2014 lohen kutu onnistui jälleen ja mäti sai olla kutukuopissa rauhassa lisäjuoksutuksilta. Keväällä 2014 säästyneistä kutukuopista syntyi todennäköisesti pienimäärä saimaanlohen luonnonpoikasia useaan vuosikymmeneen, mutta keväällä 2015 poikasten syntyvyys oli ainakin varmaa. Näiden luonnonpoikasten lisäksi jokeen on istutettu lohenpoikasia leimaantumaan jokeen.


Mutta monta on vielä mutkaa lohenpoikasilla matkassa, ennekuin ne voivat kutukypsiksi kasvaneina palata takaisin Ala-Koitajokeen kutemaan. Ensimmäisenä on selvittävä joen petokalojen hampaista. Lohet ja hauet ovat eläneet vuosituhansien ajan Ala-Koitajoessa ja Pielisjoessa ja molemmat lajit ovat menestyneet. Myös hauki kuuluu alueen ekosysteemiin, eikä sinällään ole uhka lohelle. Ennemminkin se napsii heikommat ja sairaat yksilöt pois ja pitää vesistön tasapainoa yllä rokottamalla  esimerkiksi särkikalakantoja. Näin varmasti olisi luonnontilaisessa joessa. Nyt kuitenkin joen virtaama on muuttunut oleellisesti, väliin on tullut tekoaltaita, jokien luonne on täysin eri kuin ennen jokien rakentamista. Nykyiset olosuhteet suosivat haukea. Haukien kannat ovat nousseet eikä lohetkaan ole samalla tavalla turvassa, niin kuin ne olisivat olleet voimakkaassa virrassa. Lohen poikasia on murto-osa vanhaan aikaan verrattuna. Kuha on tullut Ala-Koitajoen kalastoon ihmisten istuttamana.  Mahdollisesti myös se uutena petona  vähentää vaelluspoikaskantaa rankasti. Heinikoituneet tekoaltaat  ennen Pyhäselkää ovat lohenpoikasille vaaranpaikkoja, kun ne altaita ympäriuidessaan etsivät jokiuomaa.


Jos lohenpoikanen selviääkin petojen hampaista, on sen seuraavaksi selvittävä hengissä voimalaitosten turbiineista, kalastajien koukuista ja verkoista. Kun viimein lohi on kasvanut lisääntymisikään ja lähtee takaisin kutuvaellukselle kohti kotijokeaan,  törmää se edelleen Pielisjoessa ensimmäisenä Kuurnan patoon. Siellä sen olisi jäätävä saaliiksi tutkijoiden emokalapyydyksiin, josta se voidaan siirtää autokyydillä Ala-Koitajoen kutupaikoille. Joten monessa kohtaa on ihminen vesistön tasapainoa sotkenut erilaisilla toimillaan jotka vaikeuttavat lohen paluuta kutemaan.


Lisääntyneiden luonnonpoikasten takia toivoa kuitenkin vielä on. Ja kun lisääntyminen saadaan hyvin onnistumaan, kasvaa myös mahdollisuudet kalaportaiden rakentamiseen.


Mutta me olimme selvittämässä omalta osaltamme lohenpoikasten alkutaipaleen ensimmäisiä vaaranpaikkoja, eli kuinka ne pärjäävät petokalojen kanssa. Päivä oli aurinkoinen, melkein helteinen ja se vaikutti päiväaikaan varmasti heikentävästi kalasaliiseen. Mutta saalista kuitenkin tuli, 1 kuha, 1 säyne ja 16 haukea. Kuhan vatsa oli tyhjä, hauista 6 oli syönyt ja 10 oli tyhjävatsaisia. 6 syöneestä hauesta kahdella oli lohenpoikanen vatsassa, joka tietenkin on tässä määrässä hyvinkin huolestuttavaa. Otanta  tosin on niin pieni, ettei tästä  voi vedenpitäviä johtopäätöksiä vetää. Ehkäpä tutkimuksen saalismäärien kasvaessa  voidaan saada suuntia myös siihen, kuinka paljon lohenpoikasia 2-3 ensimmäisenä jokivuotenaan jää petojen hampaisiin.

 Kalastus suoritettiin rannalta ja veneestä käsin.
 
 

Siinä yksi haen syömä pikku lohi.






28.5.2015

Varaslammen kunnostusta, nuorille lajikalastus kokemuksia

Joensuun Niinivaaralla, Lappeenrannantien kupeessa sijaitsee Varaslampi. Se on ollut ennen vanhaan Pielisjoen vanhan uoman lampi, joka on ilmeisesti saanut nimensä siitä, että se on "varastanut" vettä Pielisjoesta.


Vuosien saatossa Varaslammen veden vaihtuvuus on heikentynyt  mm ympäristön rakentamisen seurauksena. Tämä on jo pidemmän aikaa aiheuttanut lammelle voimakasta rehevöitymistä. Alkujaan kirkasvetinen, uimapaikkanakin käytetty hiekkapohjainen lampi on vuosikymmenien saatossa muuttunut hyvin reheväksi liejupohjaiseksi lammeksi, jonka toisella laidalla on kostea rämeikkö.

Varaslammen rämeikköä


Virkistyskäytöltään lammella ei ole ollut suuren suurta merkitystä muutamaan vuosikymmeneen. Rämeikön sisään on parikymmentä vuotta sitten tehty pitkospuut, jotka ovat suht hyvässä kunnossa. Rämeikkö on hyvä elinympäristö monelle eläinlajille, linnuista hyönteisiin. Ja lammessakin elelee lukuisia vesilintulajeja sekä rehevöitymisestä hyötyvät kalalajit, etenkin särkikalat. Muuttunut Varaslampi on omana ympäristönään nykyiselläänkin hieno paikka. Pitkospuita keskellä rämeikköä kulkiessa ei ensimmäisenä arvaisi olevansa niin lähellä kaupungin keskustaa. Rämeikköön pystyynkuoleet puut luovat sinne aivan oman tunnelmansa.


Onkimiehet on löytäneet lammen ja sen upeat kalalajit. Alueellemme poikkeuksellisina kaloina siinä uiskentelevat lammessa lisääntyvät suutarit sekä isoiksi kasvavat ruutanat. Nämä antavat hyviä haasteita kokeneillekin onkimiehille. Lisäksi lammessa on kookkaita lahnoja, säynettä, sorvaa, särkeä sekä pasuria. Myös ahventa ja isoja haukia lammessa esiintyy. Kalastuspaikat pusikoituneessa rämeessä ovat  olleet hyvin vähissä.


Syksyllä 2014 Lesnan Naputtajat olivat lammen virkistyskäytön lisäämisen vuoksi yhteydessä Joensuun Kaupunkiin. Naputtajat tarjoutuivat tekemään lammelle muutamia onkipaikkoja ja näin ollen lisäämään lammen virkistyskäyttöä. Kaupunki suhtautui asiaan myötämielisesti ja jo syksyllä 2014 raivattiin ensimmäisiä pusikoita tulevien onkipaikkojen tieltä.


Loppuvuodesta kunnostukseen hankittiin yhteistyökumppaneita, joiden avustuksella onkipaikkojen loppuun saattaminen saatiin mahdolliseksi. Joensuun kalastuskunta vesialueen omistajana tuki hanketta, Enerke oy lahjoitti rakentamiseen puumateriaalia ja yhdessä Suomen vapa-ajankalastajien keskusjärjestön Pohjois-Karjalan piirin kanssa haettiin hankkeelle tukea Ely keskukselta, josta tuli myönteinen päätös.


Rakentaminen aloitettiin huhtikuussa 2015 ja toukokuussa laitureita rannoille oli valmistunut jo 6 kpl.


Rakennus urakka alkoi huhtikuussa 2015 yli kymmenen talkoolaisen voimin.
 

 Enimmäisenä rakentui kolmen laiturin onkipaikka
 
 Varaslammella suositellaan ongintaan käytettäväksi niille tarkoitettuja laituripaikkoja. Näin ei aiheuteta turhaa liikettä muilla rannoilla eikä häiritä laiturien välissä pesiviä lintuja. Lisäksi laituripaikat ovat ainoita kohtia joista vesikasvillisuutta on vähennetty.
 
 

Puronsuun laituri, tähän tulee kesänaikana vielä toinen.



Voimakkaan rehevöitymisen vuoksi onkipaikkojen edustoilta on pitänyt poistaa vesikasveja haraamalla ja tämä työ ei lopu varmasti ikinä. Mitä muuta lammen hyvinvoinnin eteen on vielä tehtävissä, on varmasti lähitulevaisuuden kysymys. Rehevöityminen olisi hyvä saada pysähtymään, että voidaan estää lammen kokonaan umpeen kasvaminen. Nyt kun pystytään näyttämään millaista virkistyksellistä arvoa se kaupunkilaisille pystyy tuottamaan, voi lammen rehevöitymisen estämisen toimenpiteet tulla vielä ajankohtaiseksi.


Iloksemme saimme todeta, että heti laitureiden asennuksen jälkeen onkijat löysivät paikan. Tälle selvästikin oli tilausta! Alueella harailemassa käydessämme laitureilla on joka kerta ollut iloisia onkimiehiä ja / tai lapsia. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä onkipaikkojen lisääntymiseen. Toukokuun lopulla 2015 Lesnan Naputtajat toi järjestämänsä lasten ja nuorten lajikalastuskoulun osallistujat Varaslammelle onkimaan.

Lajikalastusta nuorille
Toukokuun lopulla Naputtajat järjestivät kaksipäiväisen lajikalastuskoulutuksen nuorille. Mukana oli 8 osallistujaa. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin Jokiasemalla, josta käsin käytiin myös ongella. Saaliiksi eka ensimmäinen ilta antoi  6 lajia. Toinen ilta vietettiin Varaslammella, joka ei ollut kauhean anteliaalla päällä. Mutta se opetti nuorille kalastajan aluille sen puolen kalastuksesta, johon tulee kasvaa; kalat ei aina ole kovalla syönnillä, ei edes joka kerta. Ja se kuuluu kalastukseen. Onnistuminen ei tuntuisi miltään jos sen saavuttaisi jokaisella onkireissulla.

Lajikalastuskoulutusta oli tukemassa Jokiasema, Jokierä, Joensuun Kalastuskunta, Ely Keskus ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Pohjois-Karjalan piiri.

 

Nuorisoa oli Varaslammella ongella yhteensä 8. Hyvin mahtuu laitureille isompikin porukka. Saaliiksi tällä kertaa  tuli 4 eri lajia, mutta suutarit ja ruutanat jäivät saamatta. Sikäli kun Varaslammella onkijat käyvät, olisi tärkeää, että saaliiksi saadut suutarit ja ruutanat vapautettaisiin viipymättä. Mahdollisesti kasvavan kalastuspaineen alla on tärkeää huolehtia siitä, ettei näiden lajien kannat pääse vaarantumaan onginnan vuoksi.

Loppukesästä alue täydentyy vielä opastauluilla, jonka jälkeen on aika varmaan pohtia, jatketaanko hanketta vielä joillakin muilla toimenpiteillä tulevaisuudessa.


Lesnan Naputtajat toivottaa kaikki tervetulleiksi ongelle Varaslammelle!

13.4.2015

Jäistä pelastautumisvideo

Joensuun järvipelastajat opastivat Naputtajia 11.4.2015 pelastautumiseen heikoilla jäillä. Koulutuksessa harjoiteltiin vedestä nousemista, mutta myös huviuintia jäiden seassa on videolla havaittavissa.





12.4.2015

Pilkki cuppi päätökseen, puolenkymmentä Naputtajaa putosi jäihin!

Kepsupilikki cup 2015 saatiin vietyä loppuun 11.4.2015 Joensuun Koivuniemessä. Jää oli paikkapaikoin pehmennyt ja järjestäjä oli päättänyt rajata kilpailualuetta turvallisuuden vuoksi. Enne kilpailua paikalle oli kutsuttu myös Joensuun Järvipelastajia, jotka pitivät naputtajille parin tunnin jäistä pelastautumiskoulutuksen. Koulutuksessa oli mahdollista myös kokeilla konkreettisesti jäistä ylös nousemista pelastuspukuihin pukeutuneena. Puolenkymmentä Naputtajaa pukikin pelastuspuvut ylleen ja molskahti useampaan kertaan jäiden sekaan.

Jäistä nousun harjoittelua

Itse kilpailu pääsi starttaamaan klo12:00. Moni lähti kilpailuun suurin odotuksin mutta pian useat kilpailijat saivat todeta, että kalat olivat erittäin huonolla syönnillä. Useat kilpailijat jäivät ilman saalista, mutta paremmuus saatiin kuitenkin ratkaistua. Yhteensä 9 kisaajaa toi punnitukseen kaloja yhtä monen jäädessä ilman saalista. Ylivoimaiseen voittoon tässäkin osakilpailussa itsensä pilkki Jouni.


Pilkkikeli oli kohillaan tässäkin kisassa.
 
 Terttu-pilikin tulokset

1. Jouni V.    3457g
2. Hyttinen   1713g(vierailija)
3. Jouni H.    1685.
3. Mika H.    1685g
4. Ari N.        1257g
5. Ville I.        336g
6. Miikka M.    332g
7. Olli K.        176g
8. Valtteri N.    68g
9. Jukka P.        40g

Ilman saalista jääneet, Matti, Tommi, Tomi, Kimmo, Miia, Sampo, Ville K, Leo J, Helena L.
 
Kilpailussa palkittiin myös seuraavat sarjat:
  • Kisan suurin ahven 160g, Ville I.
  • Suurin särki 130g Ari
  • Pienin kala 10,7g, Mika H.
  • Kaikille osallistujille Jouni lahjoitti hiilikuituiset kalapapit.


Kepsupilikkicup 2015 tulokset


1. Jouni V.    11987g
2. Miikka M. 5520g
3. Ari N.        5383g
4. Kyösti I.    5292g
5. Ville I.       4709g
6. Jouni H.    3603g
7. Matti P.    3161g
8. Ville K.      2951g
9. Kaino I.     2747g
10. Tommi K. 2404g
11. Jukka P.    1851g
12. Hyttinen   1713g
13. Mika H.    1685g
14. Asko V.    1660g
15. Tomi        1652g
16. Kimmo M. 1300g
17. Olli K.        870g
18. Teuvo K.    654g
19. Jukka S.     194g
20. Valtteri N.   78g
21. Ville L. Miia P. Sampo P.  Helena, Leo J 0g


 Tällä hetkellä  Naputtajista ei löydy vastusta Jounille.
 
Cupin suurin kala oli tänä vuonna  made 806g Ville K. väsytteli helmikuussa Kuhasalosta.
Nuorten sarjan voittajaksi pilkki jälleen Valtteri. naisten sarjaan oli tällä kaudella vain kaksi osallistujaa, jotka jäivät ilman saalista. Näin ollen naisten sarjan voittaja ei palkittu.

 


15.3.2015

Aurinko hemmotteli ukkoja iltapilikillä

Keväinen sää hemmotteli Ukon iltapilikkiin osallistuneita 14.3.2015 Venturissa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jäällä ei käynyt pientä tuulen virettäkään. Ja vieläpä saamamiehet saivat kalojakin.


Alla tulokset:




1. Jouni 3811 g
2. Ari 3106 g
3. Ville I 2568 g
4. Kyösti 1943 g
5. Miikka 1762 g
6. Ville K 1457 g
7. Kaini 1453 g
8. Jouni H 1260 g
9. Teuvo 654 g
10. Matti 540 g
11. Olli 44g

Tommi myöhästyi täpärästi punnituksesta, josta seurasi kilpailusta hylkääminen.
 
 
Kilpailun jälkeen syötiin kalasoppaa Iitansaaressa auringon laskiessa

Kokonaistilanne cupissa ennen viimeistä osakilpailua:


1. Jouni V 8530 g
2. Kyösti 5292 g
3. Miikka 5188 g
4. Ville I 4373 g
5. Ari 4126 g
6. Matti 3161 g
7. Ville K 2951g
8. Kaino 2747 g
9. Tommi 2404 g
10. Jouni 1918 g
11. Jukka P 1809 g
12. Asko 1660 g
13. Tomi 1652 g
14. Kimmo 1300 g
15. Olli 694 g
16. Teuvo 654 g
17. Jukka S 194 g
18. Valtteri 10 g
19. Mika, Ville L 0 g




Jouni on jo pienellä karkumatkalla, mutta jos viimeinen kisa saadaan kisattua, on siinä 6 tunnissa aikaa vielä kuroa etumatkaa kiinni. Viimeinen kisa on 11.4.2015 Koivuniemessä.