Kalastuskielto on merkitty hyvin joen varteen. Tietämättömältä kalastuskielto ei voi jäädä huomaamatta.
Alakoitajoen suvantoa
Ala-Koitajoki on Vuoksen vesistön latvoja. Se on ollut merkittävin saimaanlohen kutualue Pielisjoen ohella ennen jokien rakentamista. Tätä nykyä se on ainut paikka, jossa lisääntymistä on todistetusti saatu onnistumaan viimevuosina. Ala-Koitajoki on rakennettu 50 luvulla. Pamilon ja Hiiskosken väliin jäi kuitenkin koskiosuuksia, mutta kalojen nousu niille ei enää ollut mahdollista Pielisjoen rakentamisen jälkeen. Pielisjoen rakentamisen yhteydessä tuhoutui merkittävimmät saimaanlohen lisääntymisalueet ja kalojen luonnollinen nousu Ala-Koitajoelle tuli lopullisesti mahdottomaksi.
Ala-Koitajoen rakentamisen jälkeen joen virtaama muuttui merkittävästi. Luonnontilassa joen keskivirtaama oli noin 70 kuutiota sekunnissa, rakentamisen jälkeen joki lirisi enää 2 kuutiota sekunnissa. Tuo virtaus ei olisi riittänyt enää lohen kutuun, sen sijaan taimenelle se olisi ollut riittävä. Meni reilu 60 vuotta kunnes oikeusteitse vesivoimayhtiö saatiin lisäämään joenvirtausta 6 kuutioon sekunnissa. Se on edelleen yli 10 kertaa luontaista virtaamaa pienempi, mutta se mahdollistaa jo lohen lisääntymisen joessa. RKTL (myöhemmin Luonnonvarakeskus) aloitti lohien siirrot Pielisjoesta Kuurnan padon alta 2013. Ensimmäisenä syksynä siirretyt lohet kutivat jokeen kaikkien kalojenystävien riemuksi. Vattenfall laski loppusyksystä säännöstelypadosta yllättäen vettä jokeen sillä seurauksella, että suurin osa kutupesistä tuhoutui. Vesiviomayhtiö kuitenkin osoitti vastuullisuutta ja osallistui seuraavana jo keväänä kutusoraikkojen kunnostukseen, mahdollistamalla soran kuljettamisen paikanpäälle helikopterilla.
Syksyllä 2014 lohen kutu onnistui jälleen ja mäti sai olla kutukuopissa rauhassa lisäjuoksutuksilta. Keväällä 2014 säästyneistä kutukuopista syntyi todennäköisesti pienimäärä saimaanlohen luonnonpoikasia useaan vuosikymmeneen, mutta keväällä 2015 poikasten syntyvyys oli ainakin varmaa. Näiden luonnonpoikasten lisäksi jokeen on istutettu lohenpoikasia leimaantumaan jokeen.
Mutta monta on vielä mutkaa lohenpoikasilla matkassa, ennekuin ne voivat kutukypsiksi kasvaneina palata takaisin Ala-Koitajokeen kutemaan. Ensimmäisenä on selvittävä joen petokalojen hampaista. Lohet ja hauet ovat eläneet vuosituhansien ajan Ala-Koitajoessa ja Pielisjoessa ja molemmat lajit ovat menestyneet. Myös hauki kuuluu alueen ekosysteemiin, eikä sinällään ole uhka lohelle. Ennemminkin se napsii heikommat ja sairaat yksilöt pois ja pitää vesistön tasapainoa yllä rokottamalla esimerkiksi särkikalakantoja. Näin varmasti olisi luonnontilaisessa joessa. Nyt kuitenkin joen virtaama on muuttunut oleellisesti, väliin on tullut tekoaltaita, jokien luonne on täysin eri kuin ennen jokien rakentamista. Nykyiset olosuhteet suosivat haukea. Haukien kannat ovat nousseet eikä lohetkaan ole samalla tavalla turvassa, niin kuin ne olisivat olleet voimakkaassa virrassa. Lohen poikasia on murto-osa vanhaan aikaan verrattuna. Kuha on tullut Ala-Koitajoen kalastoon ihmisten istuttamana. Mahdollisesti myös se uutena petona vähentää vaelluspoikaskantaa rankasti. Heinikoituneet tekoaltaat ennen Pyhäselkää ovat lohenpoikasille vaaranpaikkoja, kun ne altaita ympäriuidessaan etsivät jokiuomaa.
Jos lohenpoikanen selviääkin petojen hampaista, on sen seuraavaksi selvittävä hengissä voimalaitosten turbiineista, kalastajien koukuista ja verkoista. Kun viimein lohi on kasvanut lisääntymisikään ja lähtee takaisin kutuvaellukselle kohti kotijokeaan, törmää se edelleen Pielisjoessa ensimmäisenä Kuurnan patoon. Siellä sen olisi jäätävä saaliiksi tutkijoiden emokalapyydyksiin, josta se voidaan siirtää autokyydillä Ala-Koitajoen kutupaikoille. Joten monessa kohtaa on ihminen vesistön tasapainoa sotkenut erilaisilla toimillaan jotka vaikeuttavat lohen paluuta kutemaan.
Lisääntyneiden luonnonpoikasten takia toivoa kuitenkin vielä on. Ja kun lisääntyminen saadaan hyvin onnistumaan, kasvaa myös mahdollisuudet kalaportaiden rakentamiseen.
Mutta me olimme selvittämässä omalta osaltamme lohenpoikasten alkutaipaleen ensimmäisiä vaaranpaikkoja, eli kuinka ne pärjäävät petokalojen kanssa. Päivä oli aurinkoinen, melkein helteinen ja se vaikutti päiväaikaan varmasti heikentävästi kalasaliiseen. Mutta saalista kuitenkin tuli, 1 kuha, 1 säyne ja 16 haukea. Kuhan vatsa oli tyhjä, hauista 6 oli syönyt ja 10 oli tyhjävatsaisia. 6 syöneestä hauesta kahdella oli lohenpoikanen vatsassa, joka tietenkin on tässä määrässä hyvinkin huolestuttavaa. Otanta tosin on niin pieni, ettei tästä voi vedenpitäviä johtopäätöksiä vetää. Ehkäpä tutkimuksen saalismäärien kasvaessa voidaan saada suuntia myös siihen, kuinka paljon lohenpoikasia 2-3 ensimmäisenä jokivuotenaan jää petojen hampaisiin.
Kalastus suoritettiin rannalta ja veneestä käsin.
Siinä yksi haen syömä pikku lohi.
