Iiksenvaaran koululaiset Joensuun koskilla

Iiksenvaaran ala-asteella opetellaan  myös luontoharrastuksiin liittyviä taitoja. Erätaitoja, lajitunnistusta ja metsästykseen liittyvää oppia ovat vuoden mittaan opettaneet Iiksenvaaran Riistamiehet ja kalastukseen liittyviä tunteja on toteutettu Pohjois-Karjalan kalamiespiirin nuorten ohjaajan toimesta. Valinnaisena opintokokonaisuutena toteutettu erä-ja luonto-opinnot on suunnattu 4.-6. luokkalaisille. Opintokokonaisuuden suunnittelusta ja toteutuksesta Iiksenvaarankoulussa on vastannut opettaja Leila Reposaari. Leila on suunnitellut valinnaisen sisällön, hankkinut yhteistyötahoja ja tietenkin ollut mukana opettajana myös päivien toteutuksessa. Tärkeää ja hienoa työtä, toivottavasti tätä nähtäisiin yhä useammassa koulussa!

Keväällä 2017 Lesnan Naputtajalle tuli mahdollisuus päästä mukaan Iiksenvaaran koulun Erä- ja luontovalinnaisen opintokokonaisuuden sisällön toteutukseen. Ajankohdaksi teemalle sopii parhaiten päiväaika, jolloin koulua yleensä käydään. Tämä aiheuttaa toteutukselle omat haasteensa, koska suurin osa Naputtajistakin on päivätöissä. Saimme kuitenkin sovittua keväälle pari tapaamiskertaa. Ensimmäisellä kerralla pääsin  kertomaan hieman lajikalastuksesta kouluun ja toisella kertaa olimme koululaisten kanssa iltakalalla Joensuun koskilla.

Teorian osuus koululla koski lajikalastusta. Valinnaisen ryhmän koko oli 26 oppilasta, mutta mukana oli myös 3. luokka, joten osallistujia oli noin 40. Olin varautunut kertomaan Joensuun alueella tavattavista kalalajeista ja kuinka niitä voi tavoitella aktiivivälinein. Etukäteen arvelutti, kuinka teoriapainotteinen osuus eri kalalajeista jaksaa koululaisia kiinnostaa. Aihe kuitenkin oli mitä ilmeisemmin kiinnostava, koska koululaiset kuuntelivat koko 60 minuuttisen tarkkaavaisesti ja esittivät vielä kysymyksiä sekä kertoivat omista kalastus kokemuksistaan. Toisella tunnilla jakauduttiin kahteen ryhmään, jolloin osa oppilaista meni Iiksenvaaran Riistamiesten kanssa ulos kuivaharjoittelemaan virvelin heittoa ja me toisen ryhmän kanssa rakenneltiin luokassa lirkkionkia.

Toukokuussa päästiin kalalle. Kalastusta kosken yläpuolisella osalla

Kalastusvuoroaan odotellessa on hyvä verrytellä, että lihakset pysyvät lämpimänä eikä revähdyksiä tule sen ison napatessa uistimeen.

Toinen kokoontumiskerta oli toukokuun lopulla Joensuun koskilla. Olimme saaneet Joensuun kalastuskunnalta luvan kalastaa kolmen tunnin ajan vapaasti lasten kanssa koskikalastusalueella heittokalastusvälineillä. Paikanpäälle saapui 26 kalastuksesta kiinnostunutta oppilasta ja heitä ohjaamassa oli 4 Lesnan Naputtajaa, 3 Iiksenvaaran Riistamiestä, 1 Joensuun kalastuskunnasta sekä opettaja ja muutamia vanhempia. Noin puolella lapsista oli omat virvelit mukana, mutta lisäksi meillä oli varattu tapahtumaa varten lainavälineitä.


Olimme jakaneet koskikalastusalueen kolmeen rastiin, joita vetivät Naputtajat. 1. rastilla keskityttiin puhtaasti uistimilla kalastukseen kosken yläpuolelta. 2. rastilla oli uistinkalastuksen lisäksi mahdollisuus kokeilla perhokalastusta ja 3. rastilla tavoiteltiin uistinkalastuksen lisäksi jigeillä kuhia. Rasteja kierrettiin kolmetuntisen aikana  kolmen ryhmän voimin.

Jiggausta

Itäkosken alaosa, jossa mm perhonheittopiste.

Aika kului turhankin nopeasti niin ohjaajien kuin oppilaidenkin puolesta. Oppilaat olivat innostuneilta kalastushommasta eikä pitkästymisen merkkejä näkynyt lainkaan, vaikka saalista ei kaikille tullutkaan. Mutta sitähän kalastus on aina, jollakin reissulla saalista tulee ja jollakin ei.  Illan viiletessä Pielisjoen rannoilla lenteli myös kalastuskärpänen. Olen melkoisen varma, että se myös puraisi osaa oppilaista ja sen vaikutuksesta tämä harrastus seuraa monen  oppilaan mukana kesälomille ja todennäköisesti paljon paljon pidemmällekin siitäkin eteenpäin.



Virvelin heiton kuivaharjoittelu oli tuottanut hyvin tulosta. Kaikki oppilaat osasivat nimittäin käyttää avokelaa ja saivat onnistuneita ja pitkiä heittoja aikaiseksi. Heittotaidoista kalansaaminen ei ainakaan ollut kiinni. Pohjatärppejä saatiin hieman kalatärppejä enemmän ja jokunen uistinkin taisi pohjaan ja puihin jäädä. Mutta sekin kuuluu kalastukseen, kalustotappioilta ei voi välttyä. Tosin pohjakosketusten ja hävikin määrä myös vähenee kokemuksen karttuessa.

Ilman saalista ei  jääty. Rannalla kävi pari alamittaista taimenta, jotka vapautettiin välittömästi takaisin Pielisjokeen. Rasvaeväleikatun taimenen alamittahan on 60 cm ja rasvaevälliset taimenet on vapautettava kaikki. Pari komeaa kirjolohtakin saatiin väsyteltyä. Illan hämärtyessä jigipaikan kuhiinkin saatiin muutamia kontakteja, mutta mittakuhaa ei vielä tällä kertaa ylös saatu.

Saalistakin tuli. Kuvassa komeat kirjolohet saaneet Eelis Pennanen ja Nelli Tolvanen

Kokonaisuutena hieno kalastusilta hyvässä seurassa, jota vielä sääkin suosi. Helle ei häirinnyt tänäkään iltana, vaan ilma oli sopivan viileä, jolloin jaksaa paremmin touhuta.

Lopuksi kokoonnuttiin lähtöpaikalle.

Monessa  kalastusseurassa on tuskailtu, että nuorten määrä jäsenistössä on vähentynyt. On puhuttu paljon harrastuksen "ukkoutumisesta". Tämänkin kokemuksen perusteella voi sanoa, että kyllä lapsia ja nuoria  kalastus kiinnostaa edelleen. Mutta onko lapsilla tai  vanhemmilla riittävästi tietoa, mitä kalastusharrastukselle saa kuulumalla kalastusseuraan? Parhaiten tätä tietoa saadaan vietyä perille sillä, että seurat tekevät yhteistyötä peruskoulujen kanssa. Koulujen kalastusteemapäiville olisi varmasti kysyntää enemmänkin, kun vaan vetäjiä löytyisi riittävästi.


Mitä seuraan liittymisen edut sitten ovat?  Esimerkiksi Lesnan Naputtajissa alle 18 vuotiaiden jäsenmaksu on 6 euroa / vuosi. Sitä vastaan saa Suomen vapaa-ajankalastaja lehden ja vapaa-ajankalastajien jäsenedut. Jäsenyyden myötä saa mahdollisuuden osallistua seuran, piirin ja SVK:n järjestämään toimintaan. Näitä on mm kilpailut ja nuorten leirit. Näiden jäsenetujen lisäksi seuroista saa myös tietoa- ja vinkkejä harrastukseen, mutta tärkeintä harrastustoiminnassa ovat kuitenkin kaverit. Koskella kalastellessa näki, että ehkäpä suurin anti tässäkin harrastuksessa oli kavereiden kanssa tekeminen ja yhteiset kalastuskokemukset. Tätä samaa sen tulee seuratoiminnassakin olla. Nuoret kyllä viihtyvät edelleen kalassa niin kuin ennenkin, kunhan harrastus yhdistää kavereita..


Eli lähtökohtana lasten ja nuorten kalastusharrastuksessa on harrastamismahdollisuus saman ikäisten kavereiden kanssa. On tärkeää myös, että siirrämme tietoa meiltä vanhemmilta ja kokeneemmilta harrastajilta nuorille; opastetaan onkimaan, lirkkimään, pilkkimään, viedään virvelöimään, neuvotaan perhokalastuksessa tai uistelussa, kerrotaan kuinka luonnossa tulee toimia ja miten harrastetaan kalastusta vastuullisesti. Viedään kalapaikoille ja mahdollistetaan näin kalastuselämykset. Te ketkä niitä elämyksiä  olette kokeneet lapsuudessanne, tiedätte lopputuloksen; harrastus vie mukanaan eikä paluuta ole.

Iiksenvaaran Riistamiehet olivat järjestäneet koululla luontoaiheisen tietokilpailun, jonka voittaja Jesse Kinnunen palkittiin päivän päätteeksi. Palkintona oli Matti Kettusen kirja ja Jouni Väänäsen tekemä vaappu, joita Matti itse oli luovuttamassa.

Seuraava tapahtuma jäsenille: 6.6. lähdetään jahtaamaan suomen ennätys mutua! Jos joltakin puuttuu lirkki niin lainalirkkejä löytyy.

Varaslammen kunnostusta, nuorille lajikalastus kokemuksia

Joensuun Niinivaaralla, Lappeenrannantien kupeessa sijaitsee Varaslampi. Se on ollut ennen vanhaan Pielisjoen vanhan uoman lampi, joka on ilmeisesti saanut nimensä siitä, että se on "varastanut" vettä Pielisjoesta.


Vuosien saatossa Varaslammen veden vaihtuvuus on heikentynyt  mm ympäristön rakentamisen seurauksena. Tämä on jo pidemmän aikaa aiheuttanut lammelle voimakasta rehevöitymistä. Alkujaan kirkasvetinen, uimapaikkanakin käytetty hiekkapohjainen lampi on vuosikymmenien saatossa muuttunut hyvin reheväksi liejupohjaiseksi lammeksi, jonka toisella laidalla on kostea rämeikkö.

Varaslammen rämeikköä

Virkistyskäytöltään lammella ei ole ollut suuren suurta merkitystä muutamaan vuosikymmeneen. Rämeikön sisään on parikymmentä vuotta sitten tehty pitkospuut, jotka ovat suht hyvässä kunnossa. Rämeikkö on hyvä elinympäristö monelle eläinlajille, linnuista hyönteisiin. Ja lammessakin elelee lukuisia vesilintulajeja sekä rehevöitymisestä hyötyvät kalalajit, etenkin särkikalat. Muuttunut Varaslampi on omana ympäristönään nykyiselläänkin hieno paikka. Pitkospuita keskellä rämeikköä kulkiessa ei ensimmäisenä arvaisi olevansa niin lähellä kaupungin keskustaa. Rämeikköön pystyynkuoleet puut luovat sinne aivan oman tunnelmansa.


Onkimiehet on löytäneet lammen ja sen upeat kalalajit. Alueellemme poikkeuksellisina kaloina siinä uiskentelevat lammessa lisääntyvät suutarit sekä isoiksi kasvavat ruutanat. Nämä antavat hyviä haasteita kokeneillekin onkimiehille. Lisäksi lammessa on kookkaita lahnoja, säynettä, sorvaa, särkeä sekä pasuria. Myös ahventa ja isoja haukia lammessa esiintyy. Kalastuspaikat pusikoituneessa rämeessä ovat  olleet hyvin vähissä.


Syksyllä 2014 Lesnan Naputtajat olivat lammen virkistyskäytön lisäämisen vuoksi yhteydessä Joensuun Kaupunkiin. Naputtajat tarjoutuivat tekemään lammelle muutamia onkipaikkoja ja näin ollen lisäämään lammen virkistyskäyttöä. Kaupunki suhtautui asiaan myötämielisesti ja jo syksyllä 2014 raivattiin ensimmäisiä pusikoita tulevien onkipaikkojen tieltä.


Loppuvuodesta kunnostukseen hankittiin yhteistyökumppaneita, joiden avustuksella onkipaikkojen loppuun saattaminen saatiin mahdolliseksi. Joensuun kalastuskunta vesialueen omistajana tuki hanketta, Enerke oy lahjoitti rakentamiseen puumateriaalia ja yhdessä Suomen vapa-ajankalastajien keskusjärjestön Pohjois-Karjalan piirin kanssa haettiin hankkeelle tukea Ely keskukselta, josta tuli myönteinen päätös.


Rakentaminen aloitettiin huhtikuussa 2015 ja toukokuussa laitureita rannoille oli valmistunut jo 6 kpl.

Rakennus urakka alkoi huhtikuussa 2015 yli kymmenen talkoolaisen voimin.

 

 Enimmäisenä rakentui kolmen laiturin onkipaikka

 

 Varaslammella suositellaan ongintaan käytettäväksi niille tarkoitettuja laituripaikkoja. Näin ei aiheuteta turhaa liikettä muilla rannoilla eikä häiritä laiturien välissä pesiviä lintuja. Lisäksi laituripaikat ovat ainoita kohtia joista vesikasvillisuutta on vähennetty.

 

 

Puronsuun laituri, tähän tulee kesänaikana vielä toinen.

Voimakkaan rehevöitymisen vuoksi onkipaikkojen edustoilta on pitänyt poistaa vesikasveja haraamalla ja tämä työ ei lopu varmasti ikinä. Mitä muuta lammen hyvinvoinnin eteen on vielä tehtävissä, on varmasti lähitulevaisuuden kysymys. Rehevöityminen olisi hyvä saada pysähtymään, että voidaan estää lammen kokonaan umpeen kasvaminen. Nyt kun pystytään näyttämään millaista virkistyksellistä arvoa se kaupunkilaisille pystyy tuottamaan, voi lammen rehevöitymisen estämisen toimenpiteet tulla vielä ajankohtaiseksi.


Iloksemme saimme todeta, että heti laitureiden asennuksen jälkeen onkijat löysivät paikan. Tälle selvästikin oli tilausta! Alueella harailemassa käydessämme laitureilla on joka kerta ollut iloisia onkimiehiä ja / tai lapsia. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä onkipaikkojen lisääntymiseen. Toukokuun lopulla 2015 Lesnan Naputtajat toi järjestämänsä lasten ja nuorten lajikalastuskoulun osallistujat Varaslammelle onkimaan.

Lajikalastusta nuorille
Toukokuun lopulla Naputtajat järjestivät kaksipäiväisen lajikalastuskoulutuksen nuorille. Mukana oli 8 osallistujaa. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin Jokiasemalla, josta käsin käytiin myös ongella. Saaliiksi eka ensimmäinen ilta antoi  6 lajia. Toinen ilta vietettiin Varaslammella, joka ei ollut kauhean anteliaalla päällä. Mutta se opetti nuorille kalastajan aluille sen puolen kalastuksesta, johon tulee kasvaa; kalat ei aina ole kovalla syönnillä, ei edes joka kerta. Ja se kuuluu kalastukseen. Onnistuminen ei tuntuisi miltään jos sen saavuttaisi jokaisella onkireissulla.

Lajikalastuskoulutusta oli tukemassa Jokiasema, Jokierä, Joensuun Kalastuskunta, Ely Keskus ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Pohjois-Karjalan piiri.

 

Nuorisoa oli Varaslammella ongella yhteensä 8. Hyvin mahtuu laitureille isompikin porukka. Saaliiksi tällä kertaa  tuli 4 eri lajia, mutta suutarit ja ruutanat jäivät saamatta. Sikäli kun Varaslammella onkijat käyvät, olisi tärkeää, että saaliiksi saadut suutarit ja ruutanat vapautettaisiin viipymättä. Mahdollisesti kasvavan kalastuspaineen alla on tärkeää huolehtia siitä, ettei näiden lajien kannat pääse vaarantumaan onginnan vuoksi.

Loppukesästä alue täydentyy vielä opastauluilla, jonka jälkeen on aika varmaan pohtia, jatketaanko hanketta vielä joillakin muilla toimenpiteillä tulevaisuudessa.


Lesnan Naputtajat toivottaa kaikki tervetulleiksi ongelle Varaslammelle!