Ensimmäinen autokunta suuntasi reittinsä Pajalan kautta ja tämä reitti oli joutuisa. Toinen auto ajeli Haaparantaan, josta edelleen navigaattorin kanssa lyhintä reittiä kohti Lainiota. Tätä reittiä ei voi suositella, sillä väliin mahtui muutamia pikkuteitä, joissa auton keskinopeus oli pidettävä alhaisena.
Perille kuitenkin molemmat autot pääsivät illan aikana. Majoituimme hyvinvarusteltuun sähköistettyyn mökkiin, jossa oli jääkaapit, pakastimet, sauna, olohuone ja makuupaikat tarvittaessa vaikka kuudelle. Mökikylä ei tulopäivänä ollut muita asukkaita. Mökkejä siinä oli vuokrattavana puolenkymmentä, lisäksi pari kotaa ja teltta sekä karavaanaripaikkoja. Viikonaikana majoituspaikat pikkuhiljaa täyttyivät ja loppuviikosta kaikki mökit ja kodat olivatkin varattuja, lisäksi alueella tuli telttailijoita ja yksi asuntovaunu.
Majapaikka oli melko edullinen ja voimme suositella sitä kiinnostuneille. Nettisosite paikkaan löytyy alta:
http://www.lainio.com/
Huomioitavaa majapaikassa on, että siellä voi maksaa vain käteisellä. Lähin pankkiautomaatti taitaa olla noin 100 km päässä Kiirunassa. Lähin ruokakauppa on 40 km päässä Vittangin kylässä. Kalastusluvat ovat ruotslaiseen tapaan edullisia, viikon kalastuslupa lohijoelle maksoi 300 sek, eli noin 33 euroa.
 |
| Majapaikan pihalla olevat nuotio- ja savustuspaikka. |
Kalastuksellisesti majapaikasta oli hieman matkaa hyville kala-apajille. Mutta näinhän se on yleensäkin, harvemmin heti mökkikylästä pääsee huippupaikoille. Aivan mökkikylän kohdalta olevasta koskesta ja virrasta toki tavoittaa myös kaloja. Me saimme koskesta ja kosken päältä harjuksia ja haukea. Jotkut kalamiehet ovat siitä lohiakin saaneet, mutta komeammat kalapaikat olivat muutaman kilometrin päässä.
Mökkivarauksen yhteydessä meille oli varattu myöskin kumilautta kokoviikoksi. Aika pian meille kuitenkin selvisi, että mökin edustalla emme sillä juuri mitään voisi tehdä, joten otimme sen käyttöön vain yhtenä päivänä.
Kurkkio
Ensimmäisenä iltana lunastimme kalastusluvat ja ostimme alueen kartan. Kävimme lähi koskella kalassa, ja graavasimme harjusta. Illan päätteeksi lämmitimme saunan ja teimme suunitelmia, kuinka aloittaisimme seuraavana päivänän kalastuksen.
Aamulla syötyämme menimme paikan pitäjän luokse kysymään mahdollisuudesta siirtää kumivene ylävirtaan josta laskeutuisimme mökille. Päätimme kuitenkin siirtää lauttaseikkailun seuraavalle aamulle ja ensimmäisen päivän retkenä lähdimme jalkapatikassa noin 6 km päässä sijaitsevalle Kurkkiolle, jossa sijaitsee 5 km pitkät osan matkaa kanjonissa kulkevat kosket.
Pakkasimme reppumme ja lähdimme patikoimaan kohti määränpäätä, jonne kuulemamme mukaan menee polku. Tieltä olikin viitta pusikkoon, mutta itse polku hävisi alkutekijöihinsä. Heti alkumatka meinasi viedä uskon, vapojen ja kantamusten kanssa pusikossa kulkeminen ei ole mitenkään mielyttävää, mutta kuljimme reittiä kuitenkin jo sen verran, ettemme enää halunneet kääntyä takaisinkaan. Vähän matkan päästä polku löytyi ja maasto muuttui paremmin kuljettavaksi. Menomatkalla saimme aikaa parilla pysähdyksellä kulumaan noi 2 tuntia kunnes saavuimme kosken rantaan jyrkänteiden kohdalle. Paikka on todella näyttävä. Kanjonin kohdilla rantaan ei pääse kalalle monestakaan kohtaa, mutta välillä alueella on laajija ranta-alueita joissa kalastaminen on mahdollista. Kalastelimme hetken joella, teimme rantaan tulet ja evästelimme. Ruokalilun jälkeen lähdimme kalastelemaan koskia alavirtaan päin.
 |
| Taukopaikka kallioiden päällä |
 |
| Kalastusta |
Kalapaikat näyttivät upeilta. Välillä kovia kuohuia koskia ja välillä hidasvirtaisempia pooleja. Lähes helteinen keskipäivä ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen kalansyönnin kannalta. Muutaman tunnin kaasteltuamme palasimme nuotiopaikalle, evästelimme ja päätimme kokeilla vielä Kurkkion niskaa.
Niskan alueelta saimmekin ensimmäiset kalakontaktit. Harjusta joessa tuntui siinä kohtaa olevan runsaasti ja saimmekin ylös useamman harjuksen niin perhoilla kuin lipoillakin. Jättiläisiä ne evät olleet, mutta hyviä ruokakaloja kuitenkin 30-40 senttisiä. Harjuksen alamitta Lainiolla on 30 senttiä. Lisäksi rannalle nousi jokunen alamittainen taimen.
Otimme mukaan 5 harjusta, savukala kullekin ja yksi graavikala, jonka jälkeen lähdimme lompsimaan takaisin mökille. Takaisin mennessä matka oli hieman lyhempi, koska aloitimme paluumatkan kosken niskalta. Aikaa paluumatkaan kului noin tunti. Kävelyä päivän aikana kuumassa kelissä reput selässä tuli jo reilut 15 kilometriä, joten illalla noin 9 maissa mökille paattuamme jalat olivat aika tohjona. Mutta päivän reissu oli ollut sään, maisemien ja kalastuksen kannalta mahtava.
Savustimme harjukset kylässä olevassa savusimessa ja saunoimme. Aamulla oli määrä lähteä klo 9:00 kumiveneen kuljetukseen 20 km ylävirtaan.
Kumilautalla lasku
Aamulla suuntasimme paikan pitäjän pihaan, jossa kumiveneemme oli nostettu jo peräkärrille. Tomas esitteli selkeällä englannin kielellä veneen turvallisuusasiat ja kuskiksi meille lähti Tomaksen isä joka puhui hyvin ymmärrettävää meän kieltä. Nousimme auton kyytiin ja lähdimme kohti veneen laskupaikkaa.
 |
| Lainiojoen yli pääsee kylän kohdalla käsikäyttöisellä lossilla. |
Kuskinamme ollut mies tuntui olevan hyvin perillä kalastuksesta. Matka taittui nopeasti lohen kalastuksesta jutellen. Puheidensa mukaan hän on ollut hyvin aktiivinen taitelussaan luonnon lohen puolesta alueella. Jokin aika takaperinhän Lainioon ei juurikaan lohta noussut. Syynä ennenkaikkea liiallinen merikalastus. Mies oli käynyt neuvottelemassa asioista myös suomen johtavien poliitikkojen kanssa, arvatenkin suomalaisten lohikalastuskiintiöiden osuudella tähän ongelmaan oli iso osansa. No nyt lohi nousee jokeen ja se takaa myös tälle perheelle mahdollisuuden harjoittaa matkailuelinkeinoa. Hieno homma!
Tietoa miehellä oli myös suomen surkeasta lohijokitilanteesta. Tätäkin aihetta ehdimme sivuta kunnes saavuille paikkaan, jonne jäimme sitten veneen kanssa.
 |
| Kuvassa suomalainen "lohijoki" ja Ruotsalainen lohijoki. Pakko oli kotimatkalla vertailukuvaksi räpätä suomestakin kuva. Tätä maaottelua Ruotsi vie kyllä 10-0. |
Auto jätti meidät tienlaitaan josta oli noin 200 metrin matka kantaa venettä joelle.Veimme kumiveneen joentörmälle ja kalastelimme ensimmäistä koskea parin tunnin ajan. Harjusta tuli saaliiksi kivasti ja ennen melomaan lähtemistä keitimme evääksi kalakeiton. Sen jälkeen hyppäsimme kosken kuohuihin.
 |
| Kalakeitto tulille. |
Matkaa jokea pitkin oli mökille noin 20 km. Matkalle mahtui kolme koskea. Meillä ei ollut käsitystä, kuinka kauan melominen vie, 4 vai 10 tuntia, joten laskeuduimme jokea alaspäin ehkä vähän turhankin rivakasti. Kosket eivät olleet kovin haasteellisia, pahempiikin koskiin vakaalla kumiveneellä ukaltaisi mennä. Ehkä jopa kanjonin 3-luokan koskiinkin...Pieniä pohjakosketuksia matalissa koskissa väkisinkin tuli, mutta ne eivät vaikuttaneet kumilautan tukevuuteen millään tavalla.
Kalastelimme matkalla olevat kosket lyhyesti. Niiden lisäksi matkalla oli pitkiä suvantoja, jotka meloimme rauhassa läpi. Jokunen harjus ja hauki matkata saatiin, mutta lohihavaintoja emme vielä tehneet. Melonta oli edellisen päivän kävelyretkeen verrattuna huomattavan kevyttä. Kokemuksena kumiveneellä liikkuminen oli erittäin miellyttävä, joku kerta voisi kulkea pidemmänkin matkan. Saavuimme mökkikylälle yllättävänkin nopeasti.
Iltapalaksi paistelimme nuotiolla haukea ja harjusta. Joen hauetkin ovat erittäin hyvänmakuisia.
 |
| Kumilautalla siirtymistä. |
 |
| Paistettua harria. |
Kolmannen päivän ohjelmassa oli alkuun käydä Vittangin kylällä ostoksilla. Kylä siis sijaitsee 40 km päässä, eli ihan joka päivä kaupassa ei täälläkehtaa käydä. Me selvisimme 5 päivän reissulla yhdellä kauppareissulla.
Kaupassa käynnin jälkeen suuntasimme autolla kanjonin viimeiselle koskelle, Väkkäräkoskelle. Se sijaitsee aivan lupa-alueemme rajalla. Tässä kosken rantaan pääsee autolla, mutta perille menevä tie on todella heikkokuntoinen, vaatisi melkein maastoauton. Matkaa mökkikylästä teitä pitkin on noin 30 km, josta heikkokuntoista tietä noin 10 km. Pääsimme pikkutien henkilöautolla ilman vaurioita perille, mutta matkanteko oli hidasta.
Koski antoi jonkun alamittaisen taimenen. Täällä lohet näyttytyivät meille ensimmistä kertaa. Hetken niskalla kalasteltuamme näimme, kuinka toisella puolella jokea metrinen lohi ponkaisi kokonaan ilmaan ja läiskähti takaisin tyyneen niskaveteen. Komean näköinen loikka, joka sai heti virtaa kalastukseen.
Kalastelimme niskaa aikamme ja lohet näyttäytyivät useampaankin otteeseen. Lähinpänä yksi lohi tuli näyttämään selkäeväänsä noin 60 metrin päähän. Uistin lensi jo melkolähelle sitä, mutta eipä tuo lohi tainnut olla siitä kiinnostunut. Saaliiksi saimme niskalta pari haukea. Lohien näkeminen oli kuitenkin tämän päivän hienoin juttu, jo pekästään se teki päivästä ikimuistoisen.
Illalla soutelimme mökin edustalla muutaman laskun uittaen lohivaappuja. Saaliiksi tuli haukea ja muutama mitallinen harjus.
 |
| Soutua mökkimme edustalla. |
Viimeinen päivä päätettiin viettää kanjonissa. Ostimme mökkikylän pitäjältä autokyydin kanjonille. Hinta oli edullinen, suomalaisia taksihintoja halvempi. Lisäksi autokyydillä päästiin tietä jonne ei omalla autolla olisi päässyt puomista ja tien huonsta kunnosta johtuen. Automatkaa kertyi noin 20 km ja hintaa jäi 400 sek. Auto vei meidät hieman alemmaksi kanjonia, kuin missä oltiin ekana päivänä jalkapatikassa käyneet. Heti parkkipaikan vieressä oleva ranta oli oikein hyvännäköistä lohenkalastusaluetta. Tomas kuvasi videohelikoptrilla kalastukstamme. Harmi vain, että se lohi ei silloin napanut. Video tulee ehkä vielä myöhemmin tälle sivulle nähtäville.
Patikointimatkaa joenvarttappitkin jäi noin 10 km. Häikäisevät jokimaisemat yhdistettynä reissun kuumimpaan päivään tekivät tästäkin päivästä onnistuneen. Ötököistä ei ollut liiemmin haittaa, suurin oa meistä vaelteli makan t-paidassa ja shortseissa. Joen vesikin oli lämmennyt ja siinä oli miellyttävää kahlailla sandaaleissa. Saaliiksi matkalta tuli muutama harjus ja alamitta taimen.
Palailimme taas illaksi leiriin ja aloimme pakkaamaan kamoja kotiinpaluuta varten.
Kokonaisuutena erittäin hyvin onnistunut reissu. Säät suosivat, maisemat olivat upeat ja saaliskaloja syötiin jokapäivä.
Viimeisesä iltana istuimme ulkona jäähyllä saunasta. Leiri oi täynnä ihmisiä, kalastajia ja perinnepäiville tulleita entisiä kyläläisiä. Luoksemme saapui hieman juovukissa oleva keski-ikäinen meänkielinen mies, joka tuli kysymään kuulumisia. Kerroimme, että olimme viihtyneet Lainiossa oikein hyvin, vaikka emme ole lohta saaneetkaan. Mies ihmetteli ääneen:
"Ette ole saaneet lohta? Mistä asti olette tulleet" hän kysyi.
"Joensuuta" vastasimme.
"Joensuusta asti, ettekä ole saaneet lohta?" Mies päivitteli ja pöritteli päätään.
" Missä te olette käyneet kalalla", hän kysyi seuraavaksi.
"Parina päivänä ollaan käyty kävellen Kurkkiolla", kerrottiin.
" Kävellen Kurkkiolla ? Ja kävellen kahtena päivänä? ? " mies ihmtteli, naureskeli ja pyöritteli päätään. Taisi lähinnä ihmetellä, että kuka hullu sinne pusikkovaellukselle lähtee.
"Ens kerran kun tuletta, niin minä vien teijät kalalle. On vene, on majoitus ja lohi, se on varma. Lohi on aivan varma!" mies totesi. Kiiteltiin tarjouksesta ja mentiin takaisin saunaan. Yhteystiedot jäi ottamatta, joten tuskin sitä lohta ensikerrallakaan saadaan.
