"Havaittiin, että avovedellä pilkkiminen oli ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa kuin jäältäonkiminen, se kun tarjosi enemmän ja vapaampia kokeilumahdollisuuksia jo senkin takia, että silloin vapauduttiin vaivalloisesta ja voimia kysyvästä reikien tekemisestä jäähän. Ja seurauksena on ollut, että monilla järvillä on meilkein kokonaan luovuttu vanhoista onkitavoista, madon, elävän täyn, kravunlihan yms. käyttämisestä, ja sen sijaan näkee niiden selkäluodoilla aamuin illoin pilkkionkijoita, pilkittäjiä, nykyttäjiä, lesnan naputtajia, juksumiehiä ja miksi heitä milläkin paikkakunnalla nimetäänkin.”
(Kalamiehen käsikirja; Erkki Levanto - Yrjö Ylänne, Otava, Helsinki1948)

31.5.2017

Iiksenvaaran koululaiset Joensuun koskilla

Iiksenvaaran ala-asteella opetellaan  myös luontoharrastuksiin liittyviä taitoja. Erätaitoja, lajitunnistusta ja metsästykseen liittyvää oppia ovat vuoden mittaan opettaneet Iiksenvaaran Riistamiehet ja kalastukseen liittyviä tunteja on toteutettu Pohjois-Karjalan kalamiespiirin nuorten ohjaajan toimesta. Valinnaisena opintokokonaisuutena toteutettu erä-ja luonto-opinnot on suunnattu 4.-6. luokkalaisille. Opintokokonaisuuden suunnittelusta ja toteutuksesta Iiksenvaarankoulussa on vastannut opettaja Leila Reposaari. Leila on suunnitellut valinnaisen sisällön, hankkinut yhteistyötahoja ja tietenkin ollut mukana opettajana myös päivien toteutuksessa. Tärkeää ja hienoa työtä, toivottavasti tätä nähtäisiin yhä useammassa koulussa!

Keväällä 2017 Lesnan Naputtajalle tuli mahdollisuus päästä mukaan Iiksenvaaran koulun Erä- ja luontovalinnaisen opintokokonaisuuden sisällön toteutukseen. Ajankohdaksi teemalle sopii parhaiten päiväaika, jolloin koulua yleensä käydään. Tämä aiheuttaa toteutukselle omat haasteensa, koska suurin osa Naputtajistakin on päivätöissä. Saimme kuitenkin sovittua keväälle pari tapaamiskertaa. Ensimmäisellä kerralla pääsin  kertomaan hieman lajikalastuksesta kouluun ja toisella kertaa olimme koululaisten kanssa iltakalalla Joensuun koskilla.

Teorian osuus koululla koski lajikalastusta. Valinnaisen ryhmän koko oli 26 oppilasta, mutta mukana oli myös 3. luokka, joten osallistujia oli noin 40. Olin varautunut kertomaan Joensuun alueella tavattavista kalalajeista ja kuinka niitä voi tavoitella aktiivivälinein. Etukäteen arvelutti, kuinka teoriapainotteinen osuus eri kalalajeista jaksaa koululaisia kiinnostaa. Aihe kuitenkin oli mitä ilmeisemmin kiinnostava, koska koululaiset kuuntelivat koko 60 minuuttisen tarkkaavaisesti ja esittivät vielä kysymyksiä sekä kertoivat omista kalastus kokemuksistaan. Toisella tunnilla jakauduttiin kahteen ryhmään, jolloin osa oppilaista meni Iiksenvaaran Riistamiesten kanssa ulos kuivaharjoittelemaan virvelin heittoa ja me toisen ryhmän kanssa rakenneltiin luokassa lirkkionkia.

Toukokuussa päästiin kalalle. Kalastusta kosken yläpuolisella osalla

Kalastusvuoroaan odotellessa on hyvä verrytellä, että lihakset pysyvät lämpimänä eikä revähdyksiä tule sen ison napatessa uistimeen.

Toinen kokoontumiskerta oli toukokuun lopulla Joensuun koskilla. Olimme saaneet Joensuun kalastuskunnalta luvan kalastaa kolmen tunnin ajan vapaasti lasten kanssa koskikalastusalueella heittokalastusvälineillä. Paikanpäälle saapui 26 kalastuksesta kiinnostunutta oppilasta ja heitä ohjaamassa oli 4 Lesnan Naputtajaa, 3 Iiksenvaaran Riistamiestä, 1 Joensuun kalastuskunnasta sekä opettaja ja muutamia vanhempia. Noin puolella lapsista oli omat virvelit mukana, mutta lisäksi meillä oli varattu tapahtumaa varten lainavälineitä.


Olimme jakaneet koskikalastusalueen kolmeen rastiin, joita vetivät Naputtajat. 1. rastilla keskityttiin puhtaasti uistimilla kalastukseen kosken yläpuolelta. 2. rastilla oli uistinkalastuksen lisäksi mahdollisuus kokeilla perhokalastusta ja 3. rastilla tavoiteltiin uistinkalastuksen lisäksi jigeillä kuhia. Rasteja kierrettiin kolmetuntisen aikana  kolmen ryhmän voimin.

Jiggausta

Itäkosken alaosa, jossa mm perhonheittopiste.

Aika kului turhankin nopeasti niin ohjaajien kuin oppilaidenkin puolesta. Oppilaat olivat innostuneilta kalastushommasta eikä pitkästymisen merkkejä näkynyt lainkaan, vaikka saalista ei kaikille tullutkaan. Mutta sitähän kalastus on aina, jollakin reissulla saalista tulee ja jollakin ei.  Illan viiletessä Pielisjoen rannoilla lenteli myös kalastuskärpänen. Olen melkoisen varma, että se myös puraisi osaa oppilaista ja sen vaikutuksesta tämä harrastus seuraa monen  oppilaan mukana kesälomille ja todennäköisesti paljon paljon pidemmällekin siitäkin eteenpäin.



Virvelin heiton kuivaharjoittelu oli tuottanut hyvin tulosta. Kaikki oppilaat osasivat nimittäin käyttää avokelaa ja saivat onnistuneita ja pitkiä heittoja aikaiseksi. Heittotaidoista kalansaaminen ei ainakaan ollut kiinni. Pohjatärppejä saatiin hieman kalatärppejä enemmän ja jokunen uistinkin taisi pohjaan ja puihin jäädä. Mutta sekin kuuluu kalastukseen, kalustotappioilta ei voi välttyä. Tosin pohjakosketusten ja hävikin määrä myös vähenee kokemuksen karttuessa.

Ilman saalista ei  jääty. Rannalla kävi pari alamittaista taimenta, jotka vapautettiin välittömästi takaisin Pielisjokeen. Rasvaeväleikatun taimenen alamittahan on 60 cm ja rasvaevälliset taimenet on vapautettava kaikki. Pari komeaa kirjolohtakin saatiin väsyteltyä. Illan hämärtyessä jigipaikan kuhiinkin saatiin muutamia kontakteja, mutta mittakuhaa ei vielä tällä kertaa ylös saatu.

Saalistakin tuli. Kuvassa komeat kirjolohet saaneet Eelis Pennanen ja Nelli Tolvanen

Kokonaisuutena hieno kalastusilta hyvässä seurassa, jota vielä sääkin suosi. Helle ei häirinnyt tänäkään iltana, vaan ilma oli sopivan viileä, jolloin jaksaa paremmin touhuta.

Lopuksi kokoonnuttiin lähtöpaikalle.


Monessa  kalastusseurassa on tuskailtu, että nuorten määrä jäsenistössä on vähentynyt. On puhuttu paljon harrastuksen "ukkoutumisesta". Tämänkin kokemuksen perusteella voi sanoa, että kyllä lapsia ja nuoria  kalastus kiinnostaa edelleen. Mutta onko lapsilla tai  vanhemmilla riittävästi tietoa, mitä kalastusharrastukselle saa kuulumalla kalastusseuraan? Parhaiten tätä tietoa saadaan vietyä perille sillä, että seurat tekevät yhteistyötä peruskoulujen kanssa. Koulujen kalastusteemapäiville olisi varmasti kysyntää enemmänkin, kun vaan vetäjiä löytyisi riittävästi.


Mitä seuraan liittymisen edut sitten ovat?  Esimerkiksi Lesnan Naputtajissa alle 18 vuotiaiden jäsenmaksu on 6 euroa / vuosi. Sitä vastaan saa Suomen vapaa-ajankalastaja lehden ja vapaa-ajankalastajien jäsenedut. Jäsenyyden myötä saa mahdollisuuden osallistua seuran, piirin ja SVK:n järjestämään toimintaan. Näitä on mm kilpailut ja nuorten leirit. Näiden jäsenetujen lisäksi seuroista saa myös tietoa- ja vinkkejä harrastukseen, mutta tärkeintä harrastustoiminnassa ovat kuitenkin kaverit. Koskella kalastellessa näki, että ehkäpä suurin anti tässäkin harrastuksessa oli kavereiden kanssa tekeminen ja yhteiset kalastuskokemukset. Tätä samaa sen tulee seuratoiminnassakin olla. Nuoret kyllä viihtyvät edelleen kalassa niin kuin ennenkin, kunhan harrastus yhdistää kavereita..


Eli lähtökohtana lasten ja nuorten kalastusharrastuksessa on harrastamismahdollisuus saman ikäisten kavereiden kanssa. On tärkeää myös, että siirrämme tietoa meiltä vanhemmilta ja kokeneemmilta harrastajilta nuorille; opastetaan onkimaan, lirkkimään, pilkkimään, viedään virvelöimään, neuvotaan perhokalastuksessa tai uistelussa, kerrotaan kuinka luonnossa tulee toimia ja miten harrastetaan kalastusta vastuullisesti. Viedään kalapaikoille ja mahdollistetaan näin kalastuselämykset. Te ketkä niitä elämyksiä  olette kokeneet lapsuudessanne, tiedätte lopputuloksen; harrastus vie mukanaan eikä paluuta ole.

Iiksenvaaran Riistamiehet olivat järjestäneet koululla luontoaiheisen tietokilpailun, jonka voittaja Jesse Kinnunen palkittiin päivän päätteeksi. Palkintona oli Matti Kettusen kirja ja Jouni Väänäsen tekemä vaappu, joita Matti itse oli luovuttamassa.

Seuraava tapahtuma jäsenille: 6.6. lähdetään jahtaamaan suomen ennätys mutua! Jos joltakin puuttuu lirkki niin lainalirkkejä löytyy.