"Havaittiin, että avovedellä pilkkiminen oli ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa kuin jäältäonkiminen, se kun tarjosi enemmän ja vapaampia kokeilumahdollisuuksia jo senkin takia, että silloin vapauduttiin vaivalloisesta ja voimia kysyvästä reikien tekemisestä jäähän. Ja seurauksena on ollut, että monilla järvillä on meilkein kokonaan luovuttu vanhoista onkitavoista, madon, elävän täyn, kravunlihan yms. käyttämisestä, ja sen sijaan näkee niiden selkäluodoilla aamuin illoin pilkkionkijoita, pilkittäjiä, nykyttäjiä, lesnan naputtajia, juksumiehiä ja miksi heitä milläkin paikkakunnalla nimetäänkin.”
(Kalamiehen käsikirja; Erkki Levanto - Yrjö Ylänne, Otava, Helsinki1948)

28.3.2019

Reijolan päiväkodin pilkkipäivä

Lesnan Naputtajat ja Liperin Urheilukalastajat olivat yhdessä ohjaamassa Reijolan päiväkodin lapsia pilkkimisen saloihin 28.3.2019 Reijolan venesatamassa. Paikanpäälle saapui noin 25 innokasta lapsi pilkkijää, ja lisäksi ihan yhtäinnokkaat päiväkodin opettajat ja ohjaajat. Reilun parin kilometrin reippailun jälkeen  lapset saapuivat Mulon kodalle, josta mukaan otettiin kalavehkeet ja paineltiin jäälle.
Pilkkipaikoilla


Pyhäselkä ei ollut kalasaaliin suhteen suotuisalla päällä, mutta sää oli mitä mainioin. Lämpötila miltei nollassa ja tyyni keli sopivat mitä mainioimmin ulkoiluun ja pilkkimiseen. Eikä juuri siksi kalansaaliin vähyys tuntunut menoa haittaavan. Lapset keksivät paljon muutakin aktiviteettia jäällä, kuten pilkkijakkaroilla ajelua ja juoksentelua. Siitä voisi vanhemmatkin pilkkijät ottaa mallia, mitä kaikkea voi jäällä tehdä kun kala ei syö ( eli melkein aina ). Tämän talven pilkkisaaliiseen peilaten ainakin itse olisin varmasti jo maraton kunnossa.

Saalistakin tuli.


Päivän lopuksi nautittiin eväitä Mulon Kodalla Reijolan satamassa. Mulon Kota on Mulon osakaskunnan rakentama kota, joka on kaikkien vuokrattavissa. Upea kota, hinolla paikalla ja hyvällä varustuksella. Sopii monenlaisen rantatapahtuman tukikohdaksi.

Kiitokset kaikille osallistuneille, Reijolan päiväkodin lapsille ja henkilökunnalle, Lesnan Naputtajien ja Liperin Urheilukalastajien talkoolaisille, sekä Mulon osakaskunnalle.


24.3.2019

Naputtajat norppaturvallisten katiskoiden rakennustalkoissa



Aurinkoisena päivänä 24.2.2019 kokoontui Joensuun Laulutalolle noin 50 henkeä kuuntelemaan ja opettelemaan norppaystävällisten Saimaa-katiskoiden tekoa. ELY-keskuksen rahoittamiin talkoisiin saapui paikalle myös 5 iloista naputtajaa kuulemaan tätä ilosanomaa. 


Talkoiden alussa näyttelijä Kari "Hissu" Hietalahti ja luontokuvaaja ja kalastaja Juha "Norppa" Taskinen kertoivat kuinka olivat kehitelleet yhdessä norppien hengen säästävän katiskamallin ja kuinka innostuivat jakamaan tietouttaan muullekin kansalle. Saimaa-katiskoiden eli Hissun mukaan maailman parhaiden katiskoiden suu-aukko on suunniteltu niin, ettei se pääse leviämään Saimaannorpan mentäväksi aukoksi. Näin maailman uhanalaisin hylje ei pääse katiskan sisälle varmaan kuolemaan. Katiskoiden rakennustalkoiden kampanjan tarkoituksena oli opettaa norppaystävällisten katiskoiden tekoa ja vaihtaa kalastajien verkot norppien ja lohien säilymisen kannalta turvallisempiin katiskoihin. Katiskat ovat veneessä myös vähemmän tilaa vieviä kuin tavalliset katiskat laatikkomaisen muotonsa ansiosta ja saaliiksi niillä saa niin isoa kuin pientäkin kalaa. Katiska soveltuu myös ravustamiseen siinä olevan "rapuliuskan" ansiosta.


Alustuksen lopussa Hissu mainitsi, että katiskamalli on vapaasti kopioitavissa ja markkinoitavissa. Jokaisesta tehtävästä ja käytettävästä katiskasta hyötyy puikeanpyöreähköt ja uhanalaiset ystävämme norpat. Katiskoita talkissa valmistui 20-25 kappaletta. Yhden katiskan ensikertalainen rakensi noin kahdessa tunnissa hörppien välillä kahvia ja rupatellen mukavia. Osan katiskoista päätyy on Saimaalle, osa muihin vesistöihin.


Päänaputtaja ja pikkunaputtaja tiimityöskentelyssä.


Kansalaiset katiskoita vääntämässä.
 

Sivuleikkureita, C-lenkkejä eli sinkilöitä, sinkiläpihtiä, sapluunoita ja esitteitä.
 

Muovipinnoitetusta verkosta tehdyt katiskat säilyvät isältä pojalle.


Nielujen kiinnitystä metallisapluunan avulla.

Valmis norppia pelastava katiska :).
 

19.3.2019

Lesnan Naputtajat jäsenesittely, kuka naputtaa puheenjohtajan nuijan takana?


Kerro kuka olet? 
Matti Pasanen, Lesnan Naputtajien puheenjohtaja. Ikää 46v, kotona Joensuussa minulla on vaimo, 15v poika ja kaksi cockerspanielia. Koulutukselta mm kokki, opettaja. Tällä hetkellä opetustöistäni  opintovapaalla, josta valmistun kalastusoppaaksi loppuvuodesta. 

Koska olet liittynyt Naputtajiin?
Meitä oli 2003 5 jamppaa, jotka perusti tämän seuran. Ja silloin olin tässä jo puuhamiehenä. Tais olla helmikuuta 2003 kun lähetettiin yhdistyksen perustamisaperit  PRH:lle. Siinä kai se samalla tuli liityttyä. Tulikin mieleen, että olenkohan koskaan edes hakenut jäseneksi? EI kai minun ole tarvinnut?

Millainen seura on lesnan naputtajat? 
Lesnan Naputtajat on jäsentensä näköinen seura. Toiminta ja ohjelma on muuttunut vuosien saatossa samalla kun jäseniä on tullut lisää. Ja niin sen pitää olla. Seura mahdollistaa monia asioita mutta jäsenistö sen toiminnan itse kuitenkin luo.

Uskon, että ollaan helposti lähestyttävä seura. Toiminta mitä on ollut on sellaista yhdessä oloa, kalastukseen tutustumista johon on helppo hypätä mukaan vaikka olisi ihan ensikertaa asialla. Osa jäsenistä käy myös kilpailuissa, mutta juurikaan ei olla kilpailuseuraksi profiloiduttu. Ainakaan tässä vaiheessa.

Uusia aktiivisia ohjelman toteuttajia putkahtelee jäsenistä silloin tällöin ja nehän ne toiminnan sisällön luo. Homma ei jää junnaamaan paikalleen vaan tulee vaihtelevaa ohjelmaa jäseniltä jäsenille. Lisäksi on järjestetty vuosittain kalastukseen liittyvää ohjelmaa ja tempauksia myös seuran ulkopuolisille. Näissä tapahtumissa on toteutettu perustehtäväämme, eli valistettu, tehty kalastusharrastusta tutummaksi ja saatu sitä kautta myös uusia jäseniä.

Mitä odotuksia sinulla on kalastusseuratoiminnasta?
Odotukseni on, että seuratoiminnalla opastetaan ja edistetään kalastusharrastusta laajalla rintamalla. Kalastusseurojen toiminta on hyvin samanlaista kuin muidenkin vaikka urheiluseurojen toiminta. Seurojen tehtävänä on tukea ja mahdollistaa harrastus. Valistaa ihmisiä, kuinka sitä tulee tehdä, luoda harrastusmahdollisuuksia ja yhdistää ihmisiä. Jos minua kiinnostas vaikka hevospoolo, niin todennäköisesti olisin johonkin alan seuraan yhteydessä ja kyselisin miten se kannattaa tehdä, millaset on pelinsäännöt ja missä on hyviä harrastuspaikkoja. En lähtis omin päin kokeilemaan. Sama kalastuksen osalta. Jos haluu päästä harrastuksessa alkuun, oppia tuntemaan uusia kalastuspaikkoja ja menetelmiä tai haluaa varmistaa että ”pelipaikat” pysyy kunnossa, kannattaa liittyä seuraan. Seuroja meillä on maakunnassa monia, Lesnan Naputtajat vain yksi niistä. Kannattaa miettiä vähän mitä hakee ja katsoa minkä seuran  toiminta vastais siihen parhaiten.

Seuratoiminnassa yksi tärkeimmistä asioista on samankaltaisiin ihmisiin tutustuminen. Samankaltaisuutta on ainakin kalastus ja siihen liittyvät kiinnostuksen kohteet. Meilläkin seura on nyt 15 v ja tässä joku päivä mietin omaa kaveripiiriä. Kylläpä se nykyään koostuu tätä kautta tutuiksi tulleista ihmisistä lähes täysin. Ja vain muutamia heistä tunsin ennen seuran perustamista. Lesnan Naputtajatkin on saattanut yhteen kymmeniä toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Se on hienoa ja arvokasta. 

Mitä haluaisit sanoa jäsenelle, joka harkitsee liittymistä Lesnan Naputtajiin?
Rohkeesti mukaan vaan. Toimintaan voi käydä tutustumassa ennen kuin liittyy jäseneksi. Meihin voi tutustua esim Facebook ryhmässä ja tulemalla johonkin harrastuspäiväämme mukaan. Jos miettii, että löytyykö tuolta minulle jotain, niin se on myös itsestä kiinni. Niin kuin tuossa jo aiemmin sanoin, niin jäsenet luo sen toiminnan. Kannattaa tuoda omia toiveita julki ja ehkä muutkin innostuu niistä ja keksitään miten ne jossain vaiheessa voidaan toteuttaa.

Mitä kalastusmuotoja harrastat?
Vapakalastusta ja kameroilla kalastamista. En oikeastaan muuta. Pilkkimistä, onkimista, perhokalastusta, heittokalastusta, uistelua. Sitä mikä mihinkin tilanteeseen sopii. Ja välillä nuo vapavälineet ei mahdu mukaan kun hakee saalista kameralla. Miellän senkin kalastukseksi, saalista siinä saa onnistuessaan kuvien muodossa, eikä se kovin helppoa ole sekään ja täytyy osata päätellä missä kalat milloinkin lymyää.

Mitä kalastusharrastus sinulle merkitsee?
Kai sitä voi sanoa hyvin pitkälti elämän tavaksi. Jos kalastus häviäisi, niin olisi aika tyhjää. Se on tapa päästä irti arjesta ja rauhoittua, olemista yksin omien ajatusten kanssa  luonnossa ja toisinaan se on sosiaalista, yhdessä tekemistä hyvässä porukassa. Saaliin saaminen kuuluu siihen osana, mutta se ei ole tärkein asia. Monet upeat kalastusreissut on tullut tehtyä,  vaikka on jäänyt saaliitta.
Kalastus merkitsee meille eri kalastajille erilaisia asioita, ja niin sen kuuluu ollakin. Toiset tykkää kilpailla ja tavoitella ennätyskaloja. Itselle ne merkitsee koko ajan vain vähemmän. Kalalla ollessa on hienoa vain nauttia luonnossa olosta ilman menestyksen tai ennätysten  tavoittelua. Kilpailuksi kalastusta en oikein ole koskaan osannut mieltää, vaikka joskus harvoin kisoissa käynytkin. Itse koen kilpailuissa parhaaksi sen, että ne kokoavat kalakavereita yhteen ja siellä voi tutustua uusiin ihmisiin.

Saalista on välillä mukava saada ja päästä tekemään saaliista kalaruokia. Pidän kalasta erityisen paljon ja laitan sitä monella tapaa.  Kun kalastan vapavälinellä, niin tavoittelen aina ruokakalaa. Vaikka iso osa saaduista kaloista yleensä vapautankin.  Vapauteen pääsee alamitat, rauhoitetut ja usein myös isot yksilöt ja kalat, joita en juuri silloin ruokakalaksi hakemassa. Mutta silti, vaikka ruokaa tavoittelenkin, saalis ei ole pääasia. Joskus  nättinä kesäiltana uistellessa yhdellä vavalla sitä  oikein toivoo, että kun nyt vaan ei tulis kalat häiritsemään hetkeen. Sais vaan nauttia rauhallisesta ajattomasta olosta kun kulkee pitkin järven selkää.

Kalastus on jotain tärkeää ja suurta, jota ei voi sanoin kuvata. Siihen on kai kasvanut ja sen fiiliksen voi saavuttaa monella tapaa; se tunne kun saa viimein siiman päähän tavoittelemansa kalan,  tai kun palaa pitkän ajan jälkeen vanhalle hyvälle kalapaikalle tai kun saa  laittaa vavan kiveä vasten, tuijottaa hiljaa virtaavaa vettä, kuohuvaa koskea tai nuotiota ja vain on. Sitä se kalastus on.

7.3.2019

Lesnan Naputtajien jäsenesittelyt starttaa keväällä 2019

Millaisista ihmiset muodostavat pohjoisen pallonpuoliskon kovimman kalaporukan? Mistä syystä he ovat liittyneet Lesnan Naputtajiin? Millaisena he näkevät kalastusharrastuksen? Voisinko minäkin ehkä liittyä tuohon ylvääseen porukkaan?

Näihin kysymyksiin voi hakea vastauksia tästä keväästä alkaen, kun blogisivuillamme haastattelemme Lesnan Naputtajien jäseniä. Jäsenmäärämme on tällä hetkellä noin 80, pitäen sisällään miehiä, naisia, kaikenikäisiä ja kokoisia ja hyvin monen näköisiä (tosin kaikki on komeita) jäseniä. Me kaikki tarkastelemme maailmaa omilla silmillä ja omilla ajatuksilla. Koemme samoja  asioita eri tavalla. Yhdistävänä tekijänä meillä kuitenkin on kalastus, jonka sekin merkitys on  eri ihmisille erilainen. Onkin mielenkiintoista päästä kuulemaan mm, mikä jäsenistöä kalastuksessa kiehtoo ja mikä kenetkin ajoi Naputtajien jäseneksi.

Aloittelemme haastattelut tässä kevään aikana ja lähestymme haastateltavia sähköpostitse. Tietenkin osallistuminen haastatteluun on täysin vapaaehtoista ja siitä voi huoletta kieltäytyä. Jatkamme haastatteluja niin kauan kuin kiinnostusta, lukijoita ja jäseniä riittää. Kevään aikana ehdimme lähestyä 3-4 jäsentä, joten kaikille haastattelupyyntöjä ei ole tulossa. Tällä tahdilla nykyinen jäsenistö on läpikäyty jo 10 vuodessa. Todellisuudessa aikaa menee kuitenkin pidempään, koska jäsänmäärämme näyttää jatkavan kasvuaan.

Mutta pysykää kuulolla! Haastatteluja alkaa jossain vaiheessa ilmestyä blogiin ja niistä ilmoitellaan myös FB sivuillamme.