Arvidsjaur- Arjeplog reissu 2017

Kesän kalareissu oli viimein edessä. Illalla olin pakannut ison osan tavaroista ulos oven eteen lähtövalmiiksi. Siinä oli kalavehkeet, vaatteet, jotain kuivamuonaakin pakattuna. Lähtö oli sovittu kuudeksi. Unille koitin mennä hyvissä ajoin kymmeneltä, mutta uni ei tullut. Ajatukset karkasivat jatkuvasti tuleviin päiviin, taimen ja harrijoille ja tunturilammille. Pyörin ja vilkuilin kelloa vielä kahden aikaan yöllä, kunnes viimein nukahdin. Olisin toivonut herääväni puhelimen herätykseen viiden jälkeen, mutta harakat olivat toista mieltä. Joku harakka oli päättänyt aloittaa aamukonsertin jo aiemmin. Aluksi se huuteli yksin, mutta kohta makuhuoneen ikkunan alla tuntui olevan kokonainen harakka kuoro laulamassa sulosäveliään. Aikani konserttia kuunneltuani päätin nousta. Olihan kello jo neljä. Sängystä ylös ja koiran kanssa ulos.

Avasin silmät ristissä ulko-oven ja rappusilla minua oli tervehtimässä  5-6 harakkaa. Ne olivat keksineet kuivamuonat matkatavaroista, kaivaneet ne esille ja levitelleet osan pihalle. Eli eikun siivoushommiin. Tällainen toimii muuten hyvin herätyskellona. Ajastaminen on vaan hieman haastavaa.
Pian kuitenkin pääsin nauttimaan aamukahvia ja kantamaan reissukamoja tienvarteen. Joonaksen kyyti tuli ajallaan ja käänsimme auton keulan kohti Ruotsia. Edessä oli ensimmäiseen kohteeseen noin 800 km matka.

 Piteälven, Benbryteforsen

Ensimmäisenä kohteena oli Pitejoessa oleva Benbryteforsen. Matkalla kävimme Älvsbyn nimisessä kylässä ruokaostoksilla ja hankimassa kalastusluvan Pitejoelle. Kalastusluvat olisi saanut ostettua myös netistä, mutta ne sai myös näppärästi Älvsbyn keskuskadulla olevasta kalastustarvikeliikkeestä. Vuorokausilupa maksoi  100 sek eli noin 10 euroa.  Lupien hinnat eivät täällä päätä huimaa. Pidempien lupien hinnat ei jääneet mieleen, mutta ne ovat suhteessa vielä halvempia. Tarjolla on 3 vrk lupaa, vuosilupaa ja perhelupaa. Kortin nimi on Sveaskog/Fiskenord ja siinä on pienvesiä isolla alueella Ruotsin Lapissa ja Nordlandissa.

Älvsbyn sijaitsee jo Piteälvenin  rannalla, mutta suunnittelemaamme kohteeseen oli matkaa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä. Kohteeseen pääsee ajamalla kumpaa tahansa joenpuolta. Me päätimme mennä kohteeseen länsipuolelta, sillä halusimme matkalla nähdä suuren ja mahtavan Storforssenin. Storforseniin asti matkaa Ävsbynistä on noin 50 km.

Storforssenin kohdalla on hotelli ja leirikeskus. Koski ei tällä kohtaa ei voi jäädä huomaamatta, niin mahtava näky se on. Muutenkin se on hyvä karttamerkki mennessä Benbryteforsenille, sillä heti Storforsenin jälkeen ensimmäinen vasemmalle kääntyvästä tiestä on heti käännyttävä. Tie muuttuu pian soratieksi. Tätä tietä matkaa on vielä 25-27 km.  Kohteeseen mentäessä on hyvä olla maastokartta mukana. Pikkutien varressa on puolustusvoimien käytössä oleva lentokenttä ja siellä on lukuisia tienristeyksiä. Alueella ei matkapuhelin toimi kuin paikoin, joten netin kartoista ei ole apua.

Maastokarttaan kohteemme kohdalle on merkattu leiripaikkakin, mutta mitään nuotiopaikkaa, halkoliiteriä, puuceetä ym on kuitenkin turha odottaa. Leiripaikan kohdalla ennen siltaa on tiessä levike ja levikkeellä lohen ja taimenenpoikasten erottamisesta kertovat opastaulut.

Mutta paikka on komea. Koski alkaa jo jonkin matkaa ennen siltaa ja menee tien kohdalla todella vuolaana. Joki jatkuu kartan mukaan katkeamattomana koskena alaspäin noin 15 kilometriä. Eli kalastettavaa ja opeteltavaa tässä joessa riittää vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

                       

Kuvassa näkyy oikealla Storforsen, jonka jälkeen tienristeys. Sitä ajetaan pienlentokentän ohi niin kauan kunnes tulee ensimmäinen mahdollisuus päästä joen yli. Koski on sillan kohdalla.

 

Otimme kamat tässä autosta ulos, pystytimme leirin lähelle siltaa. Rannat täällä ovat  louhikkoa, joten pystytimme  teltan tasaisen kiven päälle puiden suojaan ja painuimme kalalle. Kohteesta tavoittelimme ennen kaikkea harjusta. Mahdollisuus täältä olisi saada  siiman päähän myös hyvänkokoista taimenta ja jos oikein olisi onni myötä ei lohikaan ole mahdottomuus. Piteälvenissä on alempana yksi pato, jonka ohi on kalatiet ja lohta nousee jonkin verran tänne saakka.

 

Leiripaikkamme

Kosken kuohuja

Ja kosken pärskeitä

Ensimmäisenä iltana ehdimme kalastella noin 3 tuntia perhoilla parin kilometrin matkaa joesta. Kahlaaminen louhikkoisessa ja voimakasvirtaisessa joessa on monin paikoin mahdotonta, mutta myös turhaa. Rannoilla on hyvin tilaa heittää perhoa muutenkin. Kalaa tuolla pikkupyrähdyksellä tuli kohtuullisen hyvin, muutamia kymmeniä pikkuharjuksia ja kymmenkunta pientä taimenta. Isojen kunnon kalojen lymypaikat jäivät  ensikäynnillä meille arvoituksiksi. Yön nukuttuamme ehdimme aamulla lähes helteisessä auringon paisteessa kalastaa vielä hetken. Mieli olisi tehnyt kalastaa ja tutustua tähän jokeen enemmänkin mutta eteenpäin oli mentävä. Sellainen kutina tähän komeaan koskeen jäi, että tännekin on vielä palattava.

 Pakkasimme leirimme ja suuntasimme kohti Abmoälveniä, josta kuitenkin ajelimme erehdyksissä ohi ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Jälkeenpäin mietittynä ei olisi molemmissa ehditty käymäänkään, vaikka Abmossa oli tarkoitus vai piipahtaa…

 Laisälven, Adolfsström

Adolfsström sijaitsee Laisälvenin yläosassa, ajelimme sinne ensimmäisestä kohteesta Moskoselin, Arvidsjaurin ja Arjeplogin kautta ja matkaa kertyi yhteensä 250 km. Arjeplogissa kävimme ruokaostoksilla ja turisti infossa.

Infossa silmään pisti jälleen kerran, kuinka hyvin kalastus on esillä matkailuesitteissä. Nappasimme mukaamme nipunesitteitä ja kartan, jossa kerrottiin mihin Arjeplogin luvalla saa mennä, mitkä alueet ovat rauhoitettuja ja mihin tarvitaan erillislupa. Tällaisilla voisi saada potkua pohjois-karjalankin kalastusmatkailuun.

Kalastusluvat päätettiin ostaa Adolfsströmistä. Samoin päätettiin nukkua seuraava yö sisällä, koska sääennuste ilmoitti sadetta.

Adolfsström on pieni taajama. Jos veikkaan asukasmäärää niin on luultavasti vain muutamia kymmeniä. Matkaa lähimpään kauppaankin tulee noin 100 km. Majoitusta kylässä on kohtuullisen hyvin, pieniä mökkikyliä on vierivieressä pitkälti toistakymmentä. Paikan vetonauloina ovat kalastus ja retkeilyreitit, joita menee alueella oleviin kansallispuistoihin, mm Pieljekaisen ja Laisdalens Fjällyskogsin kansallispuistoihin. Myös helikopterikyydityksiä on täällä tarjolla.

Ja turisteja riittää. Kahdesta ensimmäisestä majoituspaikasta ei meille yösijaa löytynyt. Uskoaksemme tämä johtui siitä, että paikat olivat täynnä. Tosin syynä saattoi olla myös haju, sillä helteessä, välillä kumihousut päällä oli tullut hikoiltua kohtuullisen paljon. Eikä pesulle oltu päästy. Kolmannessakin mökkikylässä oli mökit täynnä, mutta paikanpitäjä löysi meille tilaa vielä yhdeltä vintiltä. Tämä kelpasi meille hyvin. Täältä ostettiin myös loppuajalle Arjeplogin alueen lupa (220 sek viikko) ja lähimmälle koskelle yksityisalueen lupa ( 1 vrk 60 sek). Yksityislupa-alue tosin jäi käymättä, koska yhdessä päivässä ei millään ehdi useampaan kohteeseen.

Tuolla vintillä otettiin makoisat yöunet.

Majapaikkamme nimi oli Adolfström Handelsbod och Stugby. Majapaikan respasta löytyi pieni kauppa, jossa oli pieni määrä elintarvikkeita ja matkamuistoja. Majoitus oli meille oikein sopiva ja vuorokausi hinta oli edullinen. Siistiksi paikkaa ei voi sanoa, pihalla oli rojua mm purettuja kattopeltejä, mutta meille kelpasi tukikohdaksi, kävisimmehän  täällä vain nukkumassa.

Otimme ensin varttitunnin unet ja lähdimme kohti Laisälvenin kalapaikkoja.  Noin 5 km automatkan päässä oli Märkbergetsin  kansallispuisto. Alueen läpi kulkee Laisälven yhtäjaksoisena koskena. Mökkikylässä meille oli kerrottu, että tämän kosken yläpuolella pyydettäviä kalalajeja ovat rautu ja taimen ja kosken alapuolella on vielä saaliskalana harjusta.

Kosken niska oli upean näköinen pintaperhopaikka. Pohja oli hyvin kahlattavissa ja kun sää oli vielä aurinkoinen ja hyvin lämmin oli joessa hyvä kahlailla t-paitasillaan. Tosin tuntureilta tuleva vesi oli myöhäisestä kesästä johtuen vielä hyvin viileää, reilusti alle 10 C. Vedenpinta oli jonkin verran tulvakorkeudessa.

Hyvännäköisestä paikasta huolimatta niskalta ei löytynyt kalaa. Kokeiltiin muutama kohta koskesta ilman tulosta. Kosken alapäässä sijaitsi komea putous, joka estää harjuksen levittäytymisen kosken yläpuolelle. Putouksessa oli suoraa pudotusta arviolta 3- 4 metriä. Tämän jälkeen koski laskee matalampana kivikkoisena koskena järveen.

Lampsimme kosken loppupäähän ja jatkoimme kahlaten perhostelua ja löysimme myös harjukset. Harjuksia oli kiinni miltei joka heitolla. Kahlailin  edelleen t-paitasillaan vaikka aurinko ei enää juuri lämmittänyt. Vedessä ollessa tuli todella kylmä, mutta lisää vaatetta ei vaan malttanut lähteä rannalta hakemaan, koska kalakontakteja oli jatkuvasti. Aina piti heittää vielä yksi heitto.

Mukaan ruokakalaksi otimme kolme komeinta harjusta. Yli tarpeen oli turha kalastaa, joten vapautimme taas useamman kymmenen kalaa. Suurin osa näistä oli alamittaisia, otetut harjukset olivat noin 40 senttisiä.

Kylmissämme kävelimme autolle, majapaikassa pistäydyimme suihkussa, laitoimme harjuksen graavautumaan ja menimme unille.

 

Joonas perhoilee

 

Matti putouksen alla

 

Mukaan lähteneet saaliskalat

Aamulla pakkasimme kamat ja palasimme samalle paikalle. Tällä kertaa tarkoitus oli kuvata harjuksia ja vähän kalastella. Eikä edellisestä päivästä oltu opittu mitään. Taas kahlattiin t-paitasillaan.  Kun aurinko meni pilveen, tuli tuulisessa säässä ihan hemmetin kylmä.

Harjuksia ei päivällä ollut niin paljoa ja kuvissakin  niitä näkyi vain vilaukselta.  Joonas väsytteli jonkun harjuksen, mutta mukaan ei yhtään kalaa tällä kertaa otettu. Kylmissään keiteltiin edellisen päivän kahdesta harjuksesta rannalla kalakeitto ja suunnattiin kohti Vuoggatjålmea.

 

Harjussoppa lähdössä Trangiaan. Kyllä lämmittikin kylmettyneitä miehiä.

Vuoggatjälme

Vuoggatjålme on meille tuttu useammalta reissulta. Aina täältä löytyy uutta tekemistä ja tänne vaan pitää palata. Majapaikka sijaitsee noin 100 km Arjeplogista pohjoiseen, eli kaupoissa kannattaa käydä Arjeplogissa jos haluaa jotain erityistä ostaa. Me käytiin Arjeplogissa vielä täydentämässä elintarvikkeita sekä kalastusliikkeestä ostelemassa perhoja. Kylästä löytyy myös apteekki, viinakauppa, ravintoloita yms niitä tarvitseville. Majapaikan lähellä PolarCircelen fiskekampin yhteydessä noin 4 km päässä Vuoggatjålmen majoituksesta on pieni elintarvikekauppa,  josta voi täydennyksiä viikonaikana hakea.

Vuoggatjålmen majakylä sijaitsee reilun 600 m korkeudessa vuortenhuippujen ympäröimänä, Vuoggatjålmejärven rannalla. Arjeplogin ympäröi Hornavan niminen maineikas suurtaimenjärvi, johon Vuoggatjålmen vedet ovat vapaasti ennen laskeneet. Nykyään välissä on kuitenkin pato joka estää tämän järven kalojen nousun Vuoggatjålmeen saakka. Alueella on kuitenkin oma taimen ja rautukanta, harjusta tällä korkeudella ei enää esiinny.

Ensimmäinen päivä meni jo alkuiltaan kun saavuimme paikalle. Näin ollen purimme tavarat ja kävimme reissun ensimmäisessä vesisateessa tutustumassa läheiseen pikkulampeen. Lammen taimenet olivat pari kertaa uistimessa kiinni, mutta  jäimme kuitenkin ilman saalista.
Olimme suunnitelleet, että käymme helikopterilla vuoristossa. 15 km päässä olevalla rotkojärvellä pyytämässä rautua, sekä kalastelemassa sen lähellä olevat perhokalastusjoet, mikäli saamme helikopterikyydin kohtuu hintaan. Edellisenä syksynä ajelimme samoilla seudulla helikopterilla kolmen hengen vahvuudella, nyt kyyti olisi saatava kahdelle. Kahdelle hinta kuitenkin muodostui liian kalliiksi, edestakainen matka olisi maksanut 1000 euroa. Täytyy ensireissulla saada kopteriin 4-5 matkustajaa niin silloin hinta pysyisi inhimillisenä.
Niinpä vuokrasimme kahdeksi päiväksi moottoriveneen. Hinta on 200 sek, sisältäen bensat. Vene on lujitemuovinen vakaa vene jossa 8 hv nelitahti. Oikein hyvä ja riittävä peli tälle järvelle. Lisäksi veneessä oli airot, joiden hankaimet tekevät pidemmästä soutamisesta kyllä mahdottoman.

Ilma pysyi jälleen lämpöisenä ja aurinkoisena ja hurautimme veneellä noin 15 km päässä olevalle Seldutjåhkå joelle. Joen sivulla on useita pieniä jokeen yhteydessä olevia matalia lampia, joissa elämää tuntui olevan huomattavasti enemmän kuin joessa. Joen vesi oli hyvin kylmää, mutta lammet olivat lämmenneet. Niissä mitä ilmeisemmin kuoriutui paljon vesihyönteisiä ja ne olivat houkutelleet myös taimenet niihin.

Järven jälkeen alku joesta on hitaasti virtaavaa. Keulasta on hyvä tähystää kiviä, ettei joudu maksamaan ylimääräistä kolhitusta moottorista..

Tästä ei enää veneellä pääse.

Paluumatkalla

Vene parkissa kun kalastellaan joentörmän takana olevia lampia.

Lampareiden saalista.

Saimme kokea muutamia taimenten karkuutuksia ja ruokakalaksi tältä päivältä saimme pari kaunista mitallista noin kilon painosta taimenta. Illalla loimutimme ja savustimme taimenet, puhdistimme toisen taimenen mädit ja nautimme graaviharjusta taimenen mädin kera.

Raaka-aineet tulilla

Loimutaimenet

Alkupalana graaviharria, taimenenmätiä ja kevätsipulia.

Toinen venepäivä vaikutti sateiselta. Myös lämpötila oli tippunut kymmeneen asteeseen. Lähdimme veneellä takaisin joelle, jossa jätimme paatin ensimmäisen kosken alle. Tästä alkaa perhokalastusalue, joka nouseen pitkin tunturin rinteitä noin 15 kilometrin matkan.

Kosken alle tuli yksi ruotsalainen perhokalastaja kajakilla ja tunturista saapui 4 suomalaisen vaellusporukka. Ruotsalainen kehui aikaisempien käyntiensä perusteella kalastuspaikkaa vuolaasti hyväksi taimenpaikaksi ja suomalaiset kertoivat etteivät olleet saaneet tunturista mitään. Osa lammista oli myöhäisestä kesästä johtuen olleet vielä jäässä.

Kylmä alkukesä ei varmasti tehnyt hyvää kalansaannille. Vesi ei ollut lämminnyt eikä virrassa ollut vielä paljoa ravintoa kaloille. Nyt kun ilmakin vielä jäähtyi, niin arvatenkin kalat passivoituivat.

Kalastelimme jokea muutaman kilometrin ylävirtaan nauttien maisemista ja eväistä, mutta ilman saalista. Vaikka kalaa ei tullut, oli retkipäivä sateisesta kelistä huolimatta hieno.

Ekat kilometrit Seldutjåhkån perhoalue on tällaista....

....mutta parin-kolmenkilometrin päästä löytyy jo rauhallisempaakin virtaa.

Viimeinen kalastuspäivä valkeni erittäin kosteana. Ilma oli jäähtynyt edelleen alle 10 asteen ja vettä tuli taukoamatta. Myös tuuli oli yltynyt. Synkästä säästä huolimatta ei jääty mökkiin murjottamaan vaan päätettiin kiivetä tunturiin katselemaan rautupaikkoja.

Muutamien kilometrin automatkan päässä on Banö niminen vuori, jonka läheltä levikkeeltä lähtee retkeilyreittejä tunturiin. Täällä on muutamien kilometrien päässä lukuisia pieniä tunturilampia helppojen kävely-yhteyksien päässä. Levikkeellä pakkailimme kamoja reppuun ja vesisateesta johtuen päätin jättää kameran varalta autoon. Nousimme reiluun 800 metriin. Tunturissa oli paikoin vielä paljon lunta. Kuljimme  tunturipuron vartta, jonka laitoja somistivat yli välillä kaksimetriset kovaksi jäätyneet lumikinokset. Puro laski alueen suurimpaan tunturijärveen, jonka kiersimme ja kalastelimme. Lämpötila oli alle 5 astetta, vettä satoi ja tuuli. Liike piti kehon lämpöisenä, mutta sormet olivat kohmeessa. Kylmä sää oli passivoinut kalat täysin. Mutta viis saaliista. Sumuisessa, lumisessa maisemassa talsiminen oli elämys jo sinänsä. Lammenrannoilla jaloissa pyörivät niin kapustarinnat kuin riekot / kiirunat. Karu ympäristö teki vaikutuksen, tänne on päästävä paremmalla säällä uudestaan. Lämpimässä kirkkaassa kesäpäivässä voisi ihailla maisemia eritavalla ja luultavasti myös kalat olisivat aktiivisempia. Ensikerralla ehkä tänne yhdeksi yöksi?

Ylöspäin kavutessa tuli väkisin mieleen, että oliskohan sittenkin pitäny  ottaa kaira mukaan

Puro laskee tunturijärveen.

Rautu hukassa

Komeat kinokset vastarannalla.

Seuraavana aamuna olikin jo kotiin lähdön aika. Viikko oli kulunut aivan liian nopeasti. Starttasimme auton Joensuuta kohti klo 9:00 Ruotsin aikaa. Matkalla pysähdyimme syömään kertaalleen Haaparannassa, josta jatkettiin yhden pysähdyksen taktiikalla kotiin. Joensuussa oltiin iltauutisten aikaan.

Yhteenveto

Pohjois-ruotsi teki taas vaikutuksen. Kalasaaliiseen oltiin tyytyväisiä, vaikka pari viimeistä päivää olivatkin hiljaisia.  Pois lähtiessä oli molemmilla sellainen fiilis, että tänne täytyy palata, monta asiaa jäi vielä näkemättä ja kokematta, niin suuren vaikutuksen nämä paikat ovat meihin tehneet. Ehkäpä palaamme taas ensikesänä? Mikäli porukan vahvuus olisi sen 4 henkilöä, niin voitaisiin käydä katsomassa erämaata jälleen myös helikopterilla. Tunturiin nousu helikopterilla säästää voimia liikkumiseen siellä pelipaikoilla. Piteälvenin kosket olisi syytä myös kalastella tarkemmin, isompaa kalaa sieltä löytyy varmasti. Tunturilammet , joihin viimeisenä päivänä patikoimme on myös  vielä nähtävä uudelleen. Ajankohta voisi olla hieman myöhempi, että kesä on varmuudella alkanut. Heinäkuun loppupuoliskolla hyönteisravinnonmäärä kaloille on varmuudella suurempi ja tämä myös aktivoisi kalat. Unissa ja sydämmessä on Pohjois-Ruotsi, näemme varmasti taas pian!