Hauen predaatiota selvittämässä

Mahtava Pyhä Pamilo pauhasi Enon ja Ilomantsin rajamailla vuosikymmeniä sitten. Se oli yksi Suomen näyttävimmistä koskista, jota tultiin katsomaan kaukaakin. Nyt uoman pohjalla virtaa vesi, mutta virtaus on kaukana vapaan Pamilo kuohuista. Ennen padon rakentamista virtaama oli 70 m3/s ja padon myötä virtaamaksi jäi 2 m3/s. Kallion jäljistä voi vielä kuvitella virran voiman, kun vesi on syönyt vahvaa kalliota metrejä vedenpintaa ylempää. Kosken alueella on jäänyt kuiville hiidenkirnuja,  jotka myös kertovat veden voimasta. Hieman ylempänä on alueen suurin hiidenkirnu, Kuusamonpyörre, joka on edelleen vedenpeitossa. Sen halkaisija on 65 metriä ja syvyyttä 17 metriä.

Ala-Koitajoki on suomen vanhin joki. Se on syntynyt yli 10 000 vuotta sitten, kun Koitereen jääjärvi puhkaisi uoman itämereen Tuolta asti joen ovat asuttaneet muun muassa lohet. Eikö tässä olisi jo riittävästi perusteita palauttaa joki luonnontilaan, että suomen vanhin joki saisi virrata niin kuin se on vuosituhannet virrannut?

Pamilo nykyisessä virtauksessaan. Luonnonvirtaus on ollut yli 10 kertainen.

Tämä koski, niin kuin sadat muutkin kosket suomessa, on raiskattu. Ja millä hinnalla! Koskien tuhoamisella on ollut järkyttävä vaikutus alueen ekosysteemiin. Pamilon ja Pielisjoen tuhoaminen on ollut miltei kuolinisku saimaan järvilohelle. Nyt laji on vielä toistaiseksi hengissä keinohengityksen avulla.

Muutamavuosi takaperin Pamilon kohdalla virtasi (2m3/s/)  nykyistäkin vähemmän. Vuosien kädenvääntö päättyi oikeuden voittoon. Voimalaitoksen tuli lisätä virtausta jokeen. Virtaus on edelleen kaukana luontaisesta, nykyisin kesäisin  6 m3/s,  mutta se on mahdollistanut lohien kutemisen koskissa. Onko virtaama riittävä koko lohen lisääntymisen kannalta, johon liittyy vaelluksen onnistuminen, kilpailijoiden elinolosuhteet verrattuna luontaiseen tilaan jne, jää nähtäväksi. Varmaa on vain, että tilanne olisi luonnollisessa virtaamassa paras.

Ihmisen muuttama virtaama joessa on heikentänyt lohikalojen elinolosuhteita ja parantanut muiden petokalojen kantoja. Luonnontilaisessa joessa pedot ja vaelluskalat ovat tuhansien vuosien kuluessa tottuneet elämään rintarinnan. Jopa niin että ne ovat olleet hyödyksi toisilleen. Mutta ihmisen toimesta tapahtuneet virtaaman muutokset ovat muuttaneet kalalajien voimasuhteita ja koko ekosysteemiä. Esimerkiksi hauen elinolosuhteet joessa on mitä ilmeisemmin parantuneet, kun virtaama on heikentynyt 70 kuutiosta 6 kuutioon. Tämä aiheuttaa mahdollisesti myös sitä, että lohenpoikaset pyörivät haukien kansoittamissa suvannoissa pidempään, etsiessään tietään alavirtaan. Luonnollisestikin tämä lisää lohenpoikasten kuolleisuutta. Istutusten myötä jokeen on tuotu myös uusi vihollinen lohenpoikasille, kun ihminen on istuttanut sinne kuhan.

Että luontainen lisääntyminen joessa voidaan tulevaisuudessa varmistaa, on lohelle taattava esteetön nousu Alakoitajoelle saakka. Tämä tarkoittaa kalateiden rakentamista Pielisjoen patoihin tai patojen purkamista. Toivottavasti vielä eläessäni, tai edes lapseni saa nähdä sen päivän, kun lohi nousee esteettä Pielisjoen latvoille ja hyppää vapaassa Pamilonkoskessa!

Kävimme ensimmäisen kerran kalastamassa Ala-Koitajoen petokaloja alkukesästä 2015 ja toisen täsmä iskun teimme kesäkuussa 2016. Joki on viehekalastukselta rauhoitettu, mutta pyytämämme kalat menivät tutkimuskäyttöön ja luvat kalastukseen olivat näin ollen kunnossa. Alla raportti, mitä tutkimuksista saatiin selille.

Pyydettyjen petojen joukossa oli myös pari kuhaa. Tässä reilu 3 kg

Normaalipyynnissä pienempikin määrä riittäisi. Kalat ei menneet kuitenkaan hukkaan vaan kaikki otettiin ruokakaloiksi.

Kalojen tietojen kirjaaminen menossa.

Iltapalaksi paisteltiin haukea ja ahventa.

Alla pyynnistä tehty raportti:

Petokalojen pyyntitutkimus Ala-Koitajoki 4.-5.6.2016

Ville Luolamo, Luke

 

Ala-Koitajoella toteutettiin viimevuotiseen tapaan petokalojen pyyntitalkoot 4.-5.6.2016, jossa koekalastettiin haukea, kuhaa ja ahventa vapavälinein. Tapahtumaan osallistui 9 vapaaehtoista kalastajaa, joista Lesnan Naputtajat ry:n jäseniä oli kuusi. Saaduilta petokaloilta kerättiin seuraavat tiedot: pituus, paino, sukupuoli, pyyntipaikka ja tutkittiin niiden syönnökset. Kaikki kalat saatiin ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä ei enää kalastettu.

Tutkimus liittyy järvilohen luonnonkierron palauttamista edistävään hankkeeseen. Hankkeen yhtenä teemana on selvittää petokalojen vaikutusta järvilohen vaelluspoikasten suureen hävikkiin jokiosuudella Hiiskoski-Siikakoski.

Saaliiksi tuli yhteensä 49 petokalaa: haukia 38 kpl, ahvenia 9 kpl ja kuhia 2 kpl (Taulukko 1). Kalaravintoa löytyi 22 petokalan vatsasta ja kuusi oli syönyt järvilohen poikasen. Toisin sanonen 45 %:lla petokaloista oli mahassa kalaravintoa, joista 27 % oli syönyt lohikalan. Suurimman hauen (860 mm/4500 g) mahasta löytyi kolmivuotias PIT-merkitty järvilohen poikanen. Tämä järvilohi (320 mm/ 343 g) oli standardikasvatettu Hiiskoskeen 17.5.2016 istutettu kala, joka oli jäänyt hauen saaliiksi Pamilonkosken alla.

Huomioitavaa oli myös että yhden ahvenen (300 mm/380 g) suusta löytyi juuri syöty järvilohen poikanen. Tämä kala otti siitä huolimatta vieheeseen.

Valtaosa kaloista saatiin joen alaosasta, Pamilonkosken alta ja Saunavirrasta Siikakosken sillan alapuolelta.

 

Taulukko 1. Koekalastuksen saalistiedot.

Pvm	kalanro	laji	pituus mm	paino g	sukupuoli	vatsan sisältö	pyyntipaikka
4.6.2016	1	hauki	860	4500	naaras	3-v JL PIT 240343	Pamilon suvanto
4.6.2016	2	hauki	800	3200	naaras	-	Saunavirta
4.6.2016	3	hauki	670	2200	koiras	useita särkiä	Saunavirta
4.6.2016	4	hauki	600	1350	naaras	särkikalaa	Saunavirta
4.6.2016	5	hauki	670	1800	naaras	särkeä	Pamilon suvanto
4.6.2016	6	hauki	530	900	naaras	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	7	hauki	670	2200	koiras	JL (1-v/2-v?)	Pamilon suvanto
4.6.2016	8	hauki	640	1400	naaras	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	9	hauki	500	800	koiras	särkeä	Pamilon suvanto
4.6.2016	10	hauki	610	1500	naaras	JL (1-v/2-v?)	Saunavirta
4.6.2016	11	hauki	490	600	-	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	12	hauki	580	800	-	särki	Saunavirta
4.6.2016	13	hauki	580	900	naaras?	-	Saunavirta
4.6.2016	14	hauki	560	800	koiras	särkikalaa	Saunavirta
4.6.2016	15	hauki	520	700	koiras	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	16	hauki	540	800	koiras	särki	Pamilon suvanto
4.6.2016	17	hauki	610	1000	naaras	särki	Pamilon suvanto
4.6.2016	18	hauki	550	900	naaras	ahven, särki	Pamilon suvanto
4.6.2016	19	hauki	590	1100	naaras	-	Saunavirta
4.6.2016	20	hauki	470?	900?	koiras	ei tunnistettavissa	Pamilon suvanto
4.6.2016	21	hauki	310	150	koiras	-	Saunavirta
4.6.2016	22	hauki	420	500	koiras	särki	Saunavirta
4.6.2016	23	hauki	430	550	koiras	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	24	hauki	400	400	koiras	särkikalaa	Pamilon suvanto
4.6.2016	25	hauki	340	200	naaras	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	26	hauki	320	100	koiras	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	27	hauki	470	500	koiras	-	Saunavirta
4.6.2016	28	hauki	550	860	koiras	-	Hanhilahti
4.6.2016	29	hauki	560	1100	-	JL (1-v/2-v?)	Hanhilahti
4.6.2016	30	hauki	430	580	koiras	-	Hanhilahti
4.6.2016	31	hauki	430	480	koiras	-	Hanhilahti
4.6.2016	32	hauki	480	620	koiras	2 särkeä	Tiaisenkoski laavu
4.6.2016	33	hauki	670	2500	naaras	3-v JL	Kuusamonkosken niska
4.6.2016	34	hauki	610	1500	naaras	-	Kuusamonkosken niska
4.6.2016	35	hauki	450	600	naaras	-	Kuusamonkosken yläp. suvanto
4.6.2016	36	hauki	410	500	naaras	-	Kuusamonkosken yläp. suvanto
4.6.2016	37	hauki	420	500	koiras	joku kala	Kuusamonkosken yläp. suvanto
4.6.2016	38	hauki	340	300	-	särki?	Kuusamonkosken yläp. suvanto
4.6.2016	39	ahven	260	200	-	-	Kuusamonkosken yläp. suvanto
4.6.2016	40	ahven	250	200	-	joku kala	Kuusamonkosken yläp. suvanto
4.6.2016	41	ahven	220	120	-	-	Kuusamonkosken yläp. suvanto
4.6.2016	42	ahven	200	100	-	-	Kuusamonkosken yläp. suvanto
4.6.2016	43	ahven	280	200	-	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	44	ahven	320	300	-	-	Pamilon suvanto
4.6.2016	45	ahven	250	-	-	-	Tiaisenkoski laavu
4.6.2016	46	ahven	300	340	-	-	Tiaisenkoski laavu
4.6.2016	47	ahven	300	380	-	JL (1-v/2-v?)	Tiaisenkoski laavu
4.6.2016	48	kuha	530	1240	koiras	-	Tiaisenkoski-Hanhilahti
4.6.2016	49	kuha	700	3220	naaras	-	Tiaisenkoski-Hanhilahti

Kalastusopas ilmestyi, nuorten leiri tulossa

Joensuun kalastusopas julkaistiin huhti-toukokuun vaihteessa. Oppaassa on kerrottu rantakalastuspaikkoja Joensuun kalastuskunnan alueelta sekä keskeiset kalastus säännöt. Sähköinen versio löytyy Joensuun kalastuskunnan sivuilta ja paperista versiota on jaettavissa tapahtimissa, Hotelli kimmelissä, Carelicumissa sekä Jokiasemalla.

Nuorten kolmenpiirin leiri järjestetään heinäkuussa 2016 kiteellä. Alla mainos yhteystiedot ilmoittautumista varten.

Pakkaspilkillä

Vuoden ensimmäiseen Naputtajien pilkkikohtaamiseen, Pakkaspilkkiin Urkkalammelle  kokoontui 8 pilkkimiestä


Ahven ei monellakaan purrut hanakasti pilkkiä, kukaan ei kuitenkaan jäänyt ilman saalista. Alla
pakkaspilikin tulokset.




1. Asko Väänänen 1782 g
2. Miikka Malinen 1021 g
3. Tommi Kinnunen 692 g


4. Jukka Parviainen 480 g
5. Jouni Väänänen 436 g
6. Ville Ikonen 388g
7. Matti Pasanen 360 g
8. Ville Luolamo 84 g


Cup tilanne alla:


1. Asko Väänänen 1782 g
2. Miikka Malinen 1021 g
3. Tommi Kinnunen 692 g


4. Jukka Parviainen 480 g
5. Jouni Väänänen 436 g
6. Ville Ikonen 388g
7. Matti Pasanen 369 g
8. Ville Luolamo 84 g
9. Kimmo Mannerkoski 4 g


Homma jatkuu 6.2. klo 8:00 Viinijärvellä. Ilmoittautumiset Kimmolle, ajo-ohjeet tulee sähköpostilla ja facebookiin.

Pilkkikausi käyntiin

Naputtajien pilkkikausi käynnistyi 5.12.2015 Joensuussa. Alkuperäissuunnitelmissa oli mennä pilkkimään jäältä Huttulammelta, mutta lämmin syksy ei ole vielä tehnyt maakuntaan jääpeitettä. Tästä johtuen kilpailu siirrettiin Jokiasemalle ja mittelö toteutettiin laituripilkkinä. Lieneekö juuri jäättömyys vaikuttanut siihen, ettei pilkkikansa innostunut tulemaan kunnolla paikalle, kilpailuun osallistui vain kaksi henkilöä. Vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta kilpailu oli poikkeuksellisen tasokas. Kaikki kilpailijat saivat saalista ja voittokin ratkaistiin todellisella grammapelillä! Sekin kuvastaa kilpailun kova tasoa, että kilpailussa huonoiten sijoittunut  tuli toiseksi!

Sää oli todella kylmä. Vaikka lämpötila oli nollan paikkeilla, teki Pyhäselältä puhaltava kostea tuuli olosuhteet todella viluisiksi. Pientä salakkaa laiturin vieressä oli paljon, mutta kisaajien koukut olivat niille liian suuria.

Kilpailuajan puolivälin paikkeilla Matti väsytteli laiturille ahvenen ja vain vartti ennen kilpailuajan päättymistä Kimmo onnistui saamaan pilkillään kiisken. Kalat punnittiin ja kinkun voittaja saatiin selville seuraavilla tuloksilla

Kisatulokset ja tämänhetkinen cup tilanne

1. Matti 8,6 g

2. Kimmo 3,7 g

Seuraavassa osakilpailussa onkin muilla kisaajilla kuromista.

 Kimmo ja kiiski

 Voittosaalis

Komea kiiski

Turvapaikanhakijoiden kanssa kalassa

Uutiset on jo pitkään kertoneet Eurooppaan massoittain pyrkivistä turvapaikanhakijoista, jotka pakenevat sotaa ja muuta levottomuutta Afrikasta ja Lähi-idästä. Uutisia seuratessa on tullut usein mieleen, mitä asian hyväksi itse voisi tehdä. Suomeen saapuessaan kaikki on heille täällä uutta. Kieli, ilmasto, tavat. Töihinkään ei heti saa hakeutua ja tekeminen on varmasti monella vähissä, kun vastaanottokeskuksissa odotetaan kuukausia vain turvapaikkahakemuksen käsittelyä.


Muutaman kalamiehen kanssa päätimme tehdä asialle jotain. Otimme yhteyttä avustusjärjestöihin ja ilmoitimme halukkuutemme opastaa turvapaikan hakijoille kalastusta. Tavoitteenamme on, että näille henkilöille tulisi tutuksi suomalaiset kalastustavat, keskeiset kalastussäännöt, vastuullisen kalastuksen periaatteet  ja että heistä osa saisi kalastuksesta itselleen myös harrastuksen. Harrastuksen kautta uudet asukkaamme saisivat itselleen mielekästä tekemistä, tutustuisivat suomalaisiin alan harrastajiin ja näin kalastus harrastuksena auttaisi näitä ihmisiä sopeutumisessa maahamme. Kalastus on helppo harrastus myös turvapaikanhakijoille, koska se ei vaadi suuria satsauksia. Onkiminen ja pilkkiminen on ilmaista ja onkivälineetkin ovat edullisia.


12.10.2015 pääsimme pienellä kalaporukalla ensimmäistä kertaa vierailemaan näiden ihmisten luona. Paikkaan jonne menimme, oli sijoitettuna noin 30 alaikäistä turvapaikanhakijaa, heistä noin 20 oli alle 10 vuotiaita. Suomen vapaa-ajankalastajilta saimme lapsille onkivavat, joita on varattu nimenomaan nuorten kalastusharrastuksen edistämiseen. Lapset olivat hyvin iloisia ja innokkaita onkimaan. Saalista ei tullut, sen sijaan kymmeniä siimasotkuja, mutta siitäkin huolimatta kaikki vaikuttivat innostuneilta. Myös  jalassani olleet pilkkikengät aiheuttivat lapsissa suurta huvitusta ja kun tarkemmin katson kenkiä niin onhan ne rumat :) Onkivapoja oli tarkoitus jättää virikkeeksi pari-kolmekymmentä, mutta siimasotkuja vapoihin tuli sen verran, että onkivälineitä paikanpäälle jäi noin 10.

 Alussa laiturilla oli vielä rauhallista. Vähän tämän kuvan ottamisen jälkeen laiturilla onki jo parikymmentä iloista lasta, ja tungoksesta johtuen siimasotkuja ei voinut välttää

Myös vanhempien kanssa keskusteltiin hieman kalastruksesta, sen mitä yhteistä kieltä löysimme. Osa turvapaikan hakijoisa on kalastanut myös kotonaan ja näin ollen harrastus kiinnostaisi heitä myös täällä suomessa. Laiturin vieressä uiskenteli noin 5 sentin kokoisia pikkusärkiä. koitin napata niitä haavilla siinä onnistumatta. Antti sai omalla yrityksellä napattua pari pikkusinttiä. Sitten haaviin tarttui irakilaismies. Hän vaihtoi laiturilla paikkaa, työnsi haavin veteen,ei koittanut koukata kaloja haaviin vaan ne suorastaan uivat sinne. Yhdellä havin nustolla hän sai kaloja heti sen parikymmentä. Eli jotakin voidaan oppia myös kalastuksesta puolin ja toisin....

Ja saalistahan tuli, nämä haavilla pyydettyjä. Hyväkokoisia syöttikaloja.

Tarkoitus on jatkaa kalakaveritoimintaa jatkossa. Suunnitelmissa on noiden kalastustapojen läpikäymisen lisäksi perehdyttää maahanmuuttajia erilaisiin vapa-kalastusmuotoihin. Talvella pilkille, keväällä taas ongelle ja mahdollisesti virvelöimään, jos he hankkivat itselleen kalastusluvat. Myös kalan käsittelyä ja ruuan valmistusta tulee ohjelmaan jahka joskus saadaan saalista :)


Toteutustapa on pääsääntöisesti hyvin vapaamuotoinen. Menemme muutaman hengen voimin vastaanottokeskukseen ja lähdemme kaveriksi rantaan kalalle ja opastamme heitä samalla. Yhteistä kieltä ei ensi alkuun ole, mutta suomen kieli kehittyy heillä kokoajan.


Jos sinä olet kiinnostunut antamaan tukesi tällaiseen kalakaveritoimintaan, niin ota yhteyttä tai liity meidän facebook- ryhmään "Kalastusta maahanmuuttajille". Ideoidaan siellä lisää ja sovitaan ketkä milläkin kerralla menevät opastamaan maahanmuuttajia tähän hienoon harrastukseen.

Naputtajien kesäreissu 2015

Vuodenvaihteen tienoilla alettiin Naputtajissa suunnitella kesäreissua. Hallituksessa päädyttiin ratkaisuun, ettei isoa ryhmämatkaa järjestetä, vaan järjestetään kesäreissu pienimuotoisena, max 10 hlö matkana, jonka reissusta kiinnostuneet sitten pääsivät ideoimaan yhdessä. Kohteeksi valitsimme Inarin, josta varattiin kämppä ja vene Inarinjärvellä uistelua varten. Lisäksi paikan valintaan vaikuttivat alueella olevat hyvät taimenjoeet, kuten Juutua ja Ivalojoki.  Reissuun lähtijöiksi ilmoittautui 7 naputtajaa, joka oli kohteen majoituskapasiteettiin juuri sopiva määrä.


Rahajärvi

Ensimmäinen yö rahajärvellä vietettiin teltassa.

Paikalle saavuimme kolmella autolla. Ensimmäinen auto saapui perjantai iltata Rahajärven rannalle, joka oli vai muutaman kilometrin päässä vuokrakämpästämme. Ajatus oli, että aamulla kun saamme vuokraveneen käyttöömme, pääsemme heti Inarille uistelemaan eikä aikaa tärväänny enää vuokra-aikana ajomatkoihin. Rahajärvellä ilta ja alkuyö kului perhostellen. Saalista ei tullut, yksi alamittataimen tuli ylös asti. Kylmä yö vietettiin teltassa ja aamulla herätessämme oli toinenkin autokunta saapunut jo Ivaloon. Lähdimme hakemaan vuokravenettä Ivalon Autosta.






Ivalon Auto

Tämä kauppa kannattaa mielestäni kiertää kaukaa. Tai jos on pakko ajaa Ivalon läpi niin suosittelen lisäämään tämän kohdalla vauhtia. En kuitenkaan yllytä nopeusrajoitusten rikkomiseen. 

Tämä kappale on omistettu Ivalon autolle. Niin oleellinen vaikutus sillä oli reissuumme. Tähän kirjoittamamme asiakaspalvelukokemuksen perusteella kukin lukija voi tehdä omat johtopäätöksensä, kannattaako kyseisen yrityksen palveluja käyttää.

Meille oli siis vuokrattu lujitemuovivene Ivalon autosta 20 hp nelitahtimoottorilla ja vapatelineillä viikoksi hintaan 700 euroa. Maksu suoritettiin etukäteen. Veneen piti olla trailerilla ja niinhän se olikin. Ensimmäinen yllätys kuitenkin oli se, että traileri piti palauttaa veneen laskun jälkeen. No eipähän käydä ainakaan useammalla järvellä, tuumimme. Ja onneksi mökkimme ei ollut kuin 15 km päässä Ivalosta. Jos  mökille olisi ollut matkaa vaikkapa 100 km, niin olisi palauttaminen ollut ikävämpi yllätys.


Tankkasimme veneeseen 25 litran säiliön täyteen bensaa ja lisäksi varakanisterin. Lähdimme laskemaan venettä. Veimme veneen järveen ja aloimme starttaamaan konetta. Ei käynnisty. Soittelimme Ivalon autoon, jossa kerrottiin, että kyllä se eilen vielä toimi ihan hyvin. Starttailimme konetta oman aikamme, mutta ei edistystä. Kohta Ivalon autosta soitettiinkin, että älkää enää yrittäkö startata, siitä puuttuu osia ja huoltomies tulee laittamaan ne paikalleen kohta. Ainakin toista  tuntia uisteluaikaa oli tärvääntynyt, ja huoltomies tuli rantaan. Laittoi puuttuvat osat paikalleen ja johan se kone hyrähti käyntiin. Huokaisimme tässä vaiheessa vielä helpotuksesta. Kaksi naputtajaa lähti ajamaan venettä parin kilometrin päähän mökille, josta oli edelleen tarkoitus jatkaa kalalle.


Matka kestikin jonkin aikaa. Kone sammui kymmeniä kertoja tuon parinkilometrin aikana. Vene saatiin kylläkin mökille, mutta ei puhettakaan, että tuolla uskaltaisi lähteä Inarin isoille selille, eli taas soitto vuokraajalle, että kone ei toimi. Jonkun tunnin kuluttua liikkeestä tulikin huoltomies jälleen rassaamaan konetta. Mietimme jo, että eihän kone ole ollut kunnossa jos se aamulla vielä oli purettuna, kun  osa osista jäi siihen unohduksissa laittamatta. Vahvistusta epäilyillemme tuli siitä, kun koneen huoltaja soitti kuullemme pomolleen ja kertoi: " Minähän sanoin että tämä kone on paska, ei tämä toimi".


Huoltomies kävi mökillä illan aikana pariin otteeseen. Kävi koeajamassakin venettä, joka sammui keskelle järven selkää. Rantaan hän kylläkin sieltä vielä pääsi. Huoltomies lupasi tuoda tilalle uuden veneen. No tämä eka uistelupäivä oli jo pilalla, painelimme osa lähijärville kalastelemaan rannoilta, muutaman naputtajan jäädessä kämpälle.


Uusi vene tulikin illan aikana. Se ei vaan ihan vastannut tilaustamme. Lujitemuovin sijaan saimme puuveneen, jossa ei ollut vapatelineitä, ei kaiteita. Kaiken lisäksi vene vuoti. Eikä mitenkään tihkuttanut vettä, vaan sitä tuli laidoista ihan kunnolla. Ohjeeksi saimme, että pitäkää pilssi päällä kokoajan, ettei uppoa. Mitenhän paljon vuokraaja ajattelee asiakkaiden turvallisuutta. Vuokraa rikkinäisiä epävarmoja koneita ja vuotavia veneitä isolle tuuliherkälle järvelle.
Lisäksi ensimmäisen veneen mukana meiltä hävisi 25 litraa bensiiniä, joka ei koskaan palautunut.

Maksaisitko kuvan veneestä 700 euroa / viikko? Kaupan päälle sai vuokra-ajalle 2 kpl pelastusliivejä, sekä pienveneissä harvinaisemman juoksevan veden.

Pilssi pumppasi vettä pos veneestä jatkuvasti.

Heti mökille saavuttuani soitin jälleen veneen vuokraajalle. Ilmoitin, että emme ole tyytyväisiä tulleeseen veneeseen ja että vaadimme tilaustamme vastaavan veneen. Lisäksi sanoin, että olisi asiallista jos veneen vuokraaja edes pahoittelisi tapahtunutta. Pahoittelua ei kerjäämälläkään tullut, vaan siihen hän vastasi jämäkästi "Niin".

Vuokraaja ilmoitti, että vanha moottori korjataan aamulla ja saamme veneen iltapäivällä. Lisäksi hän ilmoitti, että ilmoittaa tarkemman veneensaamisajankohdan puoleenpäivään mennessä. Emme suostuneet veneen moottorin korjaamiseen, vaan sanoin, että haluamme uuden moottorin, tuolla rämällä emme isolle järvelle uskalla lähteä. Siitä huolimatta vuokraaja tärväsi seuraavan päivän koneen korjaamiseen. Pyysin vuokrajaa tuomaan veneen henkilökohtaisesti paikalle, että voimme neuvotella hyvityksestä. Tämä ei sopinut, koska hän oli kuulemma Rovaniemellä.....itse veikkailin ennen puhelua että eiköhän hän ole Helsingissä käymässä, väärinpä arvasin.....

Seuraava aamu koitti, mitään ei kuulunut, mitä nyt  puuveneestä automaatti pilssin ääni muutaman minuutin välein. Lähdimme kalastamaan Kaamasjoelle, muuten aika menisi vain istuessa ja odotellessa venettä.

Kello tuli 12:00 eikä puoleen päivään mennessä oltu ilmoitettu veneestä mitään, vaikka niin oli luvattu. Tuntui että tässä firmassa  syödään sanoja ihan urakalla. Laitoin viestiä joelta vuokraajalle, joka vastasikin, että saamme veneen seuraavana päivänä kymmenen maissa aamulla. V- käyrä nousi aika korkealle. Vai huomenna 10 maissa, tähänkään mennessä yksikään lupaus ei ole pitänyt paikkaansa. Ja nyt vene oli myöhässä jo yli vuorokauden. Ei edelleenkään edes pahoitteluja.

Laitoin asiasta viestiä muutamaan keskusteluryhmään Facebookiin, tiedottaakseni muitakin tapahtuneesta ja siksi, jos mahdollisesti löytäisimme uuden veneen. Jo tuossa vaiheessa olisimme muuten peruneet kaupan, mutta tiedossa ei vielä ollut mistä muualta voisimme veneen vuokrata. Ilmoitin vuokraajalle, että vaadimme hyvitystä veneestä jo nyt 500 euroa. Vuokraaja ilmoitti että hyvityksestä neuvotellaan sitten, kun palautamme veneen. Neuvotellaan sitten kun palautamme veneen, jota ei oltu vielä saatukaan ??!!!!! Meillä siinä vaiheessa neuvotteluja olisi olleet aika huonot pelikortit.

Tuli seuraava aamu ja kello 10 eikä taaskaan vuokraajasta kuulunut mitään. Päätimme porukassa, että perumme kaupan saimme uutta venettä tai emme. Käytetään vuokrarahat sitten vaikka kalastuslupien ostoihin ja käydään mahdollisesti jossain etempänäkin. Kaupanpurkamisen perusteet olivat kuitenkin mielestämme niin selvät, että emme nähneet syytä miksi emme saisi rahoja takaisin. Jossain vaiheessa vuokraajalta tuli  viesti että vene on kunnossa, haemmeko vai toimittaako hän sen mökille. Vene saataisiin siis 2,5 vrk jälkeenpäin aikaisemmasta suunnitelmasta, joten ilmoitin, että perumme kaupan. Uisteluajasta olimme menettäneet jo yli kolmanneksen alkuperäisestä suunnitelmasta.

Menimme liikkeeseen ja hakemaan omia rahojamme pois. Vuokraajan käytöksen koimme hyökkääväksi. Pahoitteluja ei tullut edelleenkään,  eikä niitä näköjään ollut odotettavissakaan. Sanoimme, että perumme kaupan ja vaadimme rahojamme takaisin. Se ei vuokraajalle käynyt. Vene oli trailerilla, jonka ihan piruuttamme tarkastimme. Trailerilla oli sovitunlainen vene, mutta pienemmällä moottorilla kuin mitä olimme vuokranneet. Eli taaskaan ei olisi mennyt niin kuin oli sovittu.

Yrittäjänehdotus oli että hän hyvittää 300 euroa ja otamme kyseisen veneen. Emme luonnollisestikaan suostuneet, mutta kunnon puheyhteyttä tähän henkilöön ei saatu. Kerroimme että olemme tulleet jopa 1000 km päästä tänne pitkään odotetulle uistelureissulle ja nyt saamme tällaista palvelua, vaadimme rahoja takaisin. "Tämmöistä sattuu" totesi vuokraaja ja jäi rahojensa kanssa ilmeisen tyytyväisenä punomaan juoniaan.

No nyt ei enää luonto antanut antaa periksi. Pitäköön rahansa, saamme ne ajallaan jotakin toista kautta. Facebook verkostot olivat tuottaneet tulosta ja parikin henkilöä oli ollut sitä kautta yhteydessä. Inarin Kalakenttä yrityksestä saimme loistavan uisteluveneen kaikilla herkuilla loppuajaksi. Ja mikä parasta, konekin toimi kuin unelma.

Hiukan jäi kuitenkin ihmetyttämään tämän Ivalon Auton toimintatapa. Mitä yritys luuli voittavansa, kun se ensin tarjoaa rikkinäisiä välineitä, ei suostu kaupanpurkuun vaan pitää yhdestä 700 eurosta kynsin hampain kiinni.  Eikä ikinä pysty tarjoamaan tilaustamme vastaavaa vuokravenettä. Onko tulovirrat todellakin niin vähissä, että asiakasta ei haluta palvella eikä täysin selvää kaupan purkua tehdä? Summan hän joutunee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin maksamaan ja nyt siihen tulee todennäköisesti paljon muitakin kuluja.  Ja se kaikista suurin menetys on kuitenkin maineessa. Negatiiviset asiakaspalvelukokemukset kuuluvat pitkälle.  Tämä maine, joka tämänkin tapauksen takia tuli, tietää yritykselle menetyksiä tuloissa tulevaisuudessa moninkertaisen määrän siihen 700 euroon verrattuna, jonka hän perusteetta meiltä otti. Lisäksi tankkaamiamme bensoja ei koskaan palautettu.  Sitä voisi ehkä pitää jopa varkautena, vai onko se sitä koska tankkaaminen oli tehty yrityksen tankkiin?


Millaista tappiota tällainen palvelu tuottaa paikkakunnalle? Luultavasti isoja menetyksiä vuositasolla. Kyllä meilläkin oli välillä mieli maassa jo niin paljon, että emme enää ikinä olisi tulleet Inarin suuntaan. Meidänkin pieniporukka jätti tuonne kuntaan kokonaisuudessaan tuhansia euroja.Onneksi kuitenkin rehti vuokraaja ja hyvä vene löytyi, muuten olisi varmasti ollut elämäni viimeinen Inarin reissu. Ja  kun asiakkailta otetaan rahat perusteetta, on se tietenkin muusta matkaajien  kulutuksesta pois. Kyllä vuokrakulujen reilusti kasvaessa piti loppuloma elellä ns säästöliekillä eikä käyttää rahoja Ivalon palveluihin.

 Mutta saatiin me rahoille hieman jo vastinettakin. Oli koko episodi niin erikoinen ja ainut laatuinen että lopulta saimme koko asiakaspalvelutilanteelle monet naurut iltanuotiolla.


Tämän kappaleen kirjoitin yksityishenkilönä totuuden mukaisena tapahtumista. Jokainen voi vetää tästä  omat johtopäätöksensä, millaisena tällaisia asiakaspalvelun toimintatapoja pitää.

(Ivalon auton fb sivuilla voit antaa tähtiä yritykselle.)
.


Uusi vene


Mutta viimein kolmantena päivänä siis saatiin hyvä uisteluvene Inarin Kalakentästä. Alumiinivene, uusi 40 hp nelitahti, vapatelineet, uudet kelkat, kaikuplotteri, kaksi takilaa. Kyllä tällä kelpasi vetää uistinta Inarilla. Varmuuden vuoksi vielä kysyimme tältä vuokraajalta etukäteen, että saammeko rahat takaisin jos kone ei toimi, ja vastaus tuli kuin apteekin hyllytä:" Totta kai".

facebookin kautta saatiin yhteystiedot josta löytyi tämä vene. Tyytyväisyyden tunne valtasi mielen ensimmäistä kertaa yli kahteen päivään.

Aikaa uisteluun oli vielä 4,5 päivää, joten ehdittiin sitä vielä hieman kalastaakkin. Toki tuntimäärä oli paljon suunnitellusta pienentynyt, mutta hyvä vene oli saatu nyt tosikäyttöön.

Ilmat olivat edelleen kylmät ja tuuli pohjoisesta. Mökkimme oli siis Ukonjärvellä, jonka erotti Inarin järvestä kapea salmi. Ensimmäisellä kerralla salmesta ajo hirvitti, mutta vettä sinä oli kuitenkin riittävästä.

Pari ekaa uistelupäivää Inarilla oli hiljaisia. Saaliiksi kuitenkin lohikalojakin harvinaisemmat 2 haukea ja 1 ahven. Torstaina keli poutaantui, tuuli kääntyi etelään ja kalat alkoivat pikkuhiljaa aktivoitua. 7 tunnin uistelureissun aikana nähtiin tyynellä Inarilla useita taimenia pintomassa, puolenkummentä tärppiä kävi takilassa ja 1 alamittainen taimen ja 1 alamittainen järvilohi kävivät veneessä. Aktivoitumisen merkit olivat kuitenkin selvät.

Viimeisenä päivänä saliiksi tulikin 5 taimenta, joista yksi ylitti alamitan. Syönti siis alkoi, mutta meidän oli aika suunnata etelään päin.

Siian soutu- uistelua

Koko porukka ei päässyt aina samaan aikaan Inarille uistelemaan, jolloin yksi ajanviettomahdollisuus oli siian uistelu. Minivaapuilla kalaa tuli mökin läheltä kivasti ja siikoja laitettiinkin ruuaksi useampana päivänä koko porukalle. Syötiin graavisiikaa, hiilisiikaa, paistettua siikaa, savusiikapastaa jne.

Siian uistelu on leppoisaa puuhaa. Soutamisen on oltava verkkaista, välillä soutamisen saa lopettaa kokonaan ja antaa vaappujen pysähtyä. Usein siiat iskevät juuri silloin. Myötätuuleen mentäessä soutamisen sijasta saa keskittyä enemmän veneen jarrutteluun. Kalastusvälineet saavat olla kevyet ja siika on otettava ylös vaoen. Repimällä sen heikot leuat repeävät herkästi ja siika karkaa.

Yhden uistelureissun saalista

Lähijoet

Kävimme kalastamassa muutamia jokia alueelta. Kaamasjoki antoi pikkuharria, mutta voisi olla pidemmällä vierailulla antoisampikin paikka. Isoa harria siinä on takuulla ja onpa sieltä saatu komeita useamman kilon taimeniakin.

Kaamasjokea

Juutualle olimme ostaneet etukäteen yhden päivän luvat. Juutuajoki on Inarin järven taimenten tärkein kutujoki, ja mitä ilmeisemmin suomen paras luontaisesta kalakannasta koostuva järvitaimenjoki. Kalastus n tarkoin säädeltyä. Sallittua on vain perhokalastus ja joen alaosalle myydään lupia vai 5 kpl / vrk ja yläosalle 10 kpl / vrk. Me suuntasimme joen yläosalle, koska arvelimme sen olevan parempi harjuspaikka. . Elokuusta alkaen ainakin joen alaosa on kokonaan rauhoitettu. Ennen joelle menoa kannattaa tutustua huolella millaiset säädökset ovat joella voimassa. Säädökset ovat joka tapauksessa hyvästä luonnon kalakannoille ja ne ovat lähteneet käsittääkseni liikkeelle pitkälti kalastajienkin toiveista. Yläosan ensimmäinen koski oli vuolas ja syvärantainen. Kahluuvälineitä siinä ei tarvinnut. Kovasta virrasta voisikin varmasti joskus tavoittaa isonkin taimenen, mutta millä sen kovasta virtauksesta saisi ylös olisi eriasia. Meille saaliiksi siitä tuli yksi alamittainen taimen ja mitallinen harjus, jossa virrassa oli jo pitämistä.

Eka mitallinen harri Juutualta.

Hieman koskesta ylöspäin oli pienempi, matalampi koski. Siinä kalastelimme illan harjuksia joita siinä tuntui riittävän. Joku alamitta taimenkin siitä tuli. Kalastalimme harjuksia sen verran, että saatiin kokoporukalle iltapala ja lopettelimme. Harjuksen alamitta täällä oli 35 cm ja saalisrajoitukset joessa 1 mittataimen / vrk lupa, harjusten määrää ei rajoitettu. Osa tärpeistä videolla alla.

Savuharjus on oiva yöpala.

Viimeisenä iltana pistäydyimme Luttojoella, josta löysimme alamittaisia harjuksia ja taimenia. Täällä harjuksen alamitta oli 35 cm ja saalismäärä oli rajoitettu 3 harriin. Suurimmat harrit päiväreissulla jäivät hieman alle mittakalasta. Toivottavasti lohikin nousee tas kohta Suomujokeen ja sitä kautta myös Luttojokeen.

Muutama pienempikin joki testattiin, mutta ei kehuttavia saaliita. Osasta saaliista saatiin videokuvaakin

Joensuun Kalamaraton 2015

Kauan odotettu Kalamaraton kisattiin taas kesäkuun puolessa välissä. Kylmästä keväästä johtuen harjoitukset olivat menneet vähän penkin alle mutta aivan viimeisinä päivinä ennen kilpailua alkoi tulostakin syntyä ja pari päivää ennen starttia fiilis ja luotto olikin Naputtajilla varsin korkealla.

Naputtajilta mukaan lähti aikaisempien vuosien tapaan kolme joukkuetta. Ykkösessä kilpailivat Matti, Jouni ja Ville. Kakkosessa Juki ja Kimmo. Kolmosessa mukana olivat Miikka, Joonas ja Olli.

Harjoittelu oli jäänyt hieman vähemmälle kuin aiempina vuosina mutta luotto joukkeen osaamiseen oli korkealla. Poikkeavaa ainakin omalla kohdalla aikaisempaan oli se että painetta menestyksestä ei ollut. Olisiko viimevuotinen voitto aiheuttanut sen että nyt ajattelin maratonin enemmän mahtavana kalareissuna Matin ja Jounin kanssa. Kilpailuna sitä oli jotenkin vaikea ajatella. Toki jonkinlaisia tavoitehahmotelmia oli lajimäärän suhteen tehty mutta jos niihin ei päästäisi niin se ei maailmaa kaataisi.

Saavuimme kisakeskukseen hyvissä ajoin aamupäivällä. Muiden joukkueiden kanssa leppoisasti rupatellessa ihmettelin miten rento ja rauhallinen fiilis joukkueellamme oli. Lähtölaukauksen kajahtaessa siirryimme rauhallisesti autolle ja hurautimme suunnitellulle aloituspaikallemme. Suunnitelma oli saada ensimmäiset seitsemän lajia kaikki samasta paikasta. Lajeja alkoikin nousta tasaiseen tahtiin. Ensimmäisenä saatiin uuteen paikkaan harjoiteltu seipi. Sitä seurasi ahven, särki, salakka, kiiski ja pienen hakemisen jälkeen lahna. Nyt vielä pasuri, säyne tai hauki niin voimme lähteä tarkistuttamaan lajit ja saamaan tarkistusaika seitsemästä lajista. Tämähän ratkaisee mahdollisessa tasatilanteessa kilpailun lopussa. Itselläni olikin hauki hetken kiinni ja toinen tärppi mutta hauki jäi kuitenkin saamatta. Lopulta päätimme siirtyä Jounin varmalle pasuripaikalle. Saapuessamme paikalle näimme Naputtajien kakkosjoukkeen joka oli aloittanut kyseiseltä joelta. Lajit olivat kuulemma kadoksissa mutta Jouni totesi että pasuri on tuossa näyttäen kohtaa rannassa. Vajaan kymmenen sekunnin kuluttua kyseinen laji olikin Jounilla kädessä ja seitsemän lajia täynnä. Matin kanssa emme ehtineet edes onkia saada valmiiksi kun läksimme jo kohti Ilosaarta.
Tarkistutimme kalamme neljänneksi nopeimmalla ajalla. Edelle ehti mm. Kolmosjoukkue joka oli toiseksi nopein. Joukkue nimeltä Joukkue oli kärjessä todella hyvällä startilla. Seitsemän lajia 52 minuutissa on todella kova suoritus. Varsinkin kun kyseisessä joukkueessa on vain kaksi jäsentä.

Pienen pohdinnan jälkeen päätimme ajaa ruutanapaikan kautta sorvajahtiin. Ruutanalammella oli jokunen muukin joukkue jotka tuskailivat ettei pienet ruutanat tartu kiinni. No eikun onget pyytämään ja muutaman minuutin jälkeen sainkin ruutanan ylös ja lähdimme sorvan hakuun. Olimme löytäneet pomminvarman sorvapaikan lähempää joensuuta. Viime vuonna sorva piti hakea liperin puolelta. Lisäksi sain samalta paikalta mateen harjoituksissa eli tavoittelimme kahta lajia samasta paikasta. Rantaan saapuessamme näimme tuulen olevan juuri pahalta suunnalta mateen suhteen ja veden olevan aivan sameaa. Tätä Jounin kanssa ihmetellessämme Matti saikin jo sorvan. Laleja kasassa yhdeksän.

Tässä vaiheessa päätimme lähteä mutujahtiin. Mutu oli tänä vuonna ainoa laji mikä vaati vähän ajelua joten ajateltiin että haetaan se ajoissa niin ei tarvitse väsyneenä sitten ajella enää. Mutu nousikin nopeasti ja kymppi oli täynnä. Paluumatkalla näimme kolmosjoukkueen joka oli menossa oman mutunsa hakemaan. Heillä siihen menikin vähän enemmän aikaa rajun vesisateen alkaessa juuri kun pääsivät mestoille. Sateella mutu on erittäin haasteellinen laji. Meillä matka jatkui sen sijaan kohti uutta kirjolohipaikkaamme. Sinne ajellessa saimme ajatuksen yrittää puuttuvaa säynettä matkalla olevalta lammelta. Säynettä emme saaneet mutta lajiksi numero yksitoista saimme hauen. Onnistunut suunnittelematon stoppi siis. Kirjolohipaikalla satoikin vettä aikalailla mutta emme antaneet sen haitata. Sadekamppeet päälle ja Jounin paikalle toimittamalla veneellä saareen kirrejahtiin. Pientä ärtymystä oli havaittavissa koska venettä oli siirretty ja ketjut katkottu. Onneksi vene oli ehjänä tallella. Heti saareen päästyämme näimme kalan. Mieliala koheni kerralla. Heittelimme paikan tarkkaan mutta kala ei tarttunut. Hetken päästä näin kun selkäevä vilahti koskenniskalla. Onnistunut heitto siihen eteen ja kala samantien kiinni. Kala hyppäsi ja näin sen olevan kirjolohi. Hetken väsyttelyn jälkeen kala kuitenkin irtosi ja niin irtosi pientä sadatteluakin huuliltani. Tuota kalaa ei olisi ollut varaa karkuuttaa. Enää emme kaloja nähneet ja päätimme siirtyä muiden lajien kimppuun.

Mutu

Ajoimme Ilosaareen näyttämään saamamme kalat. Päätimme yrittää kuhaa samalla kun kerran kuhapaikoilla oltiin. Matti jäi yrittämään kirjolohta samalla kun Jounin kanssa menimme jigaamaan kuhaa. Matkalla mietimme että kuhan luulisi tulevan viimeistään viidennellä heitolla. Itseasiassa viidennellä heitolla kuha nappasikin kiinni ja päästiin mittahommiin. 48cm eli riittävästi. Sitten vain kuha näytille. Lähtiessäni viemään kuhaa autolle jäihin pojat sanoivat yrittävänsä vielä kirreä Ilosaaren laiturin kupeesta. Palatessani poikien luokse Matti sanoi että siirrytään toiseen kohtaan. Kumarruin nostamaan kamojani maasta kun Matti huusi että nyt on kala kiinni. Ja komea kala olikin. Tasan kaksikiloinen nätti kirjohi jonka Matti väsytteli kolmanneksitoista lajiksemme. Siirryimme tässä vaiheessa kilpailua ykköspaikalle.

Kuhanpahan pönöttelen

Matin nappaama nätti kirjolohi.

Ilta alkoi hämärtyä ja oli aika siirtyä lirkkihommiin. Luotettavin paikkamme kivennuoliaiselle ja simpulle oli täynnä siitepölyn sekoittamaa vettä ja tuulikin sotki hommaa. Hetken yritettyämme päätimme siirtyä toiseen paikkaan johon tuuli ei kävisi. Sieltähän niitä nuoliaisia löytyikin mutta itsestäni ei ollut sitä lirkkimään. Onneksi meillä on Jouni joka hoiti homman rauhalliseen tyyliinsä minun kirotessa osaamattomuuttani. Samalle paikalle saapui muitakin joukkueita. He olivat tosin mateen perässä joten mekin yritimme hetken josko löytäisimme sellaisen. No emme löytäneet mutta eivät löytäneet muutkaan. Kivisimputkin pysyivät piiloissaan.

Suunnaksi Varaslampi josta ajattelimme yrittää sekä säynettä että suutaria. Matti säntäsi säyneenpyyntiin meidän vielä viritellessä suutarionkiamme. Tällä kertaa säyne nappasikin hetkessä Matin syöttiin ja saatoimme ryhtyä kaikki suutarin ongintaan. Havaitsimme useita suutareita rannan tuntumassa. Enää ei tarvinnut kuin saada ne tarttumaan. Useampia tärppejä ja kaksi karkuutusta myöhemmin Jouni teki päätöksen vaihtaa vavan jäykempään koska epäili tartutuksen vaikeuden johtuvan siitä että vapa oli liian löysä. Mitä ilmeisimmin syy olikin juuri siinä koska heti ensimmäisestä tärpistä ongen vaihdon jälkeen Jouni nappasi meille suutaripisteen. Ammattimies.

Onkijoita Varaslammella auringon noustessa

 

Suutari on kuvattava laji ja sai jatkaa uiskentelua kuvauksen jälkeen.

Tämän vuoden erikoisuutena voisi pitää kymmenpiikkiä joka näytti kadonneen kokonaan ennen niin varmasta lampareesta josta kaikki joukkueet ovat sen käyneet onkimassa. Mekin olimme jo kertaalleen käyneet aikaisemmin kisassa sitä etsimässä mutta emme löytäneet. Nyt toisella kerralla paikalla oli myös kolmosjoukkue joka oli jonkun kalan nähneet ja epäilivät sitä piikiksi. Ylös se ei ollut suostunut nousemaan ja pojat päättivätkin lähteä kuhan pyyntiin. Matti siirtyi samalle paikalle ja ei aikaakaan kun ilmoille kajahti huuto "piikki". Siitäpäs vasta riemu repesi joukkuussamme. Olimmehan ainoa porukka joka oli onnistunut saamaan tämän kisan pienimmän lajin. Tässä vaiheessa ajatus mahdollisesta voitosta alkoi nousta mieleen.

Piikki painoi 0,9g

 



Kivisimppu puuttui listaltamme ja sitä päätimme lähteä etsimään samasta paikasta josta saimme sen viime vuonnakin. Etsimme simppuja pitkältä kivikkorannalta mutta kaloja ei näkynyt. Tässä vaiheessa kisaa ja vuorokautta itselläni alkoi väsymys vähän painaa ja läksimme lampsimaan Jounin suuntaan. Jouni löntysteli vastaan sen näköisenä että tulosta ei vissiin ollut tullut. Ihmetys olikin suuri kun Jouni sanoi että siun pitäs Ville soittaa. Siis mitä...saitko sie? Saihan se mestarilirkkijä sen tänäkin vuonna ja meillä oli 18 lajia täynnä. Oma ennätys viime vuodelta oli lyöty ja aikaa oli vielä jäljellä monta tuntia. Uskoimme ettei kukaan enää tule meidän ohi. Kolmosjoukkue oli viidessätoista lajissa ja jos se menisi ohi se ei haittaisi mitään.

Kivisimppukin löytyi lopulta

Aamulla yritimme vielä napata siikaa ja kuoretta. Istuskelimme ja makaillimme laiturilla salakoita onkien ja toivoimme seassa olevan yksi kuore. Eihän siellä ollut mutta sillä ei ollut enää mitään väliä. Nautimme vain ongittelusta.

Kokonaisuudessaan Joensuun Kalamaratonia 2015 voisi luonnehtia ainakin Naputtajien ykkösjoukkueen silmin sanalla täydellinen. Mahtava vuorokausi mahtavien kavereiden kanssa ilman minkäänlaista hötkyilyä on taas jotain sellaista mitä kelpaa muistella. Eikä voitto, varsinkaan kaksoisvoitto seuralle tee tästä ainakaan vähemmän muistelemisen arvoista.
Kiitos kaikille mukana olleille Naputtajille sekä lukemattomia viestejä kisan aikana laittaneille tuesta ja innostuksesta tätä hommaa kohtaan.

Tästä on hyvä jatkaa taas. Mihin suuntaan...se selviää varmaankin jossain vaiheessa.

Ville