"Havaittiin, että avovedellä pilkkiminen oli ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa kuin jäältäonkiminen, se kun tarjosi enemmän ja vapaampia kokeilumahdollisuuksia jo senkin takia, että silloin vapauduttiin vaivalloisesta ja voimia kysyvästä reikien tekemisestä jäähän. Ja seurauksena on ollut, että monilla järvillä on meilkein kokonaan luovuttu vanhoista onkitavoista, madon, elävän täyn, kravunlihan yms. käyttämisestä, ja sen sijaan näkee niiden selkäluodoilla aamuin illoin pilkkionkijoita, pilkittäjiä, nykyttäjiä, lesnan naputtajia, juksumiehiä ja miksi heitä milläkin paikkakunnalla nimetäänkin.”
(Kalamiehen käsikirja; Erkki Levanto - Yrjö Ylänne, Otava, Helsinki1948)

30.5.2018







 Helsingin Kalamaraton 2018



Nyt kun on saanut nukuttua ajatukset ja tolkun normaalille (matalalle) tasolle niin taidanpa kirjoittaa vähän meidän ensimmäisestä Helsingin kalamaratonista. Ajatus osallistumisesta taisi syntyä jo vuoden 2017 kisaseurantaa minuutin välein päivitellessä. Olemme kaikki osallistuneet aikanaan Joensuun kisaan joten kalamaraton ei sinällään ollut aivan uusi juttu meille. Lukuunottamatta huoltajaamme Askoa. Joukkueemme kalastavat jäsenet olivat lisäkseni Jouni ja Osku. Jounin kanssa olimme valmistautuneet reissuun tavallaan jo vuosia. Kartat, videot, ilmakuvat, kisarapskat ja erityisesti Siloneula productions ryhmän tekemä Kalastajan Helsinki elokuva olivat tulleet hyvin tutuksi valmistautumisen aikana.

Kalastava kolmikko suuntasi Joensuusta kohti Helsinkiä torstaina. Näin ehdimme tutustua paikkoihin vähän etukäteen. Asko lyöttäytyisi mukaan remmiin kisapäivän aamuna. Saavuttuamme illalla pääkaupunkiimme heitimme kalastuksessa tarpeettomat kamat majapaikkaamme ja suuntasimme Jounin hyväksi arvioimaan lirkkipaikkaan. Kalojen valtava määrä löi ällikällä heti kättelyssä. Ensimmäisenä yönä löysimme mm. kaikki suunnitellut neljä versiota tokoista, kivisimpun ja kivinilkan. Fiilis oli aivan taivaissa! Perjantaina suuntasimme päivälajien kimppuun ja löysimmekin lajeja aika kivasti. Aloituspaikkakin hahmottui nopeasti. Lisäksi löysimme allikkosalakan josta oli vähän huoli etukäteen. Hopearuutanaa emme saaneet vaikka yritettiin…no kyllä se kisassa tulee ajateltelimme.

Kisa-aamu. Heti alkuun kuulimme että huoltaja Asko on jumissa Jyväskylässä eikä ehtisi kisan alkuun. Kiitos tästä kuuluu isolle Veeärrälle. Junasta jarrut jumissa ja lähtö viivästyy. Lopulta juna oli päässyt matkaan mutta levinnyt sitten Tampereelle. Jouduimme aloittamaan kisan siis kolmeltaan. Olimme kisakeskuksessa Honkaluodossa hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Rupateltiin siinä tovi kilpailun ”isän” Jukka Halosen kanssa ja sillä aikaa muitakin joukkueita alkoi tippua paikalle. Tunnelma oli leppoisa ja ihmettelin ainakin omalla kohdallani yllättävän rauhallista olotilaa.

Poijat pohtii jotain

Allikkosalakkamestari 
Allikkosalakka jäi kisassa saamatta
Liejutokko
Jounin mututuntuma näyttää tältä


Lähtölaukaus kajahtaa. Siirrymme suht rauhallisesti kävellen autolle ja karautamme suunnitellulle aloituspaikalle. Onget veteen ja lajeja rupeaa nousemaan hyvää tahtia. Olimme varautuneet että saisimme tästä paikasta 6-7 lajia mutta saimmekin kymmenen. Soitin ja ilmoitin ensimmäiset yhdeksän lajia kisakeskukseen jossa ensimmäinen vastaus oli että oho. Kymmenes laji kivisimppu tuli suurimpana yllätyksenä Jounin bongatessa sen kiven kupeesta ja huutaen että lirkki tänne nopeasti. Simppu ylös ja autolle. Nyt menee todella hyvin ajateltiin kiitäessämme takaisin Honkaluotoon. Kymmenen lajin tarkistusaikamme, 1 tunti 19 minuuttia oli kisan nopein. Tämä yllätti varmasti monet eikä vähiten meitä itseämme! Seuraavaksi päätimme yrittää seipiä. Sitä emme saaneet mutta vimpa nousi lajiksi nro 11 ja päätimme jatkaa matkaa. Lajeja tippui sieltä täältä ja Askokin saatiin poimittua lopulta kyytiin. Jengi kokonaisuudessaan kasassa ja fiilis korkealla. Yritimme saada kirjolohen siinä kuitenkaan onnistumatta. Kirjolohia näimme kisareissun aikana useitakin ja haavimmekin yhden eräälle kalamiehelle treenien aikana. Hopearuutanaakaan emme saaneet kisassa eikä harjoituksissa. Törö löytyi pienen hakemisen jälkeen. Olimme kuulleet kuhien olevan valitettavan usein alamittaisia mutta heti ensimmäinen Jounin jigaama kuha täytti mitan kirkkaasti. Illan hämärtyessä suuntasimme lirkkipaikalle ja luulimme nappaavamme tokot nopeasti. Tokotpa olivatkin päättäneet häipyä paikoilta. Treeneissä niitä oli valtavasti mutta nyt niitä ei näkynyt missään. Saimme kuitenkin lopulta raavittua lieju- ja hietatokot saaliiksemme. Mustatokko jäi kisassa saamatta. Seuraavaksi piikkimonnipaikalle. Paikalla oli kaksi joukkuetta aika tympääntyneen näköisinä yrittämässä kyseistä lajia. Jounilta ei kauaa mennyt saada piikkari ylös ja matka jatkui. Kahden joukkueen päät tuntuivat painuvan entisestään. Hieno onnistuminen tähän vaiheeseen kun itselläkin oli välillä usko kovilla ja epätoivo meinasi saada vallan. Silakkaa kävimme yrittämässä parikin kertaa mutta ensimmäisellä kerralla saimme vain kivinilkan. Tämäkin toki tärkeä piste! Toisella yrityksellä silakka nousikin sitten nopeasti ja lisäksi Asko ehti haavia jollekin vanhemmalle herrasmiehelle komean, eväleikatun meritaimenen sillä aikaa. Seuraavaksi allikkosalakkapaikalle. Treeneissä Osku tämän pikkukaverin saikin nostettua elämänpinnakseen mutta kisassa se jäi meiltä saamatta. Kiiski sentään saatiin lajiksi numero 23. Tässä vaiheessa ajatus oli lähinnä että mitäs seuraavaksi. Väsy alkoi painaa ja pää ei enää oikein toiminut. Törmättiin sattumalta kahteen voitosta tapelleeseen joukkueeseen jotka olivat ilmeisesti säyneen perässä. Tähän emme jääneet häiriköimään saatuamme vinkin mutupaikasta. Kiitos tästä Species fishing teamille! Ihmettelimme pitkin kisaa kun mutu oli lähes kaikilla joukkueilla eikä me oltu nähty ainuttakaan. No vinkkipaikasta se nousi hetkessä viimeiseksi lajiksemme. Lopussa yritimme vielä puuttuvaa seipiä mutta ei sitä saatu.



Lopullinen tuloksemme oli 24 lajia ja sijoitus kymmenes. Tähän on oltava ensikertalaisena erittäin tyytyväinen! Jossiteltavaakin jäi sopivasti. Entäs jos allikko, seipi, kirre ja hopsu olisivat antautuneet. Turpakin jäi saamatta ja itseasiassa yrittämättäkin kun ei legendaariselle suvannolle edes ehditty.
Jatkoa ajatellen saimme valtavasti oppia lajeista. Ja liikenteestä ja erityisesti parkkipaikosta! Eihän sitä maalaispojat oikein osaa isolla kylällä liikkua. 
Lopputulokset
Meidän saamat kalalajit


Kiitos kaikille mukanaolleille ja onnittelut voittajille Saloon! Yhdessä pistettiin helsinkiläisille kampoihin parhaamme mukaan. Kisakeskukseen erityisen isot kiitokset ja hatunnostot. Järjestelyt toimivat mainiosti ja jokaisen ilmoituspuhelun jälkeen ihmettelin miten siellä puhelimen toisessa päässä kisaajia tsempattiin. Ja loppuun KIITOS JÄTKÄT UPEASTA REISSUSTA! Kyllä me näköjään tuolla voidaan jatkossa pärjätä.
Tämä ei jää tähän…taatusti ei jää!

Ville/Lesnan naputtajat