Arvidsjaur- Arjeplog reissu 2017

Kesän kalareissu oli viimein edessä. Illalla olin pakannut ison osan tavaroista ulos oven eteen lähtövalmiiksi. Siinä oli kalavehkeet, vaatteet, jotain kuivamuonaakin pakattuna. Lähtö oli sovittu kuudeksi. Unille koitin mennä hyvissä ajoin kymmeneltä, mutta uni ei tullut. Ajatukset karkasivat jatkuvasti tuleviin päiviin, taimen ja harrijoille ja tunturilammille. Pyörin ja vilkuilin kelloa vielä kahden aikaan yöllä, kunnes viimein nukahdin. Olisin toivonut herääväni puhelimen herätykseen viiden jälkeen, mutta harakat olivat toista mieltä. Joku harakka oli päättänyt aloittaa aamukonsertin jo aiemmin. Aluksi se huuteli yksin, mutta kohta makuhuoneen ikkunan alla tuntui olevan kokonainen harakka kuoro laulamassa sulosäveliään. Aikani konserttia kuunneltuani päätin nousta. Olihan kello jo neljä. Sängystä ylös ja koiran kanssa ulos.

Avasin silmät ristissä ulko-oven ja rappusilla minua oli tervehtimässä  5-6 harakkaa. Ne olivat keksineet kuivamuonat matkatavaroista, kaivaneet ne esille ja levitelleet osan pihalle. Eli eikun siivoushommiin. Tällainen toimii muuten hyvin herätyskellona. Ajastaminen on vaan hieman haastavaa.
Pian kuitenkin pääsin nauttimaan aamukahvia ja kantamaan reissukamoja tienvarteen. Joonaksen kyyti tuli ajallaan ja käänsimme auton keulan kohti Ruotsia. Edessä oli ensimmäiseen kohteeseen noin 800 km matka.

 Piteälven, Benbryteforsen

Ensimmäisenä kohteena oli Pitejoessa oleva Benbryteforsen. Matkalla kävimme Älvsbyn nimisessä kylässä ruokaostoksilla ja hankimassa kalastusluvan Pitejoelle. Kalastusluvat olisi saanut ostettua myös netistä, mutta ne sai myös näppärästi Älvsbyn keskuskadulla olevasta kalastustarvikeliikkeestä. Vuorokausilupa maksoi  100 sek eli noin 10 euroa.  Lupien hinnat eivät täällä päätä huimaa. Pidempien lupien hinnat ei jääneet mieleen, mutta ne ovat suhteessa vielä halvempia. Tarjolla on 3 vrk lupaa, vuosilupaa ja perhelupaa. Kortin nimi on Sveaskog/Fiskenord ja siinä on pienvesiä isolla alueella Ruotsin Lapissa ja Nordlandissa.

Älvsbyn sijaitsee jo Piteälvenin  rannalla, mutta suunnittelemaamme kohteeseen oli matkaa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä. Kohteeseen pääsee ajamalla kumpaa tahansa joenpuolta. Me päätimme mennä kohteeseen länsipuolelta, sillä halusimme matkalla nähdä suuren ja mahtavan Storforssenin. Storforseniin asti matkaa Ävsbynistä on noin 50 km.

Storforssenin kohdalla on hotelli ja leirikeskus. Koski ei tällä kohtaa ei voi jäädä huomaamatta, niin mahtava näky se on. Muutenkin se on hyvä karttamerkki mennessä Benbryteforsenille, sillä heti Storforsenin jälkeen ensimmäinen vasemmalle kääntyvästä tiestä on heti käännyttävä. Tie muuttuu pian soratieksi. Tätä tietä matkaa on vielä 25-27 km.  Kohteeseen mentäessä on hyvä olla maastokartta mukana. Pikkutien varressa on puolustusvoimien käytössä oleva lentokenttä ja siellä on lukuisia tienristeyksiä. Alueella ei matkapuhelin toimi kuin paikoin, joten netin kartoista ei ole apua.

Maastokarttaan kohteemme kohdalle on merkattu leiripaikkakin, mutta mitään nuotiopaikkaa, halkoliiteriä, puuceetä ym on kuitenkin turha odottaa. Leiripaikan kohdalla ennen siltaa on tiessä levike ja levikkeellä lohen ja taimenenpoikasten erottamisesta kertovat opastaulut.

Mutta paikka on komea. Koski alkaa jo jonkin matkaa ennen siltaa ja menee tien kohdalla todella vuolaana. Joki jatkuu kartan mukaan katkeamattomana koskena alaspäin noin 15 kilometriä. Eli kalastettavaa ja opeteltavaa tässä joessa riittää vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

                       

Kuvassa näkyy oikealla Storforsen, jonka jälkeen tienristeys. Sitä ajetaan pienlentokentän ohi niin kauan kunnes tulee ensimmäinen mahdollisuus päästä joen yli. Koski on sillan kohdalla.

 

Otimme kamat tässä autosta ulos, pystytimme leirin lähelle siltaa. Rannat täällä ovat  louhikkoa, joten pystytimme  teltan tasaisen kiven päälle puiden suojaan ja painuimme kalalle. Kohteesta tavoittelimme ennen kaikkea harjusta. Mahdollisuus täältä olisi saada  siiman päähän myös hyvänkokoista taimenta ja jos oikein olisi onni myötä ei lohikaan ole mahdottomuus. Piteälvenissä on alempana yksi pato, jonka ohi on kalatiet ja lohta nousee jonkin verran tänne saakka.

 

Leiripaikkamme

Kosken kuohuja

Ja kosken pärskeitä

Ensimmäisenä iltana ehdimme kalastella noin 3 tuntia perhoilla parin kilometrin matkaa joesta. Kahlaaminen louhikkoisessa ja voimakasvirtaisessa joessa on monin paikoin mahdotonta, mutta myös turhaa. Rannoilla on hyvin tilaa heittää perhoa muutenkin. Kalaa tuolla pikkupyrähdyksellä tuli kohtuullisen hyvin, muutamia kymmeniä pikkuharjuksia ja kymmenkunta pientä taimenta. Isojen kunnon kalojen lymypaikat jäivät  ensikäynnillä meille arvoituksiksi. Yön nukuttuamme ehdimme aamulla lähes helteisessä auringon paisteessa kalastaa vielä hetken. Mieli olisi tehnyt kalastaa ja tutustua tähän jokeen enemmänkin mutta eteenpäin oli mentävä. Sellainen kutina tähän komeaan koskeen jäi, että tännekin on vielä palattava.

 Pakkasimme leirimme ja suuntasimme kohti Abmoälveniä, josta kuitenkin ajelimme erehdyksissä ohi ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Jälkeenpäin mietittynä ei olisi molemmissa ehditty käymäänkään, vaikka Abmossa oli tarkoitus vai piipahtaa…

 Laisälven, Adolfsström

Adolfsström sijaitsee Laisälvenin yläosassa, ajelimme sinne ensimmäisestä kohteesta Moskoselin, Arvidsjaurin ja Arjeplogin kautta ja matkaa kertyi yhteensä 250 km. Arjeplogissa kävimme ruokaostoksilla ja turisti infossa.

Infossa silmään pisti jälleen kerran, kuinka hyvin kalastus on esillä matkailuesitteissä. Nappasimme mukaamme nipunesitteitä ja kartan, jossa kerrottiin mihin Arjeplogin luvalla saa mennä, mitkä alueet ovat rauhoitettuja ja mihin tarvitaan erillislupa. Tällaisilla voisi saada potkua pohjois-karjalankin kalastusmatkailuun.

Kalastusluvat päätettiin ostaa Adolfsströmistä. Samoin päätettiin nukkua seuraava yö sisällä, koska sääennuste ilmoitti sadetta.

Adolfsström on pieni taajama. Jos veikkaan asukasmäärää niin on luultavasti vain muutamia kymmeniä. Matkaa lähimpään kauppaankin tulee noin 100 km. Majoitusta kylässä on kohtuullisen hyvin, pieniä mökkikyliä on vierivieressä pitkälti toistakymmentä. Paikan vetonauloina ovat kalastus ja retkeilyreitit, joita menee alueella oleviin kansallispuistoihin, mm Pieljekaisen ja Laisdalens Fjällyskogsin kansallispuistoihin. Myös helikopterikyydityksiä on täällä tarjolla.

Ja turisteja riittää. Kahdesta ensimmäisestä majoituspaikasta ei meille yösijaa löytynyt. Uskoaksemme tämä johtui siitä, että paikat olivat täynnä. Tosin syynä saattoi olla myös haju, sillä helteessä, välillä kumihousut päällä oli tullut hikoiltua kohtuullisen paljon. Eikä pesulle oltu päästy. Kolmannessakin mökkikylässä oli mökit täynnä, mutta paikanpitäjä löysi meille tilaa vielä yhdeltä vintiltä. Tämä kelpasi meille hyvin. Täältä ostettiin myös loppuajalle Arjeplogin alueen lupa (220 sek viikko) ja lähimmälle koskelle yksityisalueen lupa ( 1 vrk 60 sek). Yksityislupa-alue tosin jäi käymättä, koska yhdessä päivässä ei millään ehdi useampaan kohteeseen.

Tuolla vintillä otettiin makoisat yöunet.

Majapaikkamme nimi oli Adolfström Handelsbod och Stugby. Majapaikan respasta löytyi pieni kauppa, jossa oli pieni määrä elintarvikkeita ja matkamuistoja. Majoitus oli meille oikein sopiva ja vuorokausi hinta oli edullinen. Siistiksi paikkaa ei voi sanoa, pihalla oli rojua mm purettuja kattopeltejä, mutta meille kelpasi tukikohdaksi, kävisimmehän  täällä vain nukkumassa.

Otimme ensin varttitunnin unet ja lähdimme kohti Laisälvenin kalapaikkoja.  Noin 5 km automatkan päässä oli Märkbergetsin  kansallispuisto. Alueen läpi kulkee Laisälven yhtäjaksoisena koskena. Mökkikylässä meille oli kerrottu, että tämän kosken yläpuolella pyydettäviä kalalajeja ovat rautu ja taimen ja kosken alapuolella on vielä saaliskalana harjusta.

Kosken niska oli upean näköinen pintaperhopaikka. Pohja oli hyvin kahlattavissa ja kun sää oli vielä aurinkoinen ja hyvin lämmin oli joessa hyvä kahlailla t-paitasillaan. Tosin tuntureilta tuleva vesi oli myöhäisestä kesästä johtuen vielä hyvin viileää, reilusti alle 10 C. Vedenpinta oli jonkin verran tulvakorkeudessa.

Hyvännäköisestä paikasta huolimatta niskalta ei löytynyt kalaa. Kokeiltiin muutama kohta koskesta ilman tulosta. Kosken alapäässä sijaitsi komea putous, joka estää harjuksen levittäytymisen kosken yläpuolelle. Putouksessa oli suoraa pudotusta arviolta 3- 4 metriä. Tämän jälkeen koski laskee matalampana kivikkoisena koskena järveen.

Lampsimme kosken loppupäähän ja jatkoimme kahlaten perhostelua ja löysimme myös harjukset. Harjuksia oli kiinni miltei joka heitolla. Kahlailin  edelleen t-paitasillaan vaikka aurinko ei enää juuri lämmittänyt. Vedessä ollessa tuli todella kylmä, mutta lisää vaatetta ei vaan malttanut lähteä rannalta hakemaan, koska kalakontakteja oli jatkuvasti. Aina piti heittää vielä yksi heitto.

Mukaan ruokakalaksi otimme kolme komeinta harjusta. Yli tarpeen oli turha kalastaa, joten vapautimme taas useamman kymmenen kalaa. Suurin osa näistä oli alamittaisia, otetut harjukset olivat noin 40 senttisiä.

Kylmissämme kävelimme autolle, majapaikassa pistäydyimme suihkussa, laitoimme harjuksen graavautumaan ja menimme unille.

 

Joonas perhoilee

 

Matti putouksen alla

 

Mukaan lähteneet saaliskalat

Aamulla pakkasimme kamat ja palasimme samalle paikalle. Tällä kertaa tarkoitus oli kuvata harjuksia ja vähän kalastella. Eikä edellisestä päivästä oltu opittu mitään. Taas kahlattiin t-paitasillaan.  Kun aurinko meni pilveen, tuli tuulisessa säässä ihan hemmetin kylmä.

Harjuksia ei päivällä ollut niin paljoa ja kuvissakin  niitä näkyi vain vilaukselta.  Joonas väsytteli jonkun harjuksen, mutta mukaan ei yhtään kalaa tällä kertaa otettu. Kylmissään keiteltiin edellisen päivän kahdesta harjuksesta rannalla kalakeitto ja suunnattiin kohti Vuoggatjålmea.

 

Harjussoppa lähdössä Trangiaan. Kyllä lämmittikin kylmettyneitä miehiä.

Vuoggatjälme

Vuoggatjålme on meille tuttu useammalta reissulta. Aina täältä löytyy uutta tekemistä ja tänne vaan pitää palata. Majapaikka sijaitsee noin 100 km Arjeplogista pohjoiseen, eli kaupoissa kannattaa käydä Arjeplogissa jos haluaa jotain erityistä ostaa. Me käytiin Arjeplogissa vielä täydentämässä elintarvikkeita sekä kalastusliikkeestä ostelemassa perhoja. Kylästä löytyy myös apteekki, viinakauppa, ravintoloita yms niitä tarvitseville. Majapaikan lähellä PolarCircelen fiskekampin yhteydessä noin 4 km päässä Vuoggatjålmen majoituksesta on pieni elintarvikekauppa,  josta voi täydennyksiä viikonaikana hakea.

Vuoggatjålmen majakylä sijaitsee reilun 600 m korkeudessa vuortenhuippujen ympäröimänä, Vuoggatjålmejärven rannalla. Arjeplogin ympäröi Hornavan niminen maineikas suurtaimenjärvi, johon Vuoggatjålmen vedet ovat vapaasti ennen laskeneet. Nykyään välissä on kuitenkin pato joka estää tämän järven kalojen nousun Vuoggatjålmeen saakka. Alueella on kuitenkin oma taimen ja rautukanta, harjusta tällä korkeudella ei enää esiinny.

Ensimmäinen päivä meni jo alkuiltaan kun saavuimme paikalle. Näin ollen purimme tavarat ja kävimme reissun ensimmäisessä vesisateessa tutustumassa läheiseen pikkulampeen. Lammen taimenet olivat pari kertaa uistimessa kiinni, mutta  jäimme kuitenkin ilman saalista.
Olimme suunnitelleet, että käymme helikopterilla vuoristossa. 15 km päässä olevalla rotkojärvellä pyytämässä rautua, sekä kalastelemassa sen lähellä olevat perhokalastusjoet, mikäli saamme helikopterikyydin kohtuu hintaan. Edellisenä syksynä ajelimme samoilla seudulla helikopterilla kolmen hengen vahvuudella, nyt kyyti olisi saatava kahdelle. Kahdelle hinta kuitenkin muodostui liian kalliiksi, edestakainen matka olisi maksanut 1000 euroa. Täytyy ensireissulla saada kopteriin 4-5 matkustajaa niin silloin hinta pysyisi inhimillisenä.
Niinpä vuokrasimme kahdeksi päiväksi moottoriveneen. Hinta on 200 sek, sisältäen bensat. Vene on lujitemuovinen vakaa vene jossa 8 hv nelitahti. Oikein hyvä ja riittävä peli tälle järvelle. Lisäksi veneessä oli airot, joiden hankaimet tekevät pidemmästä soutamisesta kyllä mahdottoman.

Ilma pysyi jälleen lämpöisenä ja aurinkoisena ja hurautimme veneellä noin 15 km päässä olevalle Seldutjåhkå joelle. Joen sivulla on useita pieniä jokeen yhteydessä olevia matalia lampia, joissa elämää tuntui olevan huomattavasti enemmän kuin joessa. Joen vesi oli hyvin kylmää, mutta lammet olivat lämmenneet. Niissä mitä ilmeisemmin kuoriutui paljon vesihyönteisiä ja ne olivat houkutelleet myös taimenet niihin.

Järven jälkeen alku joesta on hitaasti virtaavaa. Keulasta on hyvä tähystää kiviä, ettei joudu maksamaan ylimääräistä kolhitusta moottorista..

Tästä ei enää veneellä pääse.

Paluumatkalla

Vene parkissa kun kalastellaan joentörmän takana olevia lampia.

Lampareiden saalista.

Saimme kokea muutamia taimenten karkuutuksia ja ruokakalaksi tältä päivältä saimme pari kaunista mitallista noin kilon painosta taimenta. Illalla loimutimme ja savustimme taimenet, puhdistimme toisen taimenen mädit ja nautimme graaviharjusta taimenen mädin kera.

Raaka-aineet tulilla

Loimutaimenet

Alkupalana graaviharria, taimenenmätiä ja kevätsipulia.

Toinen venepäivä vaikutti sateiselta. Myös lämpötila oli tippunut kymmeneen asteeseen. Lähdimme veneellä takaisin joelle, jossa jätimme paatin ensimmäisen kosken alle. Tästä alkaa perhokalastusalue, joka nouseen pitkin tunturin rinteitä noin 15 kilometrin matkan.

Kosken alle tuli yksi ruotsalainen perhokalastaja kajakilla ja tunturista saapui 4 suomalaisen vaellusporukka. Ruotsalainen kehui aikaisempien käyntiensä perusteella kalastuspaikkaa vuolaasti hyväksi taimenpaikaksi ja suomalaiset kertoivat etteivät olleet saaneet tunturista mitään. Osa lammista oli myöhäisestä kesästä johtuen olleet vielä jäässä.

Kylmä alkukesä ei varmasti tehnyt hyvää kalansaannille. Vesi ei ollut lämminnyt eikä virrassa ollut vielä paljoa ravintoa kaloille. Nyt kun ilmakin vielä jäähtyi, niin arvatenkin kalat passivoituivat.

Kalastelimme jokea muutaman kilometrin ylävirtaan nauttien maisemista ja eväistä, mutta ilman saalista. Vaikka kalaa ei tullut, oli retkipäivä sateisesta kelistä huolimatta hieno.

Ekat kilometrit Seldutjåhkån perhoalue on tällaista....

....mutta parin-kolmenkilometrin päästä löytyy jo rauhallisempaakin virtaa.

Viimeinen kalastuspäivä valkeni erittäin kosteana. Ilma oli jäähtynyt edelleen alle 10 asteen ja vettä tuli taukoamatta. Myös tuuli oli yltynyt. Synkästä säästä huolimatta ei jääty mökkiin murjottamaan vaan päätettiin kiivetä tunturiin katselemaan rautupaikkoja.

Muutamien kilometrin automatkan päässä on Banö niminen vuori, jonka läheltä levikkeeltä lähtee retkeilyreittejä tunturiin. Täällä on muutamien kilometrien päässä lukuisia pieniä tunturilampia helppojen kävely-yhteyksien päässä. Levikkeellä pakkailimme kamoja reppuun ja vesisateesta johtuen päätin jättää kameran varalta autoon. Nousimme reiluun 800 metriin. Tunturissa oli paikoin vielä paljon lunta. Kuljimme  tunturipuron vartta, jonka laitoja somistivat yli välillä kaksimetriset kovaksi jäätyneet lumikinokset. Puro laski alueen suurimpaan tunturijärveen, jonka kiersimme ja kalastelimme. Lämpötila oli alle 5 astetta, vettä satoi ja tuuli. Liike piti kehon lämpöisenä, mutta sormet olivat kohmeessa. Kylmä sää oli passivoinut kalat täysin. Mutta viis saaliista. Sumuisessa, lumisessa maisemassa talsiminen oli elämys jo sinänsä. Lammenrannoilla jaloissa pyörivät niin kapustarinnat kuin riekot / kiirunat. Karu ympäristö teki vaikutuksen, tänne on päästävä paremmalla säällä uudestaan. Lämpimässä kirkkaassa kesäpäivässä voisi ihailla maisemia eritavalla ja luultavasti myös kalat olisivat aktiivisempia. Ensikerralla ehkä tänne yhdeksi yöksi?

Ylöspäin kavutessa tuli väkisin mieleen, että oliskohan sittenkin pitäny  ottaa kaira mukaan

Puro laskee tunturijärveen.

Rautu hukassa

Komeat kinokset vastarannalla.

Seuraavana aamuna olikin jo kotiin lähdön aika. Viikko oli kulunut aivan liian nopeasti. Starttasimme auton Joensuuta kohti klo 9:00 Ruotsin aikaa. Matkalla pysähdyimme syömään kertaalleen Haaparannassa, josta jatkettiin yhden pysähdyksen taktiikalla kotiin. Joensuussa oltiin iltauutisten aikaan.

Yhteenveto

Pohjois-ruotsi teki taas vaikutuksen. Kalasaaliiseen oltiin tyytyväisiä, vaikka pari viimeistä päivää olivatkin hiljaisia.  Pois lähtiessä oli molemmilla sellainen fiilis, että tänne täytyy palata, monta asiaa jäi vielä näkemättä ja kokematta, niin suuren vaikutuksen nämä paikat ovat meihin tehneet. Ehkäpä palaamme taas ensikesänä? Mikäli porukan vahvuus olisi sen 4 henkilöä, niin voitaisiin käydä katsomassa erämaata jälleen myös helikopterilla. Tunturiin nousu helikopterilla säästää voimia liikkumiseen siellä pelipaikoilla. Piteälvenin kosket olisi syytä myös kalastella tarkemmin, isompaa kalaa sieltä löytyy varmasti. Tunturilammet , joihin viimeisenä päivänä patikoimme on myös  vielä nähtävä uudelleen. Ajankohta voisi olla hieman myöhempi, että kesä on varmuudella alkanut. Heinäkuun loppupuoliskolla hyönteisravinnonmäärä kaloille on varmuudella suurempi ja tämä myös aktivoisi kalat. Unissa ja sydämmessä on Pohjois-Ruotsi, näemme varmasti taas pian!

Naputtajien kesäreissu varattavissa!

Viimeinkin saatiin Lesnan Naputtajien kesäreissun varaukset tehtyä. Tällä kertaa kesäreissulla ei ole yhteiskuljetuksia reissun myöhäisestä julkaisuajankohdasta johtuen. Emme halunneet ottaa riskiä siitä, saammeko riittävän isoa porukkaa kasaan, että linja-autoa kannattaa varata. Eli paikanpäälle mennään omilla autoilla, kimppakyytejä suosien. Tällaisessa järjestelyssä on omat hyvätkin puolensa. Reissussa voi liikkua kukin autokunta omaan tahtiin ja mahdollistaahan autot pienempien ryhmien siirtymiset paikanpäällä. Mutta ennen kaikkea reissusta tuli nyt todella edullinen!
Normaalikulutuksen omaavalla henkilöautolla bensakulut ovat 3 hlö seurueella noin 50 euroa / hlö, kaasujalan painosta riippuen.


Kohteena tänä vuonna on jo parista aiemmastakin reissusta tullut Vuoggatjålme sekä menomatkalle sijoittuvat jokikohteet Arvidsjaurissa. Reissuun suositellaan lähdettäväksi 8.7.2017, jolloin ainakin matkan järjestäjät suuntaavat ensimmäisille kalapaikoille. Ensimmäinen yö ollaan joenvarressa teltoissa ja aamulla jatketaan Vuoggatjålmeen. Omilla autoilla liikkuminen antaa tässä kohdassa kuitenkin liikkumavaraa. Jos joku autokunta haluaa, voi se tulla omaan tahtiin suoraan 9.7. Vuoggatjålmeen. Matkaa perille  on 1100 km, joten aikaa kannattaa varata riittävästi. Alla mainos reissusta, josta näkyy myös hinnat.




Mainokseen ei kaikki info  mahdu, tarkemmin reissusta tässä blogissa

Arvisjaurin jokikohteet


8.7. telttailijat lähtevät liikenteeseen aamuvarhaisella. Suuntana on Arvidsjaurin pohjoispuolella olevat jokikohteet, joista mieluisa valitaan lähempänä reissua tai vaikka vasta paikanpäällä. Matkaa kohteisiin on noin 900 km. Joet joille suuntaamme ovat Piteälvenin latvavesiä. Piteälven laskee itämereen 400 km alempana ja jokeen nousee myös lohta ja meritaimenta. Joki on padottu yhdellä voimalaitoksen padolla. Pato sijaitsee Älvsbyssä Sikfors nimisessä koskessa, mutta ruotsalaisen tavan mukaan padossa on portaat. Ja netistä selaamalla löytyy kuvaa kuinka lohet myös nousevat portaista ylös.


Eli patojenpuolesta niin lohella kuin meritaimenellakin on mahdollisuudet nousta ylös. Nouseeko nämä vaelluskalat sinne asti missä me kalastelemme, sitä en osaa sanoa. Menemme sinne lähinnä maineikkaiden suurharjus ja taimenten takia, mutta jos sieltä lohi löytyy niin ei pahastuta.


Blogin loppuun kasaan linkkejä. Sieltä löytyy mm maastokarttalinkki, josta voitte jutun perusteella etsiä kohteita. Koko blogia päivitän epäsäännöllisesti ennen reissua.


Seuraavaksi hieman kohteista.


TROLLFORSEN
Trollforsenin kosket ovat itse itse Piteälvenissä. Näyttävän näköiset kosket, joissa koskipinta-alaa on  todella paljon. Jokea halkoo kosken kohdalla saaristo, josta johtuen jokiuomia on Trollforsenin kohdalla enimmillään 6 vierekkäin. Pituutta koskialueella on noin 5 kilometriä. Jos Piteälvin ylittävältä sillalta koskialueen pituutta katsoo, on sitä Trolforsenin toiseen päähän kävellessä toistakymmentä kilometriä. Koko alue ei ole ns Trolforsenia ja väliin pätkiä kosketontakin kohtaa. Mutta  yksi on varmaa, koskea tässä riittää.


Kartasta kohteen löydät kun seuraat Arvisjaurista tietä pohjoiseen, Moskoselin kylälle ja siitä edelleen tietä pohjoiseen kunnes tie ylittää Piteälvenin. Piteälveninn sillalta jokea ylöspäin löytyy Trollforsen.


Trollforsen on perhokalastuskohde, eli uistinmiehille paikasta ei ole iloa. Siitä en ole varma, onko Trollforsenia ympäröivissä koskissa uistin sallittu. Selvitän tätä kun ehdin ja päivitän tiedon tähän blogiin.


Kalastajia täällä on välillä paljon. Mutta kyllä sekaan sopii. Majapaikkaa ihan lähellä ei ole. Kuvista päätellen kalastajia yöpyy alueella teltoissa ja matkailuautoissa.


BENBRYTEFORSEN
Benbryteforsen on Piteälvenissä sijaitseva koski noin 25 km Trollforsenilta alaspäin. Kosken molemmin puolin menee pikkutiet, joten koski on hyvin saavutettavissa. Kosken pituus on pari kilometriä. Nettitietojen mukaan siellä olisi hyvä leiripaikka. Onko sitten kuinka varattu, sen saa selville vain käymällä paikanpäällä. Paikkaa kehuvat perhokalastajien keskusteluryhmässä ison harrin paikaksi.






VARJISÅNÄLVEN
Varjis on Piteälvenin sivujoki. Se laskee Piteälveniin Vidselissä, Piteälvenin suurimman kosken Storforsenin alapuolella. Jos minä olisin vaelluskala, niin en lähtisi yrittämään mahtavaa Storforsenia ylös, vaan suuntaisin Varjikseen.


Varjiksessa on takuulla paljon kalastuspaikkoja, koskiosuuksia joessa on todella runsaasti. Joessa on hyvä taimenkanta ja tietysti harjusta löytyy myös. Nettitetojen mukaan tällä joella on erämaamaista tunnelmaa ja kalastajia vähemmän kuin suosituimmilla Piteälvenin kohteilla.


ABMOÄLVEN
Abmo on lyhyt Piteälvenin sivujoki. Se laskee reilun kilometrin Trollforsenin alapuolella olevan rautatiesilla jälkeen Piteäelveniin. Tämä joki saa alkunsa Moskoselet järvestä. Koko joella ei ole pituutta montaa kilometriä, mutta koskea siinä on paljon. Kokien lisäksi siinä on kuulemma myös paljon harjusta. Siis todella paljon.


Moskoselin kylässä olisi tarjolla leirintäalue, mutta koskille sieltä on siirryttävä autolla. Sen verran monta kilometriä matkaa tulee jo tällekin joelle. Joten ehkä on viisaampaa majoittua teltalla joen rantaan.


Luvat
- Trolforseniin oma erityilupa. Täytyy etsiä paljonko se kustantaa ja päivittää tähän blogiin
- Muihin kohteisiin käy Arvidjaurin yleislupa, joka on 70 sek / vrk, eli noin 8 euroa.


Näissä kohteissa yksistään saisi kulumaan helposti viikon tai kaksi. Niin paljon koskikilometrejä on jo kuvaamissani paikoissa. Mutta matkallamme on tarkoitus valita jokin näistä, pystyttää leiri, käydä kalalla ja nauttia tikkukalaa ennen nukkumaan menoa. Valitettavasti vain yksi päivä tätä herkkua tarjolla tällä reissulla.

Päästäänkö ensimmäisenä iltana paistamaan harreja?

VUOGGATJÅLME
Vuoggatjålmen majoituskohteemme on tullut osalle Naputtajia tutuksi jo aikaisempina vuosina. Joihinkin paikka on tehnyt sellaisen vaikutuksen, että tänne on aika-ajoin palattava. Tämä majapaikka sijaitsee noin 600 metrin korkeudessa Vuoggatjålme- järven rannalla. Majoituminen paikanpäällä 6 hlö mökeissä, joissa on keittiö, tv ja suihkut. Mikäli lähtijöitä tulee enemmän kuin mihin varaukset riittävät, voi tarjolla olevat majoitusvaihtoehdot muuttua. Tällöin kysymme matkantiedustelijalta, käykö toisenlainen majoitusvaihtoehto ja hinta.


Leiripaikassa on ravintola, johon saimme ensikosketuksen 2016 syksyn reissullamme. Ravintola on tyylikäs ja korkeatasoinen. Ruokalista koostuu mitä maittavimmista pohjoisen herkuista; rautua, poroja, hirveä, luonnonmarjoja jne. Ravintolan varaan ei kannata kuitenkaan ruokia jättää, sillä kalalla ollessa ravintola saattaa hyvinkin ehtiä mennä kiinni. Myöskään kesänaukioloajoista minulla ei ole mitään tietoa. Lähimpää kauppaan täältä onkin noin 100 km, eli koko reissun eväät kannattaa ostaa menomatkalla.

Majapaikan rannassa kalalla

KALASTUS VUOGGATJÅLMESSA


Mökkikylän alueella olevasta lammesta kalastus on erillisluvalla ja sitä emme suosittele, koska parempaakin on tarjolla. Pienen patikkamatkan päässä on tunturilampia, joissa esiintyy taimenta ja rautua. Täällä ollaan jo sen verran korkealla, ettei harjusta vesistössä esiinny. Myös Vuoggatjålmesta voi saada rannalta kalastamalla saalista. Monelle lähialueen lammelle menee merkityt reitit, eli jos niiltä ei poikkea kauas, niin eksyminen on epätodennäköistä.


Kauemmaksi lähtiessä on syytä varata kartta mukaan ja pidettävä itselle kokoajan selvänä missä kohti karttaa on menossa. Tunturissa menettää äkkiä suunnan tajun, sää voi vaihtua meren läheisyydestä johtuen nopeasti ja samalla voi muuttua myös näkyvyys. Eli liikutaan niin, että tiedetään kokoajan missä mennään. Ja ennen maastoon lähtemistä kerrotaan muille ryhmäläisille minne ollaan menossa.


Henkilömäärästä riippuen vuokraamme yhden päivän ajaksi 1-2 venettä, jotka kuuluvat matkan hintaan. Mikäli veneitä halua käyttää muina päivinä, voivat matkaajat tehdä sitä omakustanteisesti. Veneitä vuokratessa veneestä annetaan panttiraha, jonka saa takaisin mikäli veneen palauttaa ilman näkyviä vaurioita. Jos moottorilla ajaa kiville, on äkkiä pantin verran köyhempi (olikohan pantti 150 e). Huolellisesti liikkumalla voi minimoida vahinko riskin.


Veneistä käsin voi uistella Vuoggatjålmessa. Järvessä on siis taimenta ja isojakin nieriöitä. Järveen laskevalle joelle on vesiteitse matkaa noin 10 km ja suosittelen että veneillä kannattaa käydä joella ensimmäisen kosken alla. Joessa tulee ajaa moottorilla tarkasti, koska siinä on muutamia kiviä ,m kristallinkirkkaasta vedestä kivet näkyvät hyvin.


Joesta löytyy hyviä taimenpaikkoja jo ennen koskea. Ensimmäisen kosken alle saa veneet rantaan nuotiopaikan viereen, jossa voi nautiskella eväitään. Koskien alkupätkällä saa kalastaa uistimella ja perholla, mutta hieman ylempää koskialue muuttuu pelkäksi perhokalastusalueeksi. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Ja vielä kalaisakin.


Helikopterilla vuorille
Osalla matkaajista on tavoitteena siirtyä kaukaisemmille tunturivesille helikopterilla. Helikopterin hinta perustuu henkilömäärään ja kilometreihin. Mitä isompi porukka kopteriin lähtee, sen edullisempi kyyti on. Erämaata vuorilla on tiettömillä alueilla kymmenien kilometrien päässä. Lentokyyti on kuitenkin sen verran arvokasta, että sitä tuskin tulee kovin kauaksi lennettyä. Mutta jo 10-20 km vuoristomaastossa helikopterilla säästää voimia itse kalastukseen. Maisemat ja kokemukset huipulla ovat kokemisen arvoisia.


Viimeksi lensimme täällä syksyllä 2016. Tuolloin noin 10-15 km yhteen suuntaan maksoi noin 270 euroa.  Eli jos kuudella matkustajalla lennon ottaa edestakaisin, on hinta 90 e luokkaa / matkustaja. Ja puolta halvempi jos voimat riittävät kävellä toinen suunta takaisin. Reissu on  tänä vuonna niin edullinen, että ehkäpä muutama kalamies innostuu satsaamaan tähänkin elämykseen.

Helikopterilla matka taittuu nopeasti

Tunturipuro

Autolla saavutettavat paikat
Tietyille tunturilammille pääsee parempien kävely yhteyksien päähän autolla. Katsellaan näitä kohteita sitten paikan päällä. Jos joku päivä haluaa kalastella vielä harjuksia, niin autolla voi siirtyä majapaikasta hieman matalemmalle,  lähemmäksi merenpintaa, muutaman kymmenen kilometrin säteelle. Harjuskohteita Arjeplogin kunnan alueella on lukuisia ja  Arjeplog on kuuluisa suurharjuksistaan. Ruotsin 2000-luvun suurin harjuskin on saatu täältä, se painoi 2850 g.


Yksi kohde voi olla Laisälv. Matkaa sinne tulee jo reilu 100 km, vaikka kartasta katsottuna se näyttäisi sijaitsevan lähellä. Päiväretkikohteena tuollainen 100 k m voi kuitenkin olla vielä tavoitettavissa, vaellettavaa joella ei juurikaan enää ole. Laiselvenistä löytyy  harjusta, mutta tälle joelle nousee merestä myös taimen ja lohi. Isojakin on siis mahdollista täältä saada. Osassa kohtaa jokea voi kalastaa Arjeplogin luvalla, osaan tarvitsee erillisluvan. Erillislupaalueita ovat Adolfstörm (ylin ja lähin paikka), Laisvall ja  Björkliden.


Arjeplogissa  kalastamme kunnan kalastuskorttivesillä. Kalastuskortilla saa kalastaa lukuisissa paikoissa, mutta näiden vesien lisäksi Ruotsissa on paljon myös yksityisvesiä. Ne löytyvät alla olevista kalastussääntölinkeistä. Yksityisvesiin pääsee myös kalalle hankkimalla niihin erillisen luvan. Karttoihin on merkitty myös alueet joilla vain perhokalastus on sallittu.

 

• Kalastuslupien hinta  Arjeplogissa on  70 sek / pv ( 8 e), 125 sek 3 vrk (n. 14 e). Lisäksi on viikkolupa mutta meille edullisemmaksi tulee ostaa ensin 3 vrk ja sitten 1 vrk. 
• Arvisjaurissa on Sveaskog lupia sekä yksityislupia. Svea Skog luvan saa ostettua vaikka kännykällä, yksityislupia matkan varrelta. Varmistetaan oikee lupa sitten, kun kohde valittu. 
• Kokonaisuutena Ruotsin kalastusluvat ovat edulliset. Täällä kalastusmatkailun ymmärretään hyödyntävän aluetta muutenkin (majoitukset, palvelut, päivittäistavarat).

 

Päivitän tätä tekstiä kevään mittaan sikäli, kun lisää informoitavaa tulee.
Tähän alle kasaan vielä linkkiluetteloa:
Ruotsin maastokartta:
http://ext-webbgis.lansstyrelsen.se/sverigeslanskarta/?visibleLayerNames=L%C3%A4nsstyrelsens%20kontor&zoomLevel=3&x=742269.375&y=7411315.46875


Arjeblogin kalastussäänöt 2017
http://www.lansstyrelsen.se/Norrbotten/SiteCollectionDocuments/Sv/publikationer/djur%20och%20natur/Fiske/Arjeplog_Fiskekortsbilga_2017_Oversiktsdokument.pdf


Arvidsjaurin kalastuskartta. Osa kohteista näkyy tässä
http://www.arvidsjaur.se/globalassets/uppleva/friluftsliv-och-vandring/fiskekarta.jpg
Sveaskog
http://www.sveaskog.se/jakt-fiske-och-friluftsliv/fiske/kop-sveaskogs-fiskekort/


Prezi esitys reissun ohjelmasta. Toimii älylaitteessa jos siinä Prezi sovellus. Tietokoneella toimii selaimella.
http://prezi.com/suhjowiblblt/?utm_campaign=share&utm_medium=copy


Tutkimustietoa 15 vuoden takaa Piteälvin lohennoususta. Nyt nousumäärien voisi olettaa olevan isompia, koska näin on mm Torniojoella ja Kalixilla.
http://ex-epsilon.slu.se/1270/1/Pouchard.pdf