Ala-koitajoella haukitalkoissa

Lesnan Naputtajien talkoot saivat jatkoa 30.5. Suuntana oli Ala-Koitajoki, jossa koekalastettiin heittokalastaen petokaloja: haukea, kuhaa ja ahventa. Saaliilta tutkittiin niiden syönnökset, tarkoituksena selvittää ovatko kalat syöneet järvilohen ja taimenen poikasia. Pyynnin tulokset menivät Luonnonvarakeskuksen järvilohen palauttamista luonnon kiertoon edistävän hankkeen käyttöön. Mukaan  Naputtajia kalastamaan pääsi kevätjuhla viikonlopusta johtuen vain  6 henkilöä ja lisäksi mukana oli yksi henkilö Lukesta. Ala-Koitajoki on rauhoitettu kaikelta vapa-ajankalastukselta lohen suojelun vuoksi. Tähän kalastuspäivään oli luonnollisestikin tutkimusluvat kunnossa.

Kalastuskielto on merkitty hyvin joen varteen. Tietämättömältä kalastuskielto ei voi jäädä huomaamatta.

Alakoitajoen suvantoa

Ala-Koitajoki on Vuoksen vesistön latvoja. Se on ollut merkittävin saimaanlohen kutualue Pielisjoen ohella ennen jokien rakentamista. Tätä nykyä se on  ainut paikka, jossa lisääntymistä on todistetusti saatu onnistumaan viimevuosina. Ala-Koitajoki on rakennettu 50 luvulla. Pamilon ja Hiiskosken  väliin jäi kuitenkin koskiosuuksia, mutta kalojen nousu niille ei enää ollut mahdollista Pielisjoen rakentamisen jälkeen. Pielisjoen rakentamisen yhteydessä tuhoutui merkittävimmät saimaanlohen lisääntymisalueet ja kalojen luonnollinen nousu Ala-Koitajoelle tuli lopullisesti mahdottomaksi.


Ala-Koitajoen rakentamisen jälkeen joen virtaama muuttui merkittävästi. Luonnontilassa joen keskivirtaama oli noin 70 kuutiota sekunnissa, rakentamisen jälkeen joki lirisi enää 2 kuutiota sekunnissa. Tuo virtaus ei olisi riittänyt enää lohen kutuun, sen sijaan taimenelle se olisi ollut riittävä. Meni reilu 60 vuotta kunnes oikeusteitse vesivoimayhtiö saatiin lisäämään joenvirtausta 6 kuutioon sekunnissa. Se on edelleen yli 10 kertaa luontaista virtaamaa pienempi, mutta se mahdollistaa jo lohen lisääntymisen joessa. RKTL (myöhemmin Luonnonvarakeskus) aloitti lohien siirrot Pielisjoesta Kuurnan padon alta 2013. Ensimmäisenä syksynä siirretyt lohet kutivat jokeen kaikkien kalojenystävien riemuksi. Vattenfall laski  loppusyksystä säännöstelypadosta yllättäen vettä jokeen sillä seurauksella, että suurin osa kutupesistä tuhoutui. Vesiviomayhtiö kuitenkin osoitti vastuullisuutta ja osallistui seuraavana jo keväänä  kutusoraikkojen kunnostukseen, mahdollistamalla soran kuljettamisen paikanpäälle helikopterilla.


Syksyllä 2014 lohen kutu onnistui jälleen ja mäti sai olla kutukuopissa rauhassa lisäjuoksutuksilta. Keväällä 2014 säästyneistä kutukuopista syntyi todennäköisesti pienimäärä saimaanlohen luonnonpoikasia useaan vuosikymmeneen, mutta keväällä 2015 poikasten syntyvyys oli ainakin varmaa. Näiden luonnonpoikasten lisäksi jokeen on istutettu lohenpoikasia leimaantumaan jokeen.


Mutta monta on vielä mutkaa lohenpoikasilla matkassa, ennekuin ne voivat kutukypsiksi kasvaneina palata takaisin Ala-Koitajokeen kutemaan. Ensimmäisenä on selvittävä joen petokalojen hampaista. Lohet ja hauet ovat eläneet vuosituhansien ajan Ala-Koitajoessa ja Pielisjoessa ja molemmat lajit ovat menestyneet. Myös hauki kuuluu alueen ekosysteemiin, eikä sinällään ole uhka lohelle. Ennemminkin se napsii heikommat ja sairaat yksilöt pois ja pitää vesistön tasapainoa yllä rokottamalla  esimerkiksi särkikalakantoja. Näin varmasti olisi luonnontilaisessa joessa. Nyt kuitenkin joen virtaama on muuttunut oleellisesti, väliin on tullut tekoaltaita, jokien luonne on täysin eri kuin ennen jokien rakentamista. Nykyiset olosuhteet suosivat haukea. Haukien kannat ovat nousseet eikä lohetkaan ole samalla tavalla turvassa, niin kuin ne olisivat olleet voimakkaassa virrassa. Lohen poikasia on murto-osa vanhaan aikaan verrattuna. Kuha on tullut Ala-Koitajoen kalastoon ihmisten istuttamana.  Mahdollisesti myös se uutena petona  vähentää vaelluspoikaskantaa rankasti. Heinikoituneet tekoaltaat  ennen Pyhäselkää ovat lohenpoikasille vaaranpaikkoja, kun ne altaita ympäriuidessaan etsivät jokiuomaa.


Jos lohenpoikanen selviääkin petojen hampaista, on sen seuraavaksi selvittävä hengissä voimalaitosten turbiineista, kalastajien koukuista ja verkoista. Kun viimein lohi on kasvanut lisääntymisikään ja lähtee takaisin kutuvaellukselle kohti kotijokeaan,  törmää se edelleen Pielisjoessa ensimmäisenä Kuurnan patoon. Siellä sen olisi jäätävä saaliiksi tutkijoiden emokalapyydyksiin, josta se voidaan siirtää autokyydillä Ala-Koitajoen kutupaikoille. Joten monessa kohtaa on ihminen vesistön tasapainoa sotkenut erilaisilla toimillaan jotka vaikeuttavat lohen paluuta kutemaan.


Lisääntyneiden luonnonpoikasten takia toivoa kuitenkin vielä on. Ja kun lisääntyminen saadaan hyvin onnistumaan, kasvaa myös mahdollisuudet kalaportaiden rakentamiseen.


Mutta me olimme selvittämässä omalta osaltamme lohenpoikasten alkutaipaleen ensimmäisiä vaaranpaikkoja, eli kuinka ne pärjäävät petokalojen kanssa. Päivä oli aurinkoinen, melkein helteinen ja se vaikutti päiväaikaan varmasti heikentävästi kalasaliiseen. Mutta saalista kuitenkin tuli, 1 kuha, 1 säyne ja 16 haukea. Kuhan vatsa oli tyhjä, hauista 6 oli syönyt ja 10 oli tyhjävatsaisia. 6 syöneestä hauesta kahdella oli lohenpoikanen vatsassa, joka tietenkin on tässä määrässä hyvinkin huolestuttavaa. Otanta  tosin on niin pieni, ettei tästä  voi vedenpitäviä johtopäätöksiä vetää. Ehkäpä tutkimuksen saalismäärien kasvaessa  voidaan saada suuntia myös siihen, kuinka paljon lohenpoikasia 2-3 ensimmäisenä jokivuotenaan jää petojen hampaisiin.

 Kalastus suoritettiin rannalta ja veneestä käsin.

 

 

Siinä yksi haen syömä pikku lohi.

Varaslammen kunnostusta, nuorille lajikalastus kokemuksia

Joensuun Niinivaaralla, Lappeenrannantien kupeessa sijaitsee Varaslampi. Se on ollut ennen vanhaan Pielisjoen vanhan uoman lampi, joka on ilmeisesti saanut nimensä siitä, että se on "varastanut" vettä Pielisjoesta.


Vuosien saatossa Varaslammen veden vaihtuvuus on heikentynyt  mm ympäristön rakentamisen seurauksena. Tämä on jo pidemmän aikaa aiheuttanut lammelle voimakasta rehevöitymistä. Alkujaan kirkasvetinen, uimapaikkanakin käytetty hiekkapohjainen lampi on vuosikymmenien saatossa muuttunut hyvin reheväksi liejupohjaiseksi lammeksi, jonka toisella laidalla on kostea rämeikkö.

Varaslammen rämeikköä

Virkistyskäytöltään lammella ei ole ollut suuren suurta merkitystä muutamaan vuosikymmeneen. Rämeikön sisään on parikymmentä vuotta sitten tehty pitkospuut, jotka ovat suht hyvässä kunnossa. Rämeikkö on hyvä elinympäristö monelle eläinlajille, linnuista hyönteisiin. Ja lammessakin elelee lukuisia vesilintulajeja sekä rehevöitymisestä hyötyvät kalalajit, etenkin särkikalat. Muuttunut Varaslampi on omana ympäristönään nykyiselläänkin hieno paikka. Pitkospuita keskellä rämeikköä kulkiessa ei ensimmäisenä arvaisi olevansa niin lähellä kaupungin keskustaa. Rämeikköön pystyynkuoleet puut luovat sinne aivan oman tunnelmansa.


Onkimiehet on löytäneet lammen ja sen upeat kalalajit. Alueellemme poikkeuksellisina kaloina siinä uiskentelevat lammessa lisääntyvät suutarit sekä isoiksi kasvavat ruutanat. Nämä antavat hyviä haasteita kokeneillekin onkimiehille. Lisäksi lammessa on kookkaita lahnoja, säynettä, sorvaa, särkeä sekä pasuria. Myös ahventa ja isoja haukia lammessa esiintyy. Kalastuspaikat pusikoituneessa rämeessä ovat  olleet hyvin vähissä.


Syksyllä 2014 Lesnan Naputtajat olivat lammen virkistyskäytön lisäämisen vuoksi yhteydessä Joensuun Kaupunkiin. Naputtajat tarjoutuivat tekemään lammelle muutamia onkipaikkoja ja näin ollen lisäämään lammen virkistyskäyttöä. Kaupunki suhtautui asiaan myötämielisesti ja jo syksyllä 2014 raivattiin ensimmäisiä pusikoita tulevien onkipaikkojen tieltä.


Loppuvuodesta kunnostukseen hankittiin yhteistyökumppaneita, joiden avustuksella onkipaikkojen loppuun saattaminen saatiin mahdolliseksi. Joensuun kalastuskunta vesialueen omistajana tuki hanketta, Enerke oy lahjoitti rakentamiseen puumateriaalia ja yhdessä Suomen vapa-ajankalastajien keskusjärjestön Pohjois-Karjalan piirin kanssa haettiin hankkeelle tukea Ely keskukselta, josta tuli myönteinen päätös.


Rakentaminen aloitettiin huhtikuussa 2015 ja toukokuussa laitureita rannoille oli valmistunut jo 6 kpl.

Rakennus urakka alkoi huhtikuussa 2015 yli kymmenen talkoolaisen voimin.

 

 Enimmäisenä rakentui kolmen laiturin onkipaikka

 

 Varaslammella suositellaan ongintaan käytettäväksi niille tarkoitettuja laituripaikkoja. Näin ei aiheuteta turhaa liikettä muilla rannoilla eikä häiritä laiturien välissä pesiviä lintuja. Lisäksi laituripaikat ovat ainoita kohtia joista vesikasvillisuutta on vähennetty.

 

 

Puronsuun laituri, tähän tulee kesänaikana vielä toinen.

Voimakkaan rehevöitymisen vuoksi onkipaikkojen edustoilta on pitänyt poistaa vesikasveja haraamalla ja tämä työ ei lopu varmasti ikinä. Mitä muuta lammen hyvinvoinnin eteen on vielä tehtävissä, on varmasti lähitulevaisuuden kysymys. Rehevöityminen olisi hyvä saada pysähtymään, että voidaan estää lammen kokonaan umpeen kasvaminen. Nyt kun pystytään näyttämään millaista virkistyksellistä arvoa se kaupunkilaisille pystyy tuottamaan, voi lammen rehevöitymisen estämisen toimenpiteet tulla vielä ajankohtaiseksi.


Iloksemme saimme todeta, että heti laitureiden asennuksen jälkeen onkijat löysivät paikan. Tälle selvästikin oli tilausta! Alueella harailemassa käydessämme laitureilla on joka kerta ollut iloisia onkimiehiä ja / tai lapsia. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä onkipaikkojen lisääntymiseen. Toukokuun lopulla 2015 Lesnan Naputtajat toi järjestämänsä lasten ja nuorten lajikalastuskoulun osallistujat Varaslammelle onkimaan.

Lajikalastusta nuorille
Toukokuun lopulla Naputtajat järjestivät kaksipäiväisen lajikalastuskoulutuksen nuorille. Mukana oli 8 osallistujaa. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin Jokiasemalla, josta käsin käytiin myös ongella. Saaliiksi eka ensimmäinen ilta antoi  6 lajia. Toinen ilta vietettiin Varaslammella, joka ei ollut kauhean anteliaalla päällä. Mutta se opetti nuorille kalastajan aluille sen puolen kalastuksesta, johon tulee kasvaa; kalat ei aina ole kovalla syönnillä, ei edes joka kerta. Ja se kuuluu kalastukseen. Onnistuminen ei tuntuisi miltään jos sen saavuttaisi jokaisella onkireissulla.

Lajikalastuskoulutusta oli tukemassa Jokiasema, Jokierä, Joensuun Kalastuskunta, Ely Keskus ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Pohjois-Karjalan piiri.

 

Nuorisoa oli Varaslammella ongella yhteensä 8. Hyvin mahtuu laitureille isompikin porukka. Saaliiksi tällä kertaa  tuli 4 eri lajia, mutta suutarit ja ruutanat jäivät saamatta. Sikäli kun Varaslammella onkijat käyvät, olisi tärkeää, että saaliiksi saadut suutarit ja ruutanat vapautettaisiin viipymättä. Mahdollisesti kasvavan kalastuspaineen alla on tärkeää huolehtia siitä, ettei näiden lajien kannat pääse vaarantumaan onginnan vuoksi.

Loppukesästä alue täydentyy vielä opastauluilla, jonka jälkeen on aika varmaan pohtia, jatketaanko hanketta vielä joillakin muilla toimenpiteillä tulevaisuudessa.


Lesnan Naputtajat toivottaa kaikki tervetulleiksi ongelle Varaslammelle!