"Havaittiin, että avovedellä pilkkiminen oli ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa kuin jäältäonkiminen, se kun tarjosi enemmän ja vapaampia kokeilumahdollisuuksia jo senkin takia, että silloin vapauduttiin vaivalloisesta ja voimia kysyvästä reikien tekemisestä jäähän. Ja seurauksena on ollut, että monilla järvillä on meilkein kokonaan luovuttu vanhoista onkitavoista, madon, elävän täyn, kravunlihan yms. käyttämisestä, ja sen sijaan näkee niiden selkäluodoilla aamuin illoin pilkkionkijoita, pilkittäjiä, nykyttäjiä, lesnan naputtajia, juksumiehiä ja miksi heitä milläkin paikkakunnalla nimetäänkin.”
(Kalamiehen käsikirja; Erkki Levanto - Yrjö Ylänne, Otava, Helsinki1948)

5.6.2019

Naisnäkökulmaa henkilö esittelyyn.

Kerro kuka olet?

Olen Sini Ropponen Joensuusta ja mukana Lesnan Naputtajien hallituksessa ensimmäistä kauttani.
Olen ammateiltani lentokoneasentaja, puutarhuri ja puistopuutarhuri. Tällä hetkellä olen töissä maa- ja viherrakennusyrityksessä. Minun perheeseen kuuluu 7 lasta (10-21 vuotiaat), kissa ja akvaario kalat.
Vuosirenkaita miulle on tullut jo pyöreät 40.


Koska olet liittynyt lesnan naputtajiin?

Liityin Naputtajiin ensimmäisen kerran ehkä kuutisen vuotta sitten. Olin vasta muuttanut Joensuuhun, enkä oikein tiennyt hyviä kalastuspaikkoja tältä alueelta. Myöskin olin kalakavereita vailla. Oli tekemisen puute ja kalastus oli ollut jo pitkään mielessä aloittaa uudelleen nuoruuden jälkeen. Googlettelemalla löysin Lesnan Naputtajat ja otin yhteyttä Facebookin kautta. Elämäni haki tuolloin omaa uomaansa uudessa paikassa ja Naputtajat jäi sitten kuitenkin yhden kesän jälkeen taka-alalle, mutta yhden poikani osoittaessaan innostusta kalastukseen, otin Naputtajiin uudelleen yhteyttä kolmisen vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut melko aktiivisesti mukana touhuissa.


Mitä odotuksia sinulla on kalastusseuratoiminnasta?


Henkilökohtaiset odotukseni kalastusseuratoiminnasta ovat mm. se, että saatetaan kalastuksesta kiinnostuneet ihmiset yhteen jakamaan tietotaitoansa ja vapaa-aikaansa kalastuksen parissa.
Sosiaalisten kontaktien luominen on myös tärkeää ja tunne, että kuuluu johonkin, vieläpä johonkin onnellisuutta ja luonnonvaroja kehittävään ja arvostavaan toimintaan.


Kerro jokin Lesnan naputtajiin liittyvä muisto?


Hmmm... Miun muistot Lesnan naputtajista ovat positiivisia. Lienen siis oikeessa seurassa ja itselleni mieleisen harrastuksen parissa. Mieleeni tulee muutamia huippuhetkiä, mutta mainittakoon nytten muturetki Kolvananuurolle.
Metsä oli alkukesästä taianomainen. Aurinko paistoi puiden latvusten ja saniaisten läpi mustikan varpuihin ja sammaliin. Pienen kävelymatkan päästä eteen tuli matala kirkas vetinen puro kivineen  ja puitten juurakoineen. Kalastelimme metsän äänten ympäröiminä muutaman tunnin verran erittäin kauniita, suurisilmäisiä ja pienisuisia mutuja. Muturetken lopulla kävelimme tulipaikalle ja paistelimme makkaraa ja suunnittelimme tulevia seuran retkiä. Olo retken jälkeen oli rentoutunut ja samalla innostunut hienosta kokemuksesta.



Mitä kalastusmuotoja harrastat?


Kalastusmuodoista eniten harrastamiani ovat pilkkiminen, virvelöinti ja onkiminen. Olen ollut joskus äidin ja ukkieni mukana verkkoja ja katiskoita laittamassa ja tarkistamassa, Uistelu ei myöskään ole vieras laji. Perhostelua en ole koskaan kokeillut , enkä tiiä tulenko koskaan kokeilemaankaan. Perhojen teko on kyllä suunnitelmissa.Kesäisin miulla on aina autossa mukana virvelini ja vieheeni, koska koskaan ei voi tietää, millon sattuu hyvä lätäkkö kohille :)


Mitä kalastus harrastus sinulle merkitsee?


Kalastus on tullut elmääni mukaan jo ihan pikkutytöstä asti. Toinen ukkini kävi verkoilla ja toinen kalasti katiskoilla. Myös äitini, enoni ja toinen veljistäni ovat aina olleet kovia kalastamaan. 
Kalastus on miulle rentoutumis- ja melkeinpä meditointimuoto. Kalastaessa unohtuu muut maalliset murheet kun miettii , että onko siellä vedessä sillä kohtaa kaloja ja mitä ne siellä tekee ja mikä niitä kiinnostaa tai ei kiinnosta. Kalastaessa kalan saaminen ei ole miulle se tärkein asia vaan hetkessä oleminen ja rauhoittuminen. Arvostan  myös suuresti lähiruokaa ja sitä, että teen itse ruokani eteen muutakin kuin vain kävelen marketin kalatiskille ja pyydän myyjää antamaan mieleiseni kalan. Pyrin syömään mahdollisimman vähän ulkomaista, saatikka prosessoitua lihaa, mutta en ole siinä ehdoton.
Osa lapsistani on myös kiinnostunut kalastuksesta ja kalastaessani heidän kanssaan, tulee samalla vietettyä ja koettua rakkainpieni kanssa monta hienoa yhteistä hetkeä. Ehkäpä jollekin heistä kalastus jää yhtä tärkeäksi osaksi elämää.